 |
| Tuomo Nordlund |
Kauniin kesän keskellä
kipuilen epäolennaisia
no, niitä menneitä ja tulevan huolia.
Tiedän, että paljoa en voi muuttaa
enkä paljoon enää kykene.
Kiepsautan mietteeni siihen,
mitä vielä voin.
No, ainakin voin kuunnella
ja yrittää ymmärtää muita ja itseäni,
siinäpä ikuinen rasti.
Vielä saan elää ja nauttia.
Ihan tässä ja nyt
niihin riittäviin ja
ihan hyviin keskittyen
Kaikkeen ei taitomme ei voimamme riitä.
Usein voimme vain vähän.
Aina voimme tarjota olkapäämme
ja kauniita sanoja.
Odotan tässä oikein väärin mielipiteiden laimenemista.
Pimeyden, epävarmuuden laantumista.
Myötätunnon ajatusten lisääntymistä
Odotan tässä. Toivon osaavani elää hetkessä,
ilman uhkakuvien sinkoilua ja alati kalvavaa epävarmuutta.
Odotan tässä monimutkaisessa kudelmassa,
jota elämäksi sanotaan.
Toivon, välttyväni lamaantumasta elämäni
ja keskeneräisyyteni kanssa.
Odotan tässä. Käännän katseeni toisiin
minua enemmän kipuileviin
Aina voi elää toisia jeesaten,
toisia keskeneräisiä auttaen.
💗
 |
| Kevennyksenä: Kamala Luonto ‑sarjis 22–3287 Kamala Luonto ‑sarjis 21–3220 💗 |
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti