RUNO - PELKOA JA EPÄVARMUUTTA - Runojen sarja 16. osa

Häät ja leikkaus jäivät taakse. Syövän suhteen seurantaa. Leikkauksesta kivuttomaksi vei pari kuukautta. Naiseuteni oli hetkisen hukassa kipujen ja arpien myötä. En ollut hehkeä morsio eikä ollut kuherruskuukautemme kiihkeä leikkausta seuranneina viikkoina. Henkinen laitakin oli vähän niin ja näin.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

LEIKKAUKSEN AIKAISTUIMINEN

... katkaisi kuherrusviikkomme ja on osin muistissa. Leikkausta edeltäville käynneille piti mennä heti häidemme jälkeen. Sukunimiemme muututtua oli asiapapereiden, eri rekisteritietojen, henkilö- ja muiden korttien uusimisi, meiliosoitteet ja muu sälä. Muistissani on aukkoja, aika on sumun peitossa. Tarrauduimme toisiimme, luulen. Olo ei leikkaukseen mennessä ollut täysin luottavainen, sillä leikkausta pidettiin keholleni isona koettelemuksena.

Pirullinen loistelu PET-kuvissa oli varmistunut jo leikkauksen pikaleikkeistä syöväksi. Outo oli leikkauksen jälkikäynnin kirurgin lausahdus: "Katsottiin, ettei sydämesi kestäisi hoitoja. Ja - ainahan voidaan leikata, jos voidaan." Hän lausui asian aivan kuin haluaisi jo viilata leikkauskalustoaan. Siinä oli empatia huipussaan. Leikkauksen jälkikäynti kesti 5 minuuttia.

Sulattelu vei aikaa ja mieli oli taas kovilla. Ja sitä se vaatii yhä. Sydän-keuhko- ja muuhun oireiluun olen tottunut, mutta syöpä. Ei ollut hyvä kombo eikä lisä tämä, yhtään kenenkään mielestä.

Itsetuntoani ja naiseuttani sain etsiä pidempään. Halailua ja kainalossa oloa sain kyllä runsaasti. Tartuimme toisiimme kuin hukkuvat oljenkorteen.

Jottei elämä olisi liian imelää aloin tuntea 11/2020 painon tunnetta ja kipua rintani keskikohdalla. Sydän vai keuhkot? Oireilu ei helpottanut ja itselle tuli muistikuva kahden vuoden takaa, jolloin leikattuun sydänläppääni oli tullut isommin hyytymää. Sama tunne tämä oli. Kardiologille pääsin loppukuusta. Valitettavasti olin oikeassa. Taas kiireellä lisätutkimusrumbaa. Selvisi, että hyytymisseuranta täytyy tehdä jatkossa aina käsivarresta otetuilla laboratoriokokeella. Kukaan ei tiennyt mitä voitaisiin tehdä tai voitaisiinko tehdä oikein mitään, ellei hyytymislääkkeen annoksen nostolla hyytymät aukenisi. Totisia olivat kardiologien katseet. Hyytymislääkkeen toivottua tavoitearvoa hilattiin yhä isommaksi. Olo oli tukala, mutta parin kuukauden päästä oltiin jo normaalin rajoissa. Hyytymä lähti tiuhalla seurannalla ja isoilla hyytymislääkeannoksilla ja alkuun tietysti oli käytössä ns. napapiikit.

Jottei elämä olisi liian helppoa järjestin sydäntraumasta selvittyäni ihan itse kotitapaturman, jossa jalkapöydän luuni murskautuivat. Sen kanssa ja kepeillä köpötellessä meni lopputalvi eikä siitä koskaan normia tule. Kepit ja tukikenkä - eristäytymistä kotiin - vaikka oli tuolloin korona-ajan eristäytymistäkin. Olimme alkuvuodesta 2021 henkisesti aivan loppuja, kaiken tämän rumban ja hädän jälkeen.

Mutta, elämäni jatkuu yhä - henkäys kerrallaan. Ihmeellistä ja ihanaa.  

                                            

Pitkäaikaissairaan osa on sietää ...

PELKOA JA EPÄVARMUUTTA


EPÄVARMUUS JÄYTÄÄ,
AJATUSTEN SEILATESSA.

POHTII,
VAIKKEI HALUAISI,
LOPPUA, LOPUN ALKUA.
 

MIETTII,
VAIKKEI KANNATTAISI.
TULEVIA KOITOKSIA,
JAKSAMISTA, KIPUJA,
SITÄ …  LOPULLISTA MÄÄRÄSATAMAA.
 

AJATUKSISSA PYÖRII SUURENSUURI KYSYMYS,
MIKÄ ON TÄMÄN PELON OPPI JA MERKITYS?


#armo #keuhkosyopa #mielenrauha #rakkaus #reunallapelottaa #runo #sairas #syopa #toivo


Kirjoituksia:





Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

at
Labels: , , , , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)