Reunalla pelottaa: Pelkoa ja epävarmuutta

Häät ja leikkaus elokuun lopulla 2020 jäivät taakse. Syövän suhteen oli tarjolla seurantaa. Leikkauksesta kivuttomaksi vei pari kuukautta. Naiseuteni oli hukassa kipujen ja arpien myötä. En ollut hehkeä morsio eikä kiihkea ollut kuherruskuukautemme leikkauksesta toipumisen aikoina. Henkinen kanttini oli vähän niin ja näin.

jos nämä sanat puhuttelevat sinua
huomaathan - kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa

Sydänläpässä hyytymää ja vähän muuta

Sain etsiä uudelleen ja pidempään itsetuntoani ja naiseuttani. Halailua ja kainalossa sain kyllä olla usein. Tartuimme toisiimme kuin hukkuvat oljenkorteen.
Kai, ettei elämä ei olisi liian imelää marraskuussa 2020 tunsin lisääntyvää painon tunnetta ja kipua rinnassani. Tutkimusten jälkeen selvisi, että leikattuun sydämeni varaosaan - mitraaliläppään oli tullut isosti hyytymää.

Hyytymisen seuranta täytyi tehdä jatkossa aina käsivarresta otetuilla laboratoriokokeella. Ei tiedetty voitaisiinko tehdä mitään, jos hyytymislääkkeen annoksen nostolla hyytymät eivät aukenisi. Totisia olivat kardiologit. Hyytymislääkkeen toivottua tavoitearvoa hilattiin yhä korkeammalle. Olo oli todella tukala.
Onnekseni parin kuukauden päästä oltiin normaalin rajoissa. Hyytymä liukeni tiuhalla seurannalla ja isoilla hyytymislääkeannoksilla.
Jotta ei olisi liian helppoa järjestin väsymyksessäni heti sydänepisodista selvittyäni ihan itse itselleni kotitapaturman, jossa jalkapöydän luuni murskautuivat - niin maan perusteellisesti. Kepeillä köpötin lopputalven eikä jalkapöydästä koskaan normaalia tule. Murskana on jalka eikä hyytymiä saatu poistettua - ei voitu leikata - minun taustallani. Kepit ja tukikenkä olivat alkuun seurana. Eristäydyin kotioloihin, vaikka sellaista oli myös korona-ajan takia. Olimme alkuvuodesta 2021 henkisesti aivan loppuj - kaiken tämän rumban ja hädän jälkeen.

Elämäni jatkuu yhä - henkäys kerrallaan. Se on ihmeellisen ihanaa.