 |
| Kuva Microsoft kuvapankki |
Tarinoihimme kertyy mustia aukkoja.
Muistamme vaiheita, tilanteita,
sanatonta viestintää –
ja etenkin sen, miltä meistä tuntui.
Mielemme pohjaan
jää asioita, aikojakin, arvailun varaan.
Tulkitsemme
sitä, mitä ei koskaan sanota.
Hämmästelemme,
miksi toinen koki toisin.
Olemme sukupolvien ja kokemusten summa.
Liian usein aika rientää,
eikä selittämiselle löydy oikeaa hetkeä tai sanoja.
Sukupolvet ja eletty aikamme
Jokainen kokemus vaikuttaa kehossa –
etenkin mielessä.
Muistamme osan kohtaamisista.
Muistamme, jos jäimme epätietoisuuden
ja ymmärtämättömyyden tilaan.
Muistamme, miten suhtauduttiin.
Puhumattomuus muokkaa mieltämme.
Moni jättää selittämättä
aiempien aikojen taustoja,
tuntemuksia ja juurisyitä.
Monen ikäiseni isovanhemmat elivät rankkoina aikoina.
Heihin jäi elämänmittaisia, käsittelemättömiä
fyysisiä ja psyykkisiä arpia – tunnelukkoja.
Niitä ei juuri muille availtu.
He kantoivat muistoja sodasta ja menetyksistä.
“Oli lasten menehtymisiä,
kamalaa puutetta
ja fyysisesti raskaita töitä.”
Isovanhemmilleni tapahtui valtavasti pahaa.
Vaikeudet jättivät heihin käsittelemättömiä traumoja.
Se näkyy vanhemmissani.
Ymmärsin jo varhain olla hiljaa,
huomaamaton ja kysymätön.
Jokaisen polku on omanlainen.
On menneen painolasteja,
kokemuksia ja käänteitä.
Vaikeudet pakottavat katsomaan
itseämme ja elämäämme uusin silmin.
Olisimme eheämpiä,
jos saisimme miksi‑kysymyksiimme enemmän vastauksia.
Sitä, miten voisimme ymmärtää,
miksi toinen on sellainen kuin on
ja miksi hän toimi aikanaan tietyllä tavalla.
Elämämme on yritysten ja erehdysten summaa –
myös menneiden sukupolvien.
Olemme aiempien sukupolvien muovaamia
ja omien kokemustemme ja valintojemme summia.
Muistamme osan kohtaamisista.
Muistamme, jos jäimme epätietoisuuden
ja ymmärtämättömyyden tilaan.
Muistamme, miten suhtauduttiin.
Puhumattomuus muokkaa mieltämme.
Moni jättää selittämättä
aiempien aikojen taustoja,
tuntemuksia ja juurisyitä.
Monen ikäiseni isovanhemmat elivät rankkoina aikoina.
Heihin jäi elämänmittaisia, käsittelemättömiä
fyysisiä ja psyykkisiä arpia – tunnelukkoja.
Niitä ei juuri muille availtu.
He kantoivat muistoja sodasta ja menetyksistä.
“Oli lasten menehtymisiä,
kamalaa puutetta
ja fyysisesti raskaita töitä.”
Isovanhemmilleni tapahtui valtavasti pahaa.
Vaikeudet jättivät heihin käsittelemättömiä traumoja.
Se näkyy vanhemmissani.
Ymmärsin jo varhain olla hiljaa,
huomaamaton ja kysymätön.
Jokaisen polku on omanlainen.
On menneen painolasteja,
kokemuksia ja käänteitä.
Vaikeudet pakottavat katsomaan
itseämme ja elämäämme uusin silmin.
Olisimme eheämpiä,
jos saisimme miksi‑kysymyksiimme enemmän vastauksia.
Sitä, miten voisimme ymmärtää,
miksi toinen on sellainen kuin on
ja miksi hän toimi aikanaan tietyllä tavalla.
Elämämme on yritysten ja erehdysten summaa –
myös menneiden sukupolvien.
Olemme aiempien sukupolvien muovaamia
ja omien kokemustemme ja valintojemme summia.
Painolastina hiljaisuus ja menneiden möykyt
Tiedän ja ymmärrän elämästä vain hyppysellisen.
Olen etsinyt, kaihonnut ja kompuroinut.
Olen valinnut väärin.
Olen tehnyt ja sanonut asioita,
joita kadun.
Olen jättänyt antamatta anteeksi.
Olen epätäydellinen –
kauniisti ilmaistuna
inhimillinen ja erehtyväinen.
Olen yrittänyt saada menneistä ajoista selkoa ja selityksiä.
Miettinyt, miksi minusta ja muista
on tullut sellaisia kuin olemme.
Kovin vähän lopulta tiedän,
ja puolet lienen arvannut.
Mieleni pohjalla on isoja kysymysmerkkejä.
Jokainen kantaa kokemuksensa jollain tavalla.
Jokaisella on hetkiä ja aikoja,
jotka antaisimme pois.
Mutta,
hittovie.
Ei elämässä ole peruutusvaihdetta,
ei uusintaottoja.
Mieleemme syöpyy erityisesti se,
miten meille on puhuttu
ja miten meihin on suhtauduttu.
Kun aikaa tai halua ei ole selittää,
voimme vain yrittää ymmärtää
toistemme elämänkaaria.
Toivon, että oppisimme kuuntelemaan
toistemme sukupolvisia tarinoita
ilman tunnekuohuja ja keskeytyksiä.
Toivon, että voin vielä kertoa
ja selittää enemmän heille,
joilla on aukkoja tai kysymyksiä
kohtaamisiimme liittyen.
Isäni, toivotan sinulle hyvää matkaa –
ajasta iäisyyteen.
Ehkä toisessa ajassa
ja iäisyydessä
asiat selviävät.
 |
