Rakas muistisairas

Maalaus Susanna Huovinen

Olet hyvä tuollaisena – tänään ja huomenna.
Jokainen unohtelee.
Aina sanat eivät muistu ja asiat junnaavat.
Turhautumisesi ja ahdistuksesi ovat ymmärrettäviä.

Teit parhaasi.
Kärsit ja häpesit alkuun itse.
Älä pelkää.
Rinnallasi pysytään ja sinusta huolehditaan.

Jos sanat jäivät kulkemaan mukanasi,
kirjoitan ajatuksiani myös Facebookissa ja Instagramissa.

Älä pelkää

Sattui hassuja asioita. Avaimet ja ostokset unohtuivat.
Muistilappuja oli siellä ja täällä. Kauppareissuja riitti, kun listoista huolimatta aina jotain jäi puuttumaan.

Olit epävarma liikkumaan.
Vieraissa paikoissa ja seurassa tuli hätä.
Ruokavaliosi kaventui ja teit samoja, yksinkertaisia ruokia.
Laskujen maksaminen takkusi.

Et halunnut olla vaivaksi.
Eristäydyit ja laihduit.

Unohdit avaimet, asioita ja sen, minne piti mennä – ja miksi.
Luulit jonkun käyneen jääkaapillasi tai vieneen tavaroitasi.
Kyselit ja toistelit. Närkästyit, kun sinua korjattiin.

Eilinen ja vuodet menivät sekaisin.
Epävarmuus ja pelko valtasivat ajatuksesi.
Levottomuus lisääntyi.

Tarvitsit yhä enemmän apua. Hidastuit.
Autoimme.

Välillä muistelit menneitä.
Väsyit ja nukuit yhä useammin päiväunia.
Puhumisesi väheni, sanat katosivat hiljalleen.

Asiat sekoittuivat.
Lapsuutta ja nuoruutta muistelit mielelläsi.
Pitkästyit, etkä enää jaksanut katsoa televisiota tai keskustella.

Lopulta tarvitsit apua kuin pikkulapsi.
Silti sinut tunnisti yhä –
sen entisen, hetkittäin.
Siellä se oli, haurastuvassa kehossa.

 

RAKAS MUISTISAIRAS

Olet työsi ja parhaasi tehnyt.

Jos ei suju, suotta häpeät.

Ihmetellään yhdessä.

Muistellaan ja istutaan.

Apua ja hoivaa hankitaan.

Turvapaikka löytyy hoitokodista.

Vieraillaan, katsellaan kuvia.

Yhdessä elämää muistellaan.

Olet yhä tärkeä meille läheisille.

Lopulta

ei tarvitse enää muistaa.

Riittää,

että on ollut rakastettu.

 

Pääset ajallasi turvaan,

liittyäksesi ikiaikaiseen sukupolvien ketjuun,

jossa sinun on taas hyvä olla.