 |
| vas. kuva 7/2002, oikea 11/2021 |
Moni sairastuu vakavasti ennen varsinaista eläkeikäänsä. Sairastuminen mullistaa työssä puurtaneen elämän. Vaikutukset tuntuvat sairaan elämän lisäksi monella tapaa hänen lähipiirissään ja työyhteisössään.
Luettehan kirjoituksen lopussa olevan linkin kirjoitukseen, jossa on paljon lisämietteitä.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa
muisteloita.TÄSTÄ linkistä
pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
ERI IKÄKAUSINA JA ELÄMÄNVAIHEISSA SAIRASTUVILLA ON OMAT ONGELMANSA
Kun sairastuu vakavaan sairauteen, se on kamalaa kaiken ikäiselle. Lapsen sairaus on täyttä horroria. Nuoren aikuisen sairastuminen tuntuu julmalta vääryydeltä. Työelämässä puurtavilla on omanlaiset ongelmansa sairastuessaan. Sairauden myötä tarvitaan usein monenlaista sovittelua työssä jaksamisen takia. Usein sairaslomia ja erilaisia vaiheita riittää. Sairaan mielen myllerrystä eivät ulkopuoliset näe, mutta tilanne mullistaa hänen elämänsä monin tavoin. Olo junnaa ja vaihtelee.
Jos sairaalla on alaikäisiä lapsia, on sairastaminen erityisen haasteellista.
Itse sairaalle se merkitsee lisähuolta ja monenlaista venymistä. Perheen keskinäiset
roolit, lähipiirin ja laajemmin työyhteisön ja sairaan elämässä olleiden
ihmisten suhteet saattavat muuttua. Yhtä kaikki – työikäinen sairas joutuu
monenlaiseen mankeliin.
Töissä pitäisi jaksaa - ja jaksaa. Meille on iskostettu, että ahkeuus palkitaa ja töitä pitää tehdä. Kun sairaus on astunut peruuntumattomasti kuvaan, nämä itsestäänselvyydet heittävät nopeasti ”häränpyllyä”. Töistä ja arkiaskareista voi tulla vuoren korkuisia esteitä. Niiden ylittäminen voi tuntua mahdottomalta. Välillä kaikkeen sairastamiseen liittyvään tuntuu tottuvan, mutta ajoittain katkeruus yrittää vallata mielen. Välillä voi tuntua hassulta kuunnella terveiden pikkumaisista flunssista tai arkipäivän pulmista. Voi mietityttää se, jos vointi aina vaan huononee ja lääkemäärät kasvavat? Epävarmuus voi syödä sisältä. Uupumus voi tuntua olevan aina läsnä ja keskittymiskyky voi totisesti olla hukassa tai nollissa.
On stressaaavaa huomata, että keho ei kertakaikkiaan kestä. Ei tottele,
vaikka hampaat irvessä yrittäisi. Sitten sitä miettii, että kannattaako tehdä töitä, jos se vie kaikki
voimat? Kolikon kääntöpuolena on mielekäs tekeminen, rahallinen korvaus ja
muutama kiva työkaveri. Työ voi antaa paljon, mutta entä jos se imee ihan kaikki voimat. Ne voimat, jota
pitäisi olla arkisiin puuhiinkin.
Töissä aika voi kulua eikä ehdi miettiä muuta - sitä ainaista omaa kehoaan tai väsyneitä ja pelokkaita ajatuksiaan.
Rahaa jokainen tarvitsee ihan arjen ja asumisen menoihin. Vaa, mitä jos tuntuu kuin kaivaisi poteroa omalle
arkulleen yrittäessään sinnitellä??
Entä, jos on
vaikea keskittyä, entä jos alituiseen tarkkailee itseään ja pelottaa? Sitten taas muistaa lääkärin sanat: parempi.
Lenkille ja salille, vaikka ei millään jaksaisi. Lisää
lääkkeitä, oireita ja niiden sivuvaikutuksia. Mieli on taas herkillä. Masennus ja pelko voi vaania. Pelkoja, mitä
sairauden edetessä vielä pitää kestää? Elämä on muuttunut
selviytymistaisteluksi ja vauhti on hidastunut. Sellaista voi olla työssä sairaana sinnittelevän elämä. Vai, tuntuuko pitkä-aikaissairaat tutulta?
Löysin EVA:n tutkimuksen ansiotyön merkityksestä. EVA =
Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ry:n (voittoa tavoittelematon yhdistys), joka
on vuonna 1974 perustettu ajatushautomo, joka edistää markkinataloutta ja jonka
tavoitteena on suomalaisen yhteiskunnan pitkän aikavälin menestys. Se tuottaa
tietoa ja näkemyksiä ajankohtaiseen julkiseen keskusteluun ja esittää reformeja
poliittisille päättäjille). Tutkimuksen palkeista juuri nyt allekirjoitan itse seuraavat: keino rahoittaa aktiviteetteja, velvollisuus, ihmissuhteita, arjen
rutiinia, statusta = olen ihminen, jatkuvaa rääkkiä, PAKOPAIKKAA ELÄMÄN MUILTA
VAATIMUKSILTA. Viimeinen kolahti.Tässä linkki tutkimukseen EVA-ansiotyön
merkitys itselle
Kadehdin terveyttä, sitä kaipaan. Vaivattomia ja
kivuttomia päiviä. Ollaan kai sitten samalla viivalla kadehtimassa - vain eri
kropissa ja elämäntilanteissa. Näillä eväillä jatketaan ja eletään hyvän
huomisen toivossa.
Muistan ne tuhannet venymiset, joita olen työvuosinani sairaana työssä, työmatkoilla ja muuten elämässäni sadatellut.
Armollisuuden ja myötätunnon ajatuksia kaikille työikäisille
vakavasti sairaalle.
#ahdistus #armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo
#vertaistuki
Kirjoituksia::
Miltä
tuntuu? - Tuntemuksia, ajatuksia sairastamisesta
Jos viihdyt kirjoitusteni
ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit
seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI
VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin
ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
