ei
ole
oikeita
💗
sanoja
raastaa
miten
sairastumisen
tai
muun
vaikean
elämäntilanteen
kohdannutta
kartetaan
💗
ei
ole
harvinaista
kasvokkain
kohtaamiset
yhteydenpito
vähenee
💗
vaikka
juuri
hädän
vaikeuksien
keskellä
💗
kaipaisimme
rinnallakulkijoita
myötäelämistä
yhteydenottoja
henkistä
kannattelua
💗
voi
tuntua
ettemme
osaa
sanoa
oikeita
sanoja
että
sanamme
eivät
riitä
💗
ettemme
osaa
olla
oikealla
tavalla
toisen
pahan
vaikean
äärellä
💗
mietin
miksi
pitäisikään
on
vain
toistemme
kohtaamisia
ihmisyyteen
kuuluvaa
keskeneräisyyttä
💗
elämä
on
luotu
tällaiseksi
on
alku
loppu
sen
kaari
tapahtumineen
korkeimman
käsissä
💗
toistemme
elämän
vaikeilla
hetkillä
olisi
hyvä
pysyä
rinnalla
💗
ennen
muuta
ikävissä
elämisen
kaarteissa
aikoina
💗
läsnä
💗
tavallisina
keskeneräisinä
💗
ei
ole
oikeita
sanoja
💗
kun
on
heikoilla
sitä
kaipaa
huolensa
huomaamista
💗
hätänsä
keskelle
pysähtymistä
💗
pieniä
kohtaamisia
myötätunnon
hippusia
💗
vaikka
ihan
vähän
💗
tai
hetken
vain
💗
saisi
voimaa
💗
voisi
purkaa
mietteitään
tunteitaan
💗
myötätunnon
muistot
uppoavat
syvälle
💗
ne säilyvät
pitkään
💗
ei
ole
oikeita
sanoja
ei
niitä
ole
olemassa
💗
2 kommenttia:
Tunnistan, mitä kirjoitit. Mieheni elää viimeisiä kuukausiaan. Hän niin kaipaisi lyhyitä, arkisia kohtaamisia. Miten voisi poistaa sen vuoren korkuisen kynnyksen, joka toisi ihmisiä hänen luokseen? Moni on minulle sanonut, ettei tietäisi mitä sanoisi, jos tapaisi mieheni tai edes soittaisi. Luulen, että he saattavat pelätä myös omia reaktioitaan, kun tapaisivat kuolevan.
Aivan kuten sanot - vakavasti sairas ei ajattele eikä varsinkaan halua ajatella koko aikaa yleviä, tulevia eikä etenkään itseään koskevia asioita. Mielessä on samoja kuin aiemminkin - aamupuuhat, uutiset, ruoat, pienet puuhat, pienistä tavallisista asioista rupattelu. Toisille toimii hurtti huumorikin, jos on aiemminkin ollut sen sorttinen. Ehkä vaan voisimme yrittää asettua toisen "saappaisiin" ja miettiä mitä itse kaipaisimme. Toivon voimia, rauhaa ja läheisyyttä teille molemmille.
Lähetä kommentti