Reunalla pelottaa

Aina emme tanssi ruusuilla emmekä voi aina jaksaaa. Elämä voi olla hyvää, vaikka se ei aina niin auvoista olisikaan. Ihmettelen kotimme hiljaisuutta ja virtuaaliskoolaan. Reunalla pelottaa-blogillani on yksivuotis-syntymäpäivä!

Jos viihdyt näiden sanojen äärellä, kirjoitan lisää myös Facebookissa ja Instagramissa.

Marraskuuta vaiko muuta?

Olen jotenkin tyhjän päällä. Marraskuuko osin syynä? Edessä on terveyskäyntirumba. Tekee mieli jo etukäteen henkäistä. Ehkä pidän itselleni Huolihuuhteluhetken – siis rehellistä pashapuhetta ja huolien huuhdontaa. Illalla olemme menossa pikkujouluilemaan ystävien kanssa. Olen lupautunut kuskin tehtävään. Mieli siirtynee seuran ja musiikin myötä kevyemmille urille. Toivon, että musiikki kolahtaa.

Suunnitelmat ja haaveet antavat meille voimia ja näkymän, kun on vähän vaikeaa. Tämä on kai sitä oman polun etsimistä ja toivottavasti löytämistä. Tässä vaiheessa elämää voin jo hypätä tuntemattomaankin ja kokeilla. Asiat ensin mietityttävät, sitten ne jäävät hautomismyssyyn, kunnes ratkaisu selkiytyy. Esimerkkinä tämä blogikirjoittamisen aloittaminenkin.

Blogi 1-vuotias

Ennen kuin blogi on näyttänyt siltä kuin se nyt näyttää, on siihen ähelletty. Alkuun meni useampi viikko, jotta blogin pohjamalli, asetukset ja moni muu asia löysivät paikkansa. Omat tieto- ja sovellustekniset taitoni ovat ruosteessa. Kirjoitin ensimmäiset kirjoitukset sillä ajatuksella, että ne jäävät elämään vertaistukena vain sydänsarkoidooosia sairastavaille. Minulla ei ollut suunnitelmaa siitä, kirjoittaisinko enempää kuin ensimmäiset 6 kirjoitusta. Blogi oli tuolloin ulkoisesti ja toiminnallisesti aika rääpäle. Hämäläiseltä meni kauan kaikkia koukeroita tuumatessa. Halusin blogin taipuvan sellaiseksi, että se tuntuisi itsestäni kivalta. Kiitos alkuaikojen korvaamattomasta avusta ja kannustuksesta – lukijoille, kommentoineille ja alkuaikoina tietoteknistä apuaan antaneille. Kiitos erityisesti Marjo, Mika, Mikko ja Susa.

Jatkan kirjoittamista

Osa Facebookin Sydänsarkoidoosi -ryhmäläisistä luki nuo ensimmäiset kirjoitukseni tai ainakin jotain kirjoittamaani. Kommentit olivat kohteliaita - Hyvä, hyvä. Muutama lisäkirjoitus tuli mieleeni. Jatkoin kirjoittamista ja hiljalleen tekstit monipuolistuivat. Lähes päivittäisen kirjoittamamisen aloitin vuoden vaihteen jälkeen. Tuli himo tai tarve kirjoittaa. Kipuillessani olen palannut kirjoittamaan.
On tosi kannustavaa saada tykkäyksiä, kommentteja ja kaikenlaista palautetta.

KIITOS LUKIJAT, SEURAAJAT JA KOMMENTOINEET.

Kirjoittaja KIRSI JUNTUNEN

KIITTÄÄ!!

#onni #reunallapelottaa #toivo #vertaistuki

Kirjoituksia:

Uskalletaan

Onnellista myhäilyä, vertaistukea ja unelmia