Rakastan, tätä ikuisesti keskeneräistä ja monimutkaista
elämää. Rakastan, vaikka se haastaa monella tapaa. Rakastan ja janoan.
Rakastan, koska elämässä on toivoa. Rakastan elämää, vaikka tiedän sen kulusta, vaiheista ja määränpäästäkin jo aavistuksen. Olen vähän valmistautunut, eikä
se vie elämästä jokapäiväistä iloa. Saamme iloita jokaisesta ainutkertaisesta päivästä. Sillä onhan sentään ...
jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa
ONNI ELÄÄ ELÄMÄÄNSÄ
EI KAI KOSKAAN KAIKKEA
OSAA SOPIVAAN AIKAAN
SOPIVIN SANOIN SANOA.
VOISIKO OLLA
ONNI VAIN ELÄÄ ELÄMÄÄNSÄ
ELÄÄ, MUISTAEN JOKA PÄIVÄ KIITTÄÄ.
SANOA MUILLE HUOMAAVIA, KAUNIITA.
SILLÄ ONHAN
ONNI ELÄÄ ELÄMÄÄNSÄ
NÄITÄ KESKENERÄISIÄ HETKIÄ,
EPÄTÄYDELLISEN AINUTKERTAISIA.
ONNI ELÄÄ ELÄMÄÄNSÄ
ETTEI ELÄMÄTÖN KAMPITA.
KOKEMUKSIN, OSANA IKUISUUDEN VIRTAA,
MUISTOIN, JOITA AARTEENAAN KANTAA.
ONNI ELÄÄ ELÄMÄÄNSÄ
SÄILYTTÄEN UNELMANSA.
SILLÄ ONHAN TOIVOA,
JOS VOI YHÄ HYMYNSÄ ANTAA.
#armo #kiitollisuus #mielenrauha #onni #reunallapelottaa #runo #toivo
Kirjoituksia:
Onnellista myhäilyä, vertaistukea ja unelmia
