Hassua on, että muiden mokien, toilailujen ja hämmentävienkin elämänkäänteiden suhteen emme ole niin kriittisiä kuin itsellemme tapahtuville.
Myötätuntoa, itsensä ja muiden epätäydellisyyden hyväksymistä
voi opetella. Matka alkaa itsensä
hyväksymisestä - kaikkine puolineen.
jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa
Itseruoskinta ja tilanteen tarkastelu
Lähes kaikissa suhteissa olemme ärsyyntyneitä ja kiukkuisia itsellemme, jos emme jaksa niin kuin ennen. Jännä miten isojen asioiden tapahtuessa itselle miettii heti mitä se muille aiheuttaa. Oma kärsimys ja puutteellisuus laukaisee kai meissä itsesäälipatouman. Omia mokiaän häpeämme hiljaa ja kauan. Muiden mokat huvittavat hetken ja unohtuvat sitten. Toisten puutteita katsomme usein analysoimatta. Onko kenelläkään aikaa ja jaksaako kukaan kovin pitkään pohtia kaikkia ihmisiä ja kohtaamisia ja tapahtumien kulkua? Eikä jokainen elä enemmän ja vähemmän eteenpäin katsoen? Miksi meidän pitäisi yhä uudelleen kaivaa ja käydä läpi kaikkia vaikeaa ja pahaa, jonka olemme kokeneet tai jolle emme enää tässä hetkessä mitään mahda?
Sairastumisen tai muiden isojen vaikeuksien takia ei välttämättä tarvita isoja muutoksia. Ne voivat kiepauttaa elämää uusille urille, halusi sitä tai ei. Hetkessä elämistä ja itsensä kuulostelua suosittelen muuttuvissa tilanteissa. Kun siltä tuntuu, voi miettiä elämäänsä. Aika ajoin ja halutessaan voi tehdä tiliensä tasauksia, välitilinpäätöksiä. Miettiä entisiä, nykyhetkeä ja mitä loppuelämältään toivoo. Voimme tehdä matkallamme kurssinmuutoksia tai jatkaa hyväksi koetulla reitillä ja tavalla.
Toisen silmin
 |
Maalaukset Susanna Huovinen
|
Oli tilanne mikä hyvänsä niin
itse kaivan tietoa, jos asia tietämällä ratkeaa tai voisi auttaa. Yritän pohtia asiaa myös vähän ulkopuolisen silmin pohtimalla. Välillä kuvioilleen ja asioilleen nimittäin sokeutuu. Mietin sitä, jos muilla olisi tämä tilanne mitä silloin miettisin ja neuvoisin.
Mielestäni moni meistä on itselleen paljon ankarampi kuin toisille. Syyllistäminen ja entisen kaiveleminen ei lähtökohtaisesti auta eikä johda juuri mihinkään.
Elämän pitäisi olla tässä ja nyt, mutta on meillä myös lupa haaveilla tulevasta ja nykyhetkeä paremmasta. Mietin, myös tuomitsisinko toisen? Jos en, niin miksi ihmeessä suomin itseäni?
Anteeksianto ja hyväksyminen
Elämässä tapahtuu monenlaista. Välillä oikaistaan, unohdellaan, jätetään huomiotta, sinnitellään kohtuuttomasti, asetellaan marttyyrinviittaa hartioille ja uhriudutaan. Yhtä kaikki, ihmiselon koukeroissa anteeksiantamista ei kai voi suositella liikaa. Antaessaan anteeksi muille saa itselleen vapautuneemman olon.
Sairastuminen ei yleensä johdu suoraan henkilön itsensä toiminnasta vaan usein kyse on sattumasta. Joskus perintötekijöistä tai altistumisesta tms. Sairastaminen voi muuttaa elämän raameja väliaikaisesti tai pysyvästi, usein asteittain. Aina kaikelle tapahtuvalle ei voi mitään, joten ajatuksen omasta huonommuudesta voi haudata. Sairastuminen on lopulta vain osa elämää, vaikka se voi joskus tuntua ja kohdella toisia kohtuuttomasti.
Vaikeiden tilanteiden äärellä voi nostaa kädet ylös ja pyytää apua. Läheisiltä, luotetuilta ja Luojalta. Lopulta elämässämme tapahtuneet ja olevat asiat on hyväksyttävä. Ne ovat faktoja, jotka on otettava elämänsä matkalaukkuun.
Luota siihen, että valo löytää tiensä elämääsi. Kukaties edessä on jotain hyvää.
Katsomalla myötätuntoisin silmin eteenpäin voimme tehdä elämästämme armollisemman.
Myötätunto on epävarmuuden ja epämiellyttävien asioiden sietämistä.
Toivon empaattisuutta itseäsi ja muita kohtaan!
 |
| Sarjakuva lainattu Kamala Luonto fb-sivulta, sarjakuva 10.01.2013 |
Linkkiluettelo:
Itsemyötätunto Mieli (suomen mielenterveys ry) Nita Arpiainen
#armo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #toivo
Kirjoituksia:
Pohjalta hyvä ponnistaa
Näkökulmia