Lasteni kasvaessa teineistä opiskelijoiksi alkoi itselläni jonkinlainen kriisi. Oman itsensä tiedostamaton ja tiedostettu etsintä ja sisäinen muutos – lähinnä ajatusten muodossa. Pete Parkkosen Loppuun asti kappale soi ja kosketti. Jäin kuuntelemaan kappaletta ja ja runo pyrki pintaan. Biisin sanoilla on monta kerrosta ja monia mahdollisia tulkintavaihtoehtoja.
Ymmärrys jäljellä olevan ajan lyhyydestä
... ja monet
yksittäiset tilanteet herättivät huomaamaan, että elämäni jäänee keskeneräiseksi. Mietin millaisen loppuelämän haluan. Onko minulla oikeus olla itsekäs? Puntarointia, tilintekoa itseni kanssa ja päätös. Ajattelin, että ansaitsen olla omissa
nahoissani. Ajattelin, että voin olla itsenäisenä täydemmin oma itseni. Tunnustan unohtaneeni aiemmin itseni ja tarpeeni.
LOPPUUN ASTI kappaleen sanat
koskettivat ja osuivat. Ne nostivat vanhoja tuntemuksia pintaan.
ITSENI OLIN UNOHTANUT
OMAT TARPEET JA HAAVEET.
IHAN ITSE SIVUUN SIIRTÄMÄT.
KIPUILLEN JA PITKÄÄN
SISINTÄNI KAIVOIN.
ITSENI OLIN IHAN UNOHTANUT.
TARPEENI JA TAHTONI LÖYSIN NYT.
TAHDOIN OLLA MULLE
JOKU,
JOTA EN OO UNOHTANUT.
(Runon viimeinen lause on LAINAUS laulusta LOPPUUN ASTI, jonka Pete Parkkonen esitti Vain elämää 2022 formaatissa, tekijöitä en tiedä)
#mielenrauha #myotatunto #onni #reunallapelottaa #runo #toivo
Kirjoituksia:
