Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
MARRASKUUTA VAIKO MUUTA?
Meikätyttö on jotenkin tyhjän päällä. Marraskuuko osin syynä? Edessä on aikamoinen terveyskäyntirumba, tekee mieli jo etukäteen henkäistä. Lisäaikojakin pitää varailla jo sovittujen lisäksi. Ehkä pidän itselleni Huolihuuhteluhetken – rehellistä paskapuhetta ja huolien huuhdontaa. Illalla mennään pikkujouluilemaan
parin tuttavapariskunnan kanssa ja Bryn Jonesia kuuntelemaan. Eiköhän mielikin siirry seuran ja musiikin
myötä kevyemmille urille. Olen kuskina, joten nollausta ei tule.
Toivon, että musiikki kolahtaa ja pääsee vähän tanssahtelemaankin. On tullut katsottua vain pari YouTube-videota. Ihan ookoolta vaikutti.
SUUNNITELMIA JA HAAVEITA
.. saa olla ja ne antavat voimia, kun on vähän vaikeaa. Etsin jotain uuttakin tämän blogin lisäksi, kohtuudella
ja järkevästi. Kaikenlaista kivaa on ehdoteltukin ja saa laittaa lisääkin
tulemaan. Jotain, johon tulisi ”himo”, jotain sytyttävää. Oman
polun etsimistä ja toivottavasti löytämistäkin. Tässä vaiheessa elämää voi jo
vähän hypätä tuntemattomaankin ja kokeilla. Asiat ensin mietityttävät, jäävät hautomismyssyyn, kunnes ratkaisu selkiytyy. Kuten tämä blogikirjoittamisen
aloittaminenkin. Ja monta asiaa ja vaihetta kirjoitusten välissä.
PIENI MERKKIPÄIVÄ TÄNÄÄN - VUOSI SITTEN KERROIN FACEBOOKIN SYDÄNSARKOIDOOSIRYHMÄSSÄ BLOGISTANI
EI TULLUT TÄYSTYRMÄYSTÄ - JATKAN
Osa Facebookin Sydänsarkoidoosi -ryhmäläisistä lukivat nuo 8 ensimmäistä kirjoitustani tai ainakin jonkun, tasan vuosi sitten, jolloin heille blogista kerroin. Kommentit olivat kohteliaita - Hyvä, hyvä. Muutama lisäkirjoitus tuli mieleeni. Jatkoin kirjoittamista ja hiljalleen tekstit monipuolistuivat. Kirjoituksia on tullut raapustettua reilusti. Säännöllisemmin, lähes päivittäisen kirjoittamamisen aloitin vuoden vaihteen jälkeen. Pikkuhiljaa tuli himo tai tarve kirjoittaa, vaikka ajoittain on ollut epäilyksiä siitä, onko minulla annettavaa, sanottavaa. Tai sellaista, jota joku jaksaisi lukea. Kipuillessa olen palannut kirjoittamaan ja viis veisannut pidetäänkö niistä vai ei. Silti, on ihanan kannustavaa nähdä, että tykkäyksiä ja ihania kommentteja tulee – ja/tai palautetta ylipäänsä.
KIITOS LUKIJAT, SEURAAJAT JA
KOMMENTOINEET.
KIRJOITTAJA KIRSI JUNTUNEN KIITTÄÄ.
#haave #ilo #onni #reunallapelottaa #toivo #vertaistuki
Kirjoituksia:
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
2 kommenttia:
Ihanaa, kun olet jaksanut innostuneesti kirjoittaa ja blogisi on löytänyt jo omaa lukijakuntaansa. Luultavasti lukijamääräsi vielä kasvaakin, sillä sinulla on yleistä mielenkiintoa herättävää sanottavaa.
Minä olen blogaillut jo yli 10 vuotta, suurimman osan juttujani julkaissut kerran viikossa. Muutama vuosi kun on mennyt enemmän sairastellessa, niin kirjoittelussani on ollut pitkiäkin pausseja. Enkä kyllä nykyisinkään oikeastaan meinaa saada tekstiä aikaseksi joka sunnuntai, vaikka usein mielessä pyörii asioita, joista olisi kiva kirjoittaa. Vaan eipä blogini näytä kovin paljon kiinnostavan, kun kerron vain liki omasta elämästäni. Vaan jäähän päiväkirjamainen blogi sitten jälkipolville, jos joskus kiinnostuisivat mummonsa elämästä.
Jatka kirjoittelua, tavataan palstoilla <3 ...
Kiitos kauniista sanoistasi. Kaikki kommentit olen taltioinut ja jokainen huomio on kirjoittajalle tärkeää. Vuorovaikutus on tärkeää, ettei vaan kirjoita harmaalle seinälle, joka ei vastaa. Luulen, että moni on jättänyt lukemisen tai seuraamisen, kun seassa on sairastamisestakin, joka on aika rankka aihe.
Olen kuitenkin yrittänyt kirjoittamalla kertoa ja näyttää, että kukaan sairas ei mieti tai ole 24/7 "vain" sairas - vaan paljon muutakin. Onneksi elämä tarjoaa myös paljon muuta. Välillä sen muun äärelle täytyy sairaan ponnistella enemmän.
Toivon, että ns. "terveet" saavat myös vähän eväitä kiitollisuuden ja armollisuuden muodossa jokaiselle kanssaihmiselle, sillä kukaan ei tiedä muiden elämästä kokemuksineen kaikkea.
Hatunnosto sinulle, että jaksat kirjoittaa ja olla aktiivinen. Sairastamisen ehdoillahan tämä kirjoittaminenkin menee. Parhaimmillaan kirjoittaminen on silloin, kun melkein suu vaahdossa innostuu ja ajatukset tuntuvat lentävät nopeammin kuin sormet näppäimillä.
Itsekin ajattelin aloittaessa, että ne asiat, joita sairastuneille kerron, ne voisin välittää näin kirjallisesti, voisivat jäädä tänne somemaailmaan elämään, sitten kun itsestäni joskus aika jättää.
Hyvin sinä kirjoitat, seuraan. Tavataan palstoilla.
Lähetä kommentti