Ei hoitoja

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Syyskuun alussa 2020 oikean keuhkoni keskilohko ja välikarsinan imusolmukkeita poistettiin. Syöpää se oli – paikallisesti parantumaton kolmannen asteen syöpä. Sarkoidoosiakin, jota olen sairastanut jo toistakymmentä vuotta.

Minua kehotettiin varautumaan silloisen Käypä hoito ‑suosituksen mukaiseen hoitoon. Se olisi tarkoittanut kemohoitoa, sytostaatteja ja sädehoitoa. Kehottivat kuntoilemaan, jotta kestäisin rankat hoidot.

Ei mennyt ihan niin.


Hoitoja olisi – lääkekin olisi, mutta…

Olen sairastanut pitkään ja moninaisesti. Kehoni on saanut tuta kuvantamiset, tutkimukset, toimenpiteet, leikkaukset ja lääkitykset.

Leikkauksen jälkitarkastuksella vedettiin kuvaannollisesti jalat alta. Sain kuulla, että takiani oli kokoonnuttu. Kehoni ei kestäisi hoitoja. Voitte kuvitella, millaisessa myllerryksessä mieleni oli.

Keuhkosyövän hoitoon on kehitetty kohdennettuja lääkkeitä. Täsmälääkkeillä voidaan usein saada pidempi tautivapaa aika kuin solunsalpaajilla. Lääke otetaan tablettina kotona.

Suomessa lääkkeiden hintalautakunta HILA määrittää lääkeryhmien viitehinnat sekä päättää lääkkeiden korvattavuudesta ja tukkuhinnoista. Kela vastaa HILAn korvattavuuspäätösten toteuttamisesta.

Syöpäkasvaimestani löytyi aktivoiva mutaatio: anaplastisen lymfoomakinaasin geenin uudelleenjärjestymä, ALK+. Olisin saanut reseptin. Saisin lääkkeen Kelan korvaamana vasta, kun kehostani todettaisiin etäpesäke. Silloin paikallisesti levinnyt syöpäni siirtyisi IV-asteeseen – levinneeksi ja parantumattomaksi.

Lääkkeen voisin saada myös itse maksaen, mutta siihen taloustilanteeni ei veny. Oli jäätävä odottamaan. Kehossani oli varmasti keuhkosyövän soluja.


Seuranta

Vajaat kolme vuotta on tätä kirjoittaessa kulunut keuhkosyöpäleikkauksestani. Vaivoista huolimatta olen onnekas: etäpesäkkeitä ei ole todettu – kop kop.

Epäilyjä on ollut useita, ja oireilua omiksi tarpeiksi. Syöpäleikkausta seurannut shokki ja tieto siitä, ettei syöpääni hoideta, on ollut stressaavaa. Alkuun kyselin Luojaltakin: miksi tämä nyt?

Elin tuolloin elämäni kauneinta aikaa löydettyäni elämäni rakkauden ja avioiduttuamme. Kehossani on lähes kahdenkymmenenyhden sairasvuoden ajalta kaikenlaisia tuntemuksia tarjoavaa.


Ei hoitoja

Kevyempi,
ilman keuhkolohkoa.
Syöpäsairas muun ohella.
Lääkekuormaa kestämätön.

Liian hauras,
sairas,
varaton
saadakseen hoitoa.

Tyynesti täytyy odottaa
syöpäsolujen hyökkäystä,
leviämistä,
etäpesäkkeitä
ja vääjäämätöntä vastarantaa.

Ei sytostaatteja.
Ei sädehoitoja.
Ei yhtään mitään.

Vaan vielä elän.
Ihan joka solulla hengitän.