Parantumattoman sairauden
kanssa eläminen vaatii mielestäni
etenkin hermoja ja itsemyötätuntoa.
Pitkäaikaissairauteen sairastuminenon
on alkuun shokki.
Elinajan ennusteet vaihtelevat
saman sairaudenkin osalta.
Muita mietityttää
Miten sairastumiseen pitäisi suhtautua.
Miltä sairastuminen tuntuu ja miten ne kivut.
Mitkä asiat muuttuvat ajan oloon
ja mitä sairastunut toivoisi häneltät.
Jokaisella sairastuneella on oma
kokemuksensa - totuutensa näistä.
Olen sairastanut 20 vuotta.
Olen toiminut Sydänliiton
vertaistukihenkilönä vuodesta 2013.
Suhtaudu parantumattomasti sairaaseen ”tavallisesti”💗
Uskon, että jokainen
toivoo tulevansa huomatuksi
ja kohdatuksi sellaisena kuin on.
Ihan aina - ihmisinä.
Maassamme on tämä harmillinen
vaikenemisen kulttuuri.
Jokaisella sairaalla on omanlainen sairaus,
tausta ja kokemuksensa
Parantumattomasti sairas
toivoo tulevansa
kohdatuksi myötätuntoisesti.
Hyvää arkista elämää
Monet työskentelevät pitkäaikaissairaudestaaan
huolimatta vuosiakausia- ja kymmeniäkin
eläen melko normaalia ja ihan hyvää elämää.
Sairas tekee tavallisia asioita eläen perusarkea.
Osa työskentelee ja hoitaa elämän perusasiansa.
Uskon, että jokainen
toivoo tulevansa huomatuksi
ja kohdatuksi sellaisena kuin on.
Ihan aina - ihmisinä.
Maassamme on tämä harmillinen
vaikenemisen kulttuuri.
Jokaisella sairaalla on omanlainen sairaus,
tausta ja kokemuksensa
Parantumattomasti sairas
toivoo tulevansa
kohdatuksi myötätuntoisesti.
Hyvää arkista elämää
huolimatta vuosiakausia- ja kymmeniäkin
eläen melko normaalia ja ihan hyvää elämää.
Sairas tekee tavallisia asioita eläen perusarkea.
Osa työskentelee ja hoitaa elämän perusasiansa.
Se, mitä me sairastuneet koemme on usein päivästä kiinni.
Mitä mielessä pyörii ja miltä sairastaminen tuntuu
mielessä ja kehossa. Sellaiset ovat henkilökohtaisia
ja osin ajasta ja päivästä riippuvaisia.
Ajattelen, että sairastamisen on hyvä olla
sairaan elämässä yhtenä asiana
muiden elämän asioiden joukossa:
Sitä ei kannata nostaa jalustalle,
eikä sille ei tarvitse antaa erityisasemaaa.
Parantumattomasti sairas pyrkii elämään
hyvää elämää arjessaan.
Hänellä on unelmia, vaikka niiden mittakaava
ja haaveet ovat saattaneet muuttua.
Oireiden ja tilanteiden myötä sairaan ja hänen läheistensä
perusturvallisuus on voinut järkkyä.
Parantumattomasti sairailla voi olla kiire tehdä ja ahmia elämää.
Moni haluaa toteuttaa aiempaa enemmän ja
määrätietoisemmin itselleen merkityksellisiä asioita.
On hyvä, kun saa mielen
perustaansa itseään
voimaannuttavia ajatuksia.
Vielä olen - vielä kykenen.
Olen arvokas - riittävä - minä merkitsen💗
Kriisejä – ajatus kuolemasta💗
Jokainen suhtautuu kuoleman ajatuksiinJärjen tasolla ymmärrän elinkaareni
olevan normaalia lyhyempi.
Jokainen parantumattomasti sairastunut
käy kriisin klassiset vaiheet läpi.
Asian hyväksyminen on jonain päivänä
paremmalla tolalla ja joskus joku
pieni kokemus, tunne, tapahtuma
tai muisto voi romahduttaa.
Elämän päättyessä ennenaikaisesti
sen hyväksymisen pohtiminen
on vaiheittaista sahaavaa liikettä.
Näin ainakin itselläni.
Jollain aikajanalla ja jollain tavalla
kuolema puskee parantumattomasti
sairaan ajatuksiin.
kokea merkityksellisyyden tunteita.
Jokainen toivoo saavansa elää
rakkaittensa kanssa
niin pitkään kuin se hänelle suodaan.
Jokainen saa elää täysillä
niin kuin haluaa.
Ja sen mukaan mihin milloinkin kykenee.
Sitä saa olla sellaisena kuin kulloinkin on.
💗
Minua lohduttaa kristinuskon ajatus siitä toivosta
että näen rakkaani aikanaan taivaankodissa.
Uskon kirjoitukseni💗pääsiäisen ääsellä - elämä voittaa kuoleman
sanomaan - kirjoitus löytyy blogista huhtikuulta 2022.
💗
