Luonto sopeutuu säähän ja varautuu karuun talveen. Ihmisillä on monia luopumisen paikkoja elämässään. Hyytävä keli veti mieleni haikeaksi. Hämmästelen ajan kulumista. Niin ihana asia kuin lasten saaminen voi aiheuttaa valtavasti epävarmuutta ja pelkoa. Mieli voi olla täynnä pelkoa ja epävarmuutta. Ja toki syvää kiitollisuutta ja äidinrakkautta. Elämän oppitunteja.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
IHMINEN KIINTYY OLEMASSA OLEVAAN
Luopuminen tuntuu usein vähintään haikealta, toisinaan pieneltä kuolemalta. Etenkin, jos kyseessä on ollut lämmin ihmissuhde, kuolema tai muutoin jostain miellyttävästä luopumista. Kyseessä voi olla siirtyminen totutusta tuntemattomaan – työpaikasta toiseen, muutto uudelle paikkakunnalle. Haikeus, pelko ja epävarmuus voi koputella olkapäähän. Luopumiset kuuluvat elämään ja opettavat. Sitä, ettei elämä aina ole ennakoitavissa eikä mene suunnitelmien ja totutun mukaan.
Toisaalta se opettaa myös uskallusta, jos uhriutumisen sijaan keskittyy hyvään. Mahdollisuuksiin ja muutoksiin, jotka ovat käsillä. Puhtainta on huomata - vaikka lastensa kautta, että omien unelmien sijaan voi olla mahdollistamassa muiden unelmia ja helpompaa elämää.
LUOPUMISEN KAARI
Ikääntyminen ja moni vaihe elämässä on normaalia. Lohdullista - kaikki muuttuvat ja vanhenevat – ja poistumme maan päältä kukin ajallaan. Ihmisen elämänkaari menee noin. Eletään täydesti tässä ja nyt, tosiasiat ja mahdollisuudet tunnistaen.
Voimme joutua luopumaan asioista ja ihmisistä pakosta – kuten sairastuessa, työpaikan lähtiessä alta, läheisen kuollessa. Voimme luopua vapaaehtoisesti asioista, joita emme tarvitse. Antaa pois turhaa ja tarpeetonta, varallisuuttammekin. Voimme luopua mukavuudestamme tai ajastamme. Tehdä jotain toisten hyväksi, vaikka lastenlapsia hoitamalla. Tarvitsemme myötätuntoa, epäitsekkyyttä ja itsemme hyväksymistä.
Vanhetessa ja elämänmakuisen matkamme varrella voimme oppia kiitollisuutta. Luopuminen voi olla myös hyvää, kun ymmärtää, että näinhän elämän pitikin mennä. Ihan kuin vuodenajatkin. Kesän jälkeen syksy ja sitten tulee talvi. Ja joskus taas kevät, kesäkin ...
Tarvitsemme myötätuntoa, epäitsekkyyttä ja itsemme hyväksymistä.
#armo #kiitollisuus #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #toivo
Kirjoituksia:
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti