 |
Mykkäkoulu on yksi henkisen väkivallan muoto.
Se on julmaa juuri siksi, että se on hiljaista
Salakavalaa selän takana hiljaa ja hitaasti tapahtuvaa.
Se jättää kohteensa epätietoisuuteen.
Odottamaan arvailemaan tulkitsemaan
ja näkemään, että toinen on tolaltaan,
mutta ilman mahdollisuutta ymmärtää miksi.
Uhrin näkökulmasta mykkäkoulu tuntuu
pieneltä kuolemalta, hylkäämiseltä,
siltä kuin olisi jätetty yksin toisen
hiljaisuuden vangiksi.
Se hiljaisuus ei ole millään tavalla normaalia.
Se on vain julma keino, jolla hän saa valtaa.
Kun toinen vetäytyy marttyrin viitan alle - vaitioloon
Kun vastuu sysätään sille joka jää.Hänen tehtäväkseen jää odottaa
aikaa, jollloin mielensä pahoittanut
saa puristettua asiansa ulos, jos saa.
Mielessä kiviriippana painanut
voi tulla ulos vähitellen
kuin virkkuutyössä syntyvät silmukat,
yksitellen.
Sanojen aukot täydentyvät
tuskallisen hitaasti
helminauhaksi hiljalleen
ymmärrettäväksi tarinaksi
jota voi jo pureskella.
Hiljaisuuden vangiksi saarrettu
pääsee vähän jyvälle
siitä mistä kenkä
mahtoi puristaa.
Lopulta asioista
voidaan keskustella
tai sitten ei,
arki vain palaa.
Tapahtunut pitäisi
purkaa yhdessä, jotta
ymmärrettäisiin samoin.
Eripuran syy, merkitys
ja toistensa näkemykset.
Sopiminen ja keinojen
etsiminen on tärkeää,
jotta samanlaiset
tilanteet eivät toistuisi.
Sellaista on mykkäkoulu.
Monesti ihmiselossa on
ja saa olla näkemyseroja,
tulkintoja ja erilaisia
toimintatapoja.
On opittua, on kyvyttömyyttä
ottaa puheeksi ja selittää toiselle.
Mykkäkoulu
Näkee jonkun painavan
möykkynä ulospääsyä
odottavan
Äkkiä täysi hiljaisuus.
Hiljaisuus painaa
joka henkäyksellä.
Mykkäkoulu on julmaa
ja sairasta.
Odotuksen piinaa,
risteileviä arveluita.
Lopulta sana ja seuraava
hitaasti jotain sanoo.
Pian käyttäytyy kuin
ei mitään olisi
koskaan oudosti ollutkaan.
Se on aivan turhaa ja hiton julmaa.
 |
Kevennykseksi: Kamala luonto 20–2813 (17–1864 / M. Lappalainen) |
