Hovikampaajalla - muistoja vuodelta 2010

Eilen oli ilon päivä, hemmottelua. Naiset kokevat hiuksensa usein tärkeiksi. En pysty samastumaan syöpä- tai muiden sairauksien hoitojen vaikutuksiin. Ymmärrän, ettähiusten lähtö vaikuttaa  itsetuntoon. Kaljulla, lisäkkeillä, huiveilla pärjää, mutta monelle naiselle ja osalle miehistäkin hiuksettomuus tai niiden harveneminen on kova paikka. Itselläni ei ole ollut näin pitkiä hiuksia koskaan. Saanen kai ilakoida tästä ulkonaisesta asiasta?

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

 KESÄN 2010 KARDIOLOGIKÄYNNIN HÄMMENNYS

Muistot tulvahtivat mieleeni, sillä ei tämä nykyisen kaltainen hiuspehko kauaa ole tällainen ollut. Olen antanut sen kasvaa kesästä 2019 alkaen.

Pakitan vuoteen 2010: Olin ilosta soikeana ja hyvin helpottunut päästessäni Hus Meilahden potilaaksi sydämeni osalta. Kävin heinäkuussa kardiologilla sydämen koepalojen ja labrojen jälkeen. Nestettä oli kertynyt sydämeen ja olo oli tukalan turvonnut. Kerrottiin, että on aloitettava solunsalpaaja ja muita lääkkeitä kortisonin rinnalle. Pitkästä ja runsaasta kortisonista huolimatta sydämeeni oli saanut siipeensä. Olin kai ensimmäinen elossa oleva, jolla kortisonihoidon aikana oli näin käynyt (näin olen ymmärtänyt).

LUULIN 2010 HIUSTENI LÄHTEVÄN SOLUNSALPAAJIEN VUOKSI

2010 kotonani oli surkea tietokone surkealla yhteydellä. Käytin sitä lähinnä laskujen maksamiseen. Googlasin solunsalpaajista = sytostaateista. Nuoremmille tiedoksi, että netissä tuona armon vuonna julkaisujen määrä oli minimaalinen nykyiseen verrattuna ja tieto oli usein vanhaa. Yhteydet tökkivät ja tietoa oli vähän.

 Ajatus sytostaateista toi mieleeni sen, että hiusten lähtöä se tarkoittaa. 

Tutustuin Sydänsarkoidoositapaamisessa nykyään Rakkaaseen ystävääni Susaan ja Hovikampaajaani syyskuussa 2010. Kävin hänen kampaamossaan ja sille tielle jäin. Ajatukseni olivat sekaisin. Olimme molemmat sairastuneet harvinaiseen sydänsarkoidoosiin. Olin kovin turvoksissa kortisonista, nesteistä ja ajatus hiuksien menettämisestä otti rajusti pattiin. Päätin extempore, että otan edes hetkeksi asennevärin ja hiukset valmiiksi lyhyiksi. Väriksi valikoitu hetken mielijohteesta shokkivioletti.

No... selvisi, että solunsalpaajani olisivat tablettimuodossa. Eivät yleensä aiheuta hiustenlähtöä. AUTS, kyllä muuten kadutti. Nautin solunsalpaajia kortisonin ohella sitten seuraavat 6,5 vuotta. 

Kuvista näkee voinnin vaihteluni lääkityksen ja eri vaiheiden mukaan – laihtumista ja lihomista noin 16 kilon haarukalla. Iloitsen ja osaan nyt nauttia hiuspehkoni kukoistuksesta, samoin kuin siitä, että Susa yhä hoitaa hiuksiani.

Linkki:

 KEVENNYKSENÄ - Facebook-Watch - Yle - Aika mennä parturiin tai kampaajalle?

#ilo #reunallapelottaa #sydansarkoidoosi #syopa #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

RUNO - Kutrit ja mieli kuntoon

Kokemukseni - Sydänsarkoidoosi 

Rakas Ystävä - Reunalla saa pelottaa

Rakas ystävä - Reunalla saa yhä pelottaa

Bluesia ystävien kera

Oodi vapaaehtoistyölle ja vertaistuelle

Villasukat pyörimään

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.