Etsin kultaista keskitietä

Pääsääntöisesti pidän itseäni ihan hyvänä ihmisenä. Olen enimmäkseen sinut itseni ja tilanteeni kanssa. Silti kiukustun, kadehdin, pahoitan mieleni, synkistelen ja vertailen – ja lopulta palaan pohdinnoissani siihen, että on parempi olla itselleen armollinen.

Huomatessani harmaan sävyt

…yritän siirtää mietteitäni valoisampaan suuntaan. Tilanteeni on – no, omanlainen. Miettiessäni huomaan olevani siitä huolimatta tavattoman onnekas. Käännän toisinaan, vaikka vähän väkisin, katseen omasta pikku navastani laajemmalle ja hyviin, kauniisiin asioihin.

Kirjoitusidea syntyi kuunneltuani Lassi Valtosen musiikkia ja hänen otsikon mukaista lauluaan, joka löytyy alta linkkinä musacornerissa

ETSIN KULTAISTA KESKITIETÄ

TURHAUDUN, KYLLÄSTYN

JA TAAS KADEHDIN.

TOISTEN MENOPÄIVITYKSIÄ,

HENGÄSTYTTÄVIÄ TEKEMISIÄ,

KESÄSTÄ NAUTTIMISIA.

ENEMMÄN JA VÄHEMMÄN PELKÄÄN,

ITSESÄÄLISSÄ KIERISKELEN.

POHDIN VOINNIN NYKYTILAA

JA ELÄMYSTEN SIVUUTTAMISTA.

MIETIN KAIKKEA HYVÄÄ JA KAUNISTA,

MIELIHYVÄÄ JA MIELENRAUHAA ANTAVAA,

JA ETENKIN KAIKKEA TOIVOA TUOTTAVAA.

KAIKESTA HYVÄSTÄ KIITÄN:

RAKKAUDESTA, LÄHEISISTÄ,

IHANISTA YSTÄVISTÄ,

YLTÄKYLLÄISYYDESTÄ ELÄMÄSSÄ.

OLEN VAIN OPPIMATKALLA.

ETSIN KULTAISTA KESKITIETÄ.

Kirsin musacornerin suositus:
YouTube – Lassi Valtonen: Etsin kultaista keskitietä
Spotify – Lassi Valtonen: Etsin kultaista keskitietä