Blogin ensijulkaisusta vuosi

Aina ei tanssita ruusuilla eikä aina jaksa. Hyvää elämä voi olla, vaikkei aina niin auvoista olisikaan. Ihmettelen kotimme hiljaisuutta ja virtuaaliskoolaan. Reunalla pelottaa-blogilla on yksivuotis-syntymäpäivä!

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

MARRASKUUTA VAI MUUTA?

Meikätyttö on jotenkin tyhjän päällä. Marraskuuko osin syynä? Edessä on aikamoinen terveyskäyntirumba, tekee mieli jo etukäteen henkäistä. Ehkä pidän itselleni Huolihuuhteluhetken – siis rehellistä paskapuhetta ja huolien huuhdontaa. Illalla olemme menossa pikkujouluilemaan  ystävien kanssa. Olen lupautunut kuskin tehtävään. Bryn Jonesin musisointiakin kuuntelemaan. Mieli siirtynee seuran ja musiikin myötä kevyemmille urille. Toivon, että musiikki kolahtaa ja pääsisin vähän tanssimaankin. 

Suunnitelmat ja haaveet antavat voimia, kun on vähän vaikeaa. Oman polun etsimistä ja toivottavasti löytämistäkin. Tässä vaiheessa elämää voi jo hypätä tuntemattomaankin ja kokeilla. Asiat ensin mietityttävät, sitten ne jäävät hautomismyssyyn, kunnes ratkaisu selkiytyy. Esimerkkinä tämä blogikirjoittamisen aloittaminenkin. 

VUOSI SITTEN BLOGIN AVAUS

Ennen kuin blogi on näyttänyt siltä kuin se nyt näyttää, on siihen ähelletty. Alkuun meni useampi viikko, jotta blogin pohjamalli, asetukset ja moni muu asia löysivät paikkansa. Omat tieto- ja sovellustekniset taitoni ovat ruosteessa. Kirjoitin ensimmäiset kirjoitukset sillä ajatuksella, että ne jäävät elämään vertaistukena. Vuosi sitten minulla ei ollut suunnitelmaa siitä, kirjoittaisinko enempää. Blogi oli tuolloin ulkoisesti ja toiminnallisesti aika rääpäle tai raakile. Hämäläiseltä meni kauan hmetellessäni kaikkia koukeroita ja hienouksia. Halusin blogin taipuvan sellaiseksi, että se tuntuisi itsestäni kivalta. Kiitos alkuaikojen korvaamattomasta avusta ja kannustuksesta – silukijoille, kommentoineille ja alkuaikoina tietoteknistä apuaan antaneille. Kiitos Marjo, Mika, Mikko ja Susa.

JATKAN KIRJOITTAMISTA

Osa Facebookin Sydänsarkoidoosi -ryhmäläisistä luki nuo ensimmäiset kirjoitukseni tai ainakin jotain kirjoittamaani. Kommentit olivat kohteliaita - Hyvä, hyvä. Muutama lisäkirjoitus tuli mieleeni. Jatkoin kirjoittamista ja hiljalleen tekstit monipuolistuivat. Lähes päivittäisen kirjoittamamisen aloitin vuoden vaihteen jälkeen. Tuli himo tai tarve kirjoittaa. Kipuillessani olen palannut kirjoittamaan ja viis veisannut pidetäänkö kirjoitttamastani vai ei. Silti, on kannustavaa nähdä, että tykkäyksiä ja ihania kommentteja tulee ja kaikenlaista palautetta ylipäänsä.

KIITOS LUKIJAT, SEURAAJAT JA KOMMENTOINEET.  

Kirjoittaja KIRSI JUNTUNEN 

KIITTÄÄ!!

#haave #ilo #onni #reunallapelottaa #toivo #vertaistuki


Kirjoituksia:

Uskalletaan 


Musiikin avulla 

Unelmat

Jos voisin

Vähemmän on enemmän

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikatKIITOS JA KUMARRUS.

2 kommenttia:

Seija kirjoitti...

Ihanaa, kun olet jaksanut innostuneesti kirjoittaa ja blogisi on löytänyt jo omaa lukijakuntaansa. Luultavasti lukijamääräsi vielä kasvaakin, sillä sinulla on yleistä mielenkiintoa herättävää sanottavaa.

Minä olen blogaillut jo yli 10 vuotta, suurimman osan juttujani julkaissut kerran viikossa. Muutama vuosi kun on mennyt enemmän sairastellessa, niin kirjoittelussani on ollut pitkiäkin pausseja. Enkä kyllä nykyisinkään oikeastaan meinaa saada tekstiä aikaseksi joka sunnuntai, vaikka usein mielessä pyörii asioita, joista olisi kiva kirjoittaa. Vaan eipä blogini näytä kovin paljon kiinnostavan, kun kerron vain liki omasta elämästäni. Vaan jäähän päiväkirjamainen blogi sitten jälkipolville, jos joskus kiinnostuisivat mummonsa elämästä.

Jatka kirjoittelua, tavataan palstoilla <3 ...

Reunalla pelottaa kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoistasi. Kaikki kommentit olen taltioinut ja jokainen huomio on kirjoittajalle tärkeää. Vuorovaikutus on tärkeää, ettei vaan kirjoita harmaalle seinälle, joka ei vastaa. Luulen, että moni on jättänyt lukemisen tai seuraamisen, kun seassa on sairastamisestakin, joka on aika rankka aihe.
Olen kuitenkin yrittänyt kirjoittamalla kertoa ja näyttää, että kukaan sairas ei mieti tai ole 24/7 "vain" sairas - vaan paljon muutakin. Onneksi elämä tarjoaa myös paljon muuta. Välillä sen muun äärelle täytyy sairaan ponnistella enemmän.
Toivon, että ns. "terveet" saavat myös vähän eväitä kiitollisuuden ja armollisuuden muodossa jokaiselle kanssaihmiselle, sillä kukaan ei tiedä muiden elämästä kokemuksineen kaikkea.
Hatunnosto sinulle, että jaksat kirjoittaa ja olla aktiivinen. Sairastamisen ehdoillahan tämä kirjoittaminenkin menee. Parhaimmillaan kirjoittaminen on silloin, kun melkein suu vaahdossa innostuu ja ajatukset tuntuvat lentävät nopeammin kuin sormet näppäimillä.

Itsekin ajattelin aloittaessa, että ne asiat, joita sairastuneille kerron, ne voisin välittää näin kirjallisesti, voisivat jäädä tänne somemaailmaan elämään, sitten kun itsestäni joskus aika jättää.

Hyvin sinä kirjoitat, seuraan. Tavataan palstoilla.