pelkoa ja epävarmuutta

muistoissa aika
joka ei unohdu
häät ja keuhkosyöpäleikkaus 💕
molemmat elokuun lopulla 2020

syövän suhteen oli tarjolla vain seurantaa en kestäisi hoitoja
en saanut täsmälääkettä syöpäpirun pitää näyttävästi lisääntyä ilmaantua leikkauksesta toipuminen vei aikaa fyysisesti ja henkisesti

naiseuteni oli hukassa kipujen ja arpien myötä en ollut nuorikko 💗 eikä kuherruskuukautemme ollut kiihkeä toipumisen aikoina henkinen kanttini ja kanttimme  oli todellakin vähän niin ja näin

sydänläpässä oli hyytymää ja vähän muuta sain etsiä uudelleen pidempään itsetuntoani ja naiseuttani  halailua ja kainalossa olemista sain kyllä

tartuimme toisiimme kuin hukkuvat oljenkorteen 💗

kai ettei elämä olisi liian imelää tunsin marraskuussa 2020 rinnassani lisääntyvää painon
tunnetta ja kipua selvisi että leikattuun sydämeni varaosaan mitraaliläppään, oli muodostunut
isoja hyytymiä hyytymisen seuranta on siitä asti vaatinut laboratoriokäyntejä jonotuksineen

ei tiedetty, voitaisiinko tehdä mitään jos hyytymälääkkeen annoksen nostokaan ei avaisi
hyytymää kardiologit olivat totisia hyytymälääkkeen tavoitearvoa nostettiin
olo oli tosi tukala ja mieli – huh ja huh arvannette

syövän saamisen vastaanottaminen ja sydänläpän hyytymän sovittelu
elämäni onnellisinta aikaa – löytää se oikea tästä maailmankaikkeudesta 💗
ja sitten tämä  ihan kaikki

onneksi parin kuukauden kuluttua arvot olivat normaalin rajoissa
hyytymä liukeni hitaasti tiiviin seurannan ja hyytymislääkkeen avulla

oli kai ihan liian helppoa ja ihanaa järjestin väsymyksessäni
heti hyytymisestä selvittyäni, tapaturman kotona
 jalkapöydän luuni murskautuivat – niin maan perusteellisesti

kepeillä köpötin lopputalven jalka jäi murskaksi ei niitä hyytymiä voitu poistaa
eikä taustani vuoksi voitu leikata kainalokepit ja tukikenkä kuuluivat arkeen

eristäydyin kotioloihin, osin myös korona-ajan takia olimme alkuvuodesta
2021 henkisesti aivan lopussa oli ollut jos jonkinlaista rumbaa

hädästä hätään oli menty syöpäpeikkokin kummitteli päässä
pisti lukemaan kaikki hirveydet elinajanodotteet ja tulevat hankaluudet

kaiken tämän kauniin ajan jälkeen toivoimme molemmat vain yhtä
saisimmepa olla ja rakastaa puolisoina kumppaneina

huokasimme uupuneina tämä kaikki oli jo melkein liikaa

elämäni jatkuu yhä  henkäys kerrallaan se on ihmeellisen ihanaa pitkäaikaissairaan osa on sietää

epävarmuus jäytää ajatukset seilaavat vaikka mieli tahtoisi olla tyyni sitä pohti vaikkei haluaisi   
loppua lopun alkua sitä miettii vaikka tietää, ettei kannattaisi

tulevia koitoksia, jaksamisen rajoja, kipuja ja se yksi ajatus, joka palaa aina takaisin – lopullinen määräsatama

kaiken tämän keskellä nousee kysymys, hiljainen ja sitkeä
mikä on näiden kaikkien koettelemusten oppi, merkitys 💗