 |
| ´Kuva Microsoft 365 kuvapankki |
Pikkulasten nukahtamistaitoa kadehdin.
Unirytmini alkoi mättää noin kolmekymppisenä.
Oli raskaudet, lasten takia valvominen
sekä oma sairastaminen ja kortisoni.
Unista tuli rikkonaisia. En enää aamuisin ollut tarmoa täynnä. Viisastenkiveä nukkumiseeni en ole löytänyt;
vieläkään.
aion nukkua kuin pieni lapsi
touhuan huomisen taakkoja painamasta
jätän joutavanpäiväiset tulevan tuumat
nykyhetken ja vanhojen vatvomisen
aion nukkua kuin pieni lapsi
möngin pehmeään unipesään
ilman ajatuksen atomia
levolle vain laskeudun
varmaan tänään vielä
unimaahan rantaudun
unimaahan rantaudun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti