RUNO - PELKOA JA EPÄVARMUUTTA - Runojen sarja 16. osa

Häät ja leikkaus jäivät taakse. Syövän suhteen seurantaa. Leikkauksesta kivuttomaksi kesti pari kuukautta. Naiseuteni oli hetkisen hukassa kipujen ja arpien myötä. Ei ollut hehkeä morsio eikä kiihkeä ollut kuherruskuukautemme leikkausta seuranneet kolme viikkoa. Henkinen laita oli hontelolla tolalla.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KUHERRUSKUUKAUTEMME

... vihkimistä seurannut  leikkauksen aikaistaminen kaiketi aiheutti sen, että kuherrusviikko on vain osin muistissa. Läheisyyttä ja ihanaa yhteiseloa toki. Ne leikkausta edeltävät käynnit. Asiapapereiden, some- ja eri rekisteritietojane, henkilö- ja muiden korttien uusimisia. Yhdessäoloa. Ja ... aika on jollain lailla sumun peitossa. Ehkä vain tarrauduimme hetkeen, luulen. Olo kun ei leikkaukseen mennessä ollut täysin luottavainen, sillä hokivat leikkauksen olevan (minulle) ison.

Syöpää se pirullinen loistelu PET-kuvissa oli. Outo oli leikkauksen jälkikäynnin kirurgin lausahdus: "Katsottiin, ettei sydämesi kestäisi hoitoja. Ja - ainahan voidaan leikata, jos voidaan." Hän lausui asian sillä ilmeellä, että tuntui hänen haluavan jo viilailla leikkauskalustoaan. Siinä oli empatia huipussaan. Tämä 5 minuutin käynnillä.

Muuttunut tilanne vaatii aina sulatteluaikansa, ihmismieli-parka. Ja osin vaatii yhä. Sydän-keuhko- ja muuhun oireiluun olen tottunut, mutta syöpä. Ei ollut hyvä kombo eikä lisä, kenenkään mielestä.

Itsetuntoaan naiseuttaan sain etsiskellä pidempään. Läheisiä kosketuksia ei voinut eikä kyennyt ajatella eikä vastaanottaa. Halailua ja kainalossa oloa oli kyllä runsaasti. Ehkä tartuimme toisiimme kuin hukkuvat oljenkorteen? 

Jottei elämä olisi mitenkään liian lällyn imelää alkoi 11/2020 tuntua painon tunnetta ja kipua rintani keskikohdalla. Sydän vai keuhkot? Oireilu ei helpottanut ja itselle tuli muistikuva kahden vuoden takaa, jolloin leikattuun sydänläppääni oli tullut isommin hyytymää. Kardiologille pääsin loppukuusta. Valitettavasti olin oikeassa. Taas tutkimusrumbaa. Selvisi myös, että hyytymisseuranta täytyy tehdä jatkossa käsivarresta. Kukaan ei tiennyt mitä voitaisiin tehdä tai voitaisiinko oikein mitään ellei lääkenostolla hyytymät aukene. Totisia olivat kardiologien katseet. Hyytymislääkkeen seurantarajaa kohotettiin korkealle ja pikkuvälille pitäisi osua, jottei tämä enää ikinä toistuisi. Olo oli tukala, mutta ajan myötä helpotti, parin kuukauden päästä oltiin jo normaalin rajoissa. Hyytymä lähti tiuhalla seurannalla ja isoilla hyytymislääkeannoksilla ja alkuun tietysti piikeilläkin.

Jottei elämä olisi liian helppoa järjestin sydäntraumasta selvittyäni ihan itse kotitapaturmaj ja jalkapöydän murskaantumisen. Sen kanssa menikin lopputalvi eikä siitä koskaan normia tule. Kepit ja tukikenkä - eristäytymistä kotiin - vaikka oli sitä korona-ajan eristäytymistäkin. Huh. Olimme alkuvuodesta 2021 henkisesti aivan loppuja, kaiken tämän rumban ja hädän jälkeen.

Niin vain on elämäni jatkunut - henkäys kerrallaan. Ihmeellistä ja ihanaa.  

Tarinamme - Runojen sarja 16. osa


Pitkäaikaissairaan osa on sietää ...

PELKOA JA EPÄVARMUUTTA


EPÄVARMUUS JÄYTÄÄ,

AJATUSTEN SEILATESSA.

 

POHTII,

VAIKKEI HALUAISI,

LOPPUA, LOPUN ALKUA.

 

MIETTII,

VAIKKEI KANNATTAISI.

TULEVIA KOITOKSIA,

JAKSAMISTA, KIPUJA,

SITÄ …  LOPULLISTA MÄÄRÄSATAMAA.

 

AJATUKSISSA PYÖRII SUURENSUURI KYSYMYS,

MIKÄ ON TÄMÄN PELON OPPI JA MERKITYS?


#armo #keuhkosyopa #mielenrauha #rakkaus #reunallapelottaa #runo #sairas #syopa #toivo


Kirjoituksia:





Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

at
Labels: , , , , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)