aina emme tanssi
ruusuilla
💗
aina
emme
jaksa
💗
elämä
voi
olla
hyvää
vaikka
se
ei
aina
auvoista
olisikaan
💗
ihmettelen
kotimme
hiljaisuutta
virtuaaliskoolaan
💗
Reunalla pelottaa -blogilla
on
yksivuotissyntymäpäivä
💗
riemuitsen
kirjoitusmatkastani
olen
aina
pitänyt
kirjoittamisesta
💗
marraskuuta
vaiko
muuta?
💗
olen
vähän
tyhjän
päällä
marraskuuko
syynä
💗
edessä
terveyskäyntirumba
tekee
mieli
etukäteen
henkäistä
💗
ehkä
pidän
itselleni
huolihuuhteluhetken
–
siis
rehellistä
paskapuhetta
ja
huolien
huuhdontaa
💗
illalla
luvassa
pikkujouluilua
ystävien
kanssa
olen
lupautunut
kuskiksi
💗
mieli
siirtynee
seuran
ja
musiikin
myötä
kevyemmille
urille
💗
toivon
musiikin
kolahtavan
💗
suunnitelmat
ja
haaveet
antavat
meille
voimia
ja
näkymän
silloin
kun
on
vähän
vaikeaa
💗
tämä
on
kai
sitä
oman
polun
etsimistä
ja
toivottavasti
myös
löytämistä
💗
tässä
elämänvaiheessa
voin
hypätä
tuntemattomaankin
kokeilla
💗
asiat
ensin
mietityttävät
sitten
ne
jäävät
hautomismyssyyn
kunnes
ratkaisu
varmistuu
💗
esimerkkinä
blogikirjoittamisen
aloittaminen
💗
blogi
1‑vuotias
💗
ennen
kuin
blogi
näytti
siltä
kuin
se
nyt
näyttää
on
siihen
ähälletty
ja
sählätty
💗
alkuun
meni
kauan
blogin
pohjamallin
asetusten
ja
toimintojen
ihmettelemiseen
💗
olen
ihan
ruosteessa
tieto‑
ja
sovellusteknisten
juttujen
osalta
💗
kirjoitin
ensimmäiset
tekstit
ajatuksella
että
ne
jäävät
elämään
vertaistukena
vain
sydänsarkoidoosia
sairastaville
💗
ei
ollut
suunnitelmaa
kirjoittaisinko
enempää
kuin
ensimmäiset
kuusi
kirjoitusta
💗
blogi
oli
ulkoisesti
ja
toiminnallisesti
rääpäle
💗
hämäläiseltä
kesti
tuumatessa
💗
halusin
blogin
taipuvan
sellaiseksi
että
se
tuntuisi
omanlaiselta
💗
kiitos
alkuaikojen
avusta
ja
kannustuksesta
💗
kiitos
erityisesti
Marjo
Mika
Susa
💗
jatkan
kirjoittamista
💗
osa
Facebookin
sydänsarkoidoosi‑ryhmäläisistä
luki
kirjoitukseni
tai
osan
💗
kommentit
olivat
kohteliaita
hyvä
hyvä
💗
pari
lisäkirjoitusta
ja
jatkoin
hiljalleen
💗
tekstit
monipuolistuivat
💗
lähes
päivittäisen
kirjoittamisen
aloitin
vuodenvaihteen
jälkeen
💗
iski
kirjoituskoukku
tuli
himo
tarve
kirjoittaa
💗
kipuillessani
olen
palannut
kirjoittamisen
äärelle
💗
on
kannustavaa
saada
tykkäyksiä
kommentteja
kaikenlaista
palautetta
💗
kiitos
lukijat
seuraajat
kommentoineet
💗
ihanaa
että
olette
💖
💗
kirjoittaja
Kirsi Juntunen
KIITTÄÄ
2 kommenttia:
Ihanaa, kun olet jaksanut innostuneesti kirjoittaa ja blogisi on löytänyt jo omaa lukijakuntaansa. Luultavasti lukijamääräsi vielä kasvaakin, sillä sinulla on yleistä mielenkiintoa herättävää sanottavaa.
Minä olen blogaillut jo yli 10 vuotta, suurimman osan juttujani julkaissut kerran viikossa. Muutama vuosi kun on mennyt enemmän sairastellessa, niin kirjoittelussani on ollut pitkiäkin pausseja. Enkä kyllä nykyisinkään oikeastaan meinaa saada tekstiä aikaseksi joka sunnuntai, vaikka usein mielessä pyörii asioita, joista olisi kiva kirjoittaa. Vaan eipä blogini näytä kovin paljon kiinnostavan, kun kerron vain liki omasta elämästäni. Vaan jäähän päiväkirjamainen blogi sitten jälkipolville, jos joskus kiinnostuisivat mummonsa elämästä.
Jatka kirjoittelua, tavataan palstoilla <3 ...
Kiitos kauniista sanoistasi. Kaikki kommentit olen taltioinut ja jokainen huomio on kirjoittajalle tärkeää. Vuorovaikutus on tärkeää, ettei vaan kirjoita harmaalle seinälle, joka ei vastaa. Luulen, että moni on jättänyt lukemisen tai seuraamisen, kun seassa on sairastamisestakin, joka on aika rankka aihe.
Olen kuitenkin yrittänyt kirjoittamalla kertoa ja näyttää, että kukaan sairas ei mieti tai ole 24/7 "vain" sairas - vaan paljon muutakin. Onneksi elämä tarjoaa myös paljon muuta. Välillä sen muun äärelle täytyy sairaan ponnistella enemmän.
Toivon, että ns. "terveet" saavat myös vähän eväitä kiitollisuuden ja armollisuuden muodossa jokaiselle kanssaihmiselle, sillä kukaan ei tiedä muiden elämästä kokemuksineen kaikkea.
Hatunnosto sinulle, että jaksat kirjoittaa ja olla aktiivinen. Sairastamisen ehdoillahan tämä kirjoittaminenkin menee. Parhaimmillaan kirjoittaminen on silloin, kun melkein suu vaahdossa innostuu ja ajatukset tuntuvat lentävät nopeammin kuin sormet näppäimillä.
Itsekin ajattelin aloittaessa, että ne asiat, joita sairastuneille kerron, ne voisin välittää näin kirjallisesti, voisivat jäädä tänne somemaailmaan elämään, sitten kun itsestäni joskus aika jättää.
Hyvin sinä kirjoitat, seuraan. Tavataan palstoilla.
Lähetä kommentti