Älä ole itsesi
Teksti sai alkunsa otsikosta
“Älä pliis ole vain oma itsesi”.
Jäin lukemaan.
Kirjoituksessa herrasmieheksi opetellut
kirjailija Joonas Konstig kertoo oivalluksistaan.
Aihe iski koukulla.
Puutteellinen,
häpeävä täällä hei.
Sairastamisen tuoma väsymys
on vähentänyt
fyysistä jaksamistani.
Kanssakäymisiä.
Olen introvertti.
Elän sairauksien tuomassa
aivosumussa,
väsymyksen sumentamana.
Pysyn kyllä kasassa.
Tarvittaessa jopa puristan
seurassa pari sanaa.
Surkeasti
jaksan
small talkia.
Ajatuksenlentoni
on tuhannesti
nopeampaa
kirjoittaessa
kuin kohdatessa.
Kasvokkain mukaan
tulee
vuorovaikutuksen
kaikki muutkin elementit.
Olen ujo
– ja niin väsynyt,
että saisin
varmasti tapakoulusta ehdot.
Pahoittelen.
Kirjoitan,
jotta läheiseni
ja minuun yhteydessä olevat
ymmärtäisivät,
mitä blondatun pääni
sisällä
pähkäilen.
Pieniä, suuria.
Ja pieniä suuria.
Toivon,
voivani herätellä,
tuoda toivoa.
Ihmisyys
ei ole helppo
projekti.
Yritän
opetella.
Jaksaa olla
vähän
vähemmän
itseni 😉.
ÄLÄ OLE ITSESI
Entä jos
näkisimme toistemme
ajatuskuplat?
Ne pikatuomiot,
huomiot, mietteet,
joita pyörittelemme.
Lukisimme,
eikä tarvitsisi
esittää.
Onneksi
emme saa olla
kokonaan, aivan
tapoihimme piintyneitä.
Onneksi
emme saa olla
miten vaan,
ärsyttävinä
raakalaisversioina.
Onneksi
opetetaan, ojennetaan.
Nyökätään heipat.
Kilistetään maljat.
Kysellään –
vaikkei
aina
kauheasti
kiinnosta.
Jutellaan
niitä näitä,
vaikka
vähän
harmittaa.
Onhan
parempi,
etteivät
muut
hoksaa
asioiden
oikeaa
tolaa.
