![]() |
| Kuva Raija Seppänen - Hiidenkirnut Rovaniemi |
Minulle – ja monelle muulle – tämä pimenevä ja kylmenevä vuodenaika on synkkä.
Elämään kuuluvat vaikeat asiat ja ajat.
Arjessa voi olla paljon hankalaa.
Voi tuntua siltä, että ilon ja toivon elementit ovat vähissä.
Musta on mustaa ja valkoinen valkoista.
Elämään kuuluvat vaikeat asiat ja ajat.
Arjessa voi olla paljon hankalaa.
Voi tuntua siltä, että ilon ja toivon elementit ovat vähissä.
Musta on mustaa ja valkoinen valkoista.
Entä jos valjastaisimme muistomme ja haaveemme auttamaan meitä pahimman järkytyksen ja murheen alhon yli?
Ehkä pääsisimme eteenpäin – ja lopulta läpi.
Jokaisella on jotakin, josta on ollut tai on kiitollinen, onnellinen, iloinen.
Meillä jokaisella on myös haaveita – pieniä, arkisia tai utopistisia, jopa naurettavia.
LÄPI VAIKEUKSIEN
Ajan myötä ymmärtää elämän kulusta,vuosien virran kutomasta.Huomaa myös kultareunaisen kauniita.Maailman lyödessä polvilleenvoimme päästä tolpillemme,läpi vaikeuksien,hammasta purren,unelmiin tarraten.Vaikkei mustaa saa valkoiseksi,voi vaikean saada sävytetyksi:heijastuksia, varjoja, kimallusta,himpun kaunista varjelusta.Läpi vaikeuksien,tulevaan luottaen.
Ajan myötä ymmärtää elämän kulusta,
vuosien virran kutomasta.
Huomaa myös kultareunaisen kauniita.
Maailman lyödessä polvilleen
voimme päästä tolpillemme,
läpi vaikeuksien,
hammasta purren,
unelmiin tarraten.
Vaikkei mustaa saa valkoiseksi,
voi vaikean saada sävytetyksi:
heijastuksia, varjoja, kimallusta,
himpun kaunista varjelusta.
Läpi vaikeuksien,
tulevaan luottaen.
