.jpg) |
| Kuvan Lähde Yle sää - Instagram |
Pitkäperjantai - tie ristiltä armoon. Kristinuskossa pääsiäisenä
kärsimys, ihmisten hylkääminen ja kuolema ovat vahvasti läsnä. Rakas Ystäväni
pyysi blogin alkuvaiheessa kirjoittamaan kuolemasta - ajatuksena ja miten
siihen voisi suhtautua? On parempi, ettei pakene isoja ja vaikeitakaan asioita. Kuolema herättää pelkoa, ahdistusta ja paljon
kysymyksiä. Kuoleman käsitteleminen on parhaimmillaan kaunis kokemus, joka
syventää ja selkeyttää omaa elämää. Toisinaan kuolema tulee täysin
yllättäen. Sitäkin kannattaa miettiä, sillä omaiset ovat silloin vaikeiden
asioiden äärellä.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
MIKÄ ASKARRUTTAA
Kuolemasta puhutaan kiertoilmaisuin. Kuten: ”Vaihtoi
hiippakuntaa, poistui keskuudestamme, siirtyi yläkerran orkesteriin, meni manan
majoille," Kuolemaa pelätään paljon. Iso kärsimys ja uhka, kuten vakava
sairastuminen ovat vaikeita asioita. Tulevaisuus voi tuntua pelottavalta. Miksi
kuolemaa kannattaisi miettiä, vaikkei se tuntuisi ajankohtaiselta? Jokainen
kuolee aikanaan. Kuolema on iso asia ja mysteeri. Kuoleman ajatusten miettiminen ja omaan kuolemaan valmistautuminen
on matka omaan itseensä ja omaan elämäänsä.
Usein mietitään mitä kuollessa tapahtuu.
Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän pelkää. Kärsimys helpottuu, kun tulee
sinuiksi elämän päättymisen kanssa. Kyse ei ole luovuttamisesta vaan eheytymisestä
ja seestymisestä. Voi itse vaikuttaa siihen mitä oman kuolemisen ja sen
ympärillä oleville asioille toivoisi tehtävän. Voimme valmistautua kuolemaan,
vaikkemme tiedä mitä kuolemassa tapahtuu tai milloin se on. Kuoleman käsittely voi saada aikaan prosessin, jossa voi kasvaa ihmisenä. Se voi tuoda rauhallisuuden ja hallinnan tunnetta.
MATKA ITSEENSÄ
Osaan kysymyksistä on vastauksia ja osaan ei. Tieto
rauhoittaa kuolevaa. Saan riittävästi kipulääkkeitä. Ruumistani kohdellaan
arvokkaasti. Läheiseni selviävät. Minua ei unohdeta. Katoavaisuus
kauhistuttaa, lopullinen loppu. Oma minä lakkaa olemasta. Se ajatteluttaa. Jotain jää joka tapauksessa,
vaikka emme ole enää fyysisesti olemassa. Ihminen tavallaan elää, vaikka olisi
kuollut. Hän jää läheisten muistoihin, perheen tavaroihin ja kuviin. Hän on
läsnä kodissa tai vaikka kesämökillä. Ystävien mielessä ja puheissa, kun
tavataan. Ajatus kuulumisesta yhteisöön, perheeseen ja sukuun auttaa myös
ahdistuksen keskellä. Tietää olevansa osa ketjua, palanen laajempaa
kokonaisuutta. Elämä jatkuu, vaikka minua ei enää ole.
Usko tai luottamus tuonpuoleiseen helpottaa yleensä kuoleman
kohtaamista. Uskovaa luottaa siihen, että tapaa kuoleman jälkeen läheisensä. Voi
tutustua myös kuolemanrajakokemuksiin, jos pelottaa. Ne ovat enimmäkseen
myönteisiä ja ovat tuoneet monille turvallisemman olon. On mahdollista
suhtautua kokonaan toisin ja ajatella, että elämä päättyy kuolemaan. Ajatustyön
jälkeen osaa entistä syvemmin arvostaa elämäänsä ja olla kiitollinen.
HYVÄÄ ELÄMÄÄ KOHTI
Kuoleman ajattelemisen kohtaaminen silmästä silmään voi
lisätä kiitollisuutta ja kykyä elää hetkessä. Maailmasta tulee todellisempi,
eloisampi ja kauniimpi paikka kun ymmärtää, että sen voi myös menettää. Hyvä
elämä voi tulla näkyvämmäksi pohtimalla vaikkapa: Mitä elämä juuri minulle
merkitsee? Mitä kohti haluan ihmisenä mennä? Mitä en halua enää kokea tai kantaa
mukanani.
Ajattelun myötä voi aueta uudenlainen mahdollisuus, joka pistää arvioimaan omaa
elämäänsä. Mihin haluaa syvästi pyrkiä?
Kenen elämää elää, ettei hukkaisi aikaa ja jättäisi itseään vaan voisi elää
omien arvojen mukaista elämää? Kenties ei ole uskaltanut elää omanlaistaan
elämää? Moni tekee asioita velvollisuudentunnosta. Itselleen voi kiteytyä tai yksinkertaistua se, miten haluaa jatkossa elää. Ajattelu voi auttaa arvioimaan uudella tapaa elämäänsä ja luoda oivalluksia.
VOIMME VAIKUTTAA ELÄMÄMME ISOON KUVAAN
Ajatusleikkinä voi pohtia: Mitä, jos eläisin enää 2 viikkoa, kuukauden, vuoden, 10
vuotta tai 15 vuotta. Mitä noissa tilanteessa ajattelisi? Katselisitko
hyväksyvästi ja rauhallisin mielin elettyä elämääsi? Voisiko olla sinut elämänsä suhteen, onnellinen
eletystä omanlaisesta elämästä? Siitä, miten oli kuoleman ajatukseen valmistautunut.
Olisiko tärkeintä lopulta ollut omat hyvät ihmissuhteet? Olisiko päällimmäisenä kiitollisuus eletystä elämästä? Ajattelisiko kiitollisuudella aamuisin,
että ihanaa - tähänkin aamuun sain herätä, koskaan ennen ei ole tätä päivää
ollutkaan?
Olen lukenut/kuunnellut mm. Kirkko ja Kaupunki mediaa, eri
seurakuntien tekstejä, Hesaria, Vertaiskylää ja monia muita
lähteitä.
#armo #kristinusko #mielenrauha #omakuolevaisuus #reunallapelottaa #toivo
Kirjoituksia:
RUNO - Jos tietäisi
Kuka minä olen
Kivusta
RUNO - Itke vaan
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
