kotimme kumisee tyhjyyttään
ja kirjoitusrauha
on käsin kosketeltava 💗
tunnen putoavani syvälle
tummuuteen
yksinäisyys ja se
ettei vaan kykene💗
on niin
kovin konkreettista
myös vanhat
vaikeat
muistot tulivat kummittelemaan
mieheni palasi työelämää
pitkän ja kivisen sairastumisepisodin jälkeen
jippii
se oli toki
suotavaa ja niin kuuluukin olla
valoa näkyvissä taloudellamme
tummuva mieli tummuvassa ajassa💗
ajatusten lentoni takkuaa 💗
ei ihme kai – synkässä ajassa
pintaan pyrkii ahdistavia 💗
mieli poukkoilee suuntaansa etsien 💗
suurten puiden alla mitättömänä 💗
tummapuhuvan lammen reunalla
puhallan aamun kuuraa 💗
muistot tarjoavat vain mätiä mietteitä 💗
tunnistan tuhannet turhat ajatukset
yksinäisyyden ja tarpeettomuuden aallot 💗
kateuden – liian nuorena sivuun siirretyn
monen silmissä kun melko arvoton
on puskettava läpi tummuuden 💗
löytääkseen kiitollisuuden
taas kerran on kasattava 💗
itsetuntonsa ja tarpeellisuutensa 💗
