Luonto sopeutuu säähän ja varautuu karuun talveen. Ihmisillä on elämässään monia luopumisen paikkoja. Luopuminen tuntuu usein vähintään haikealta, toisinaan pieneltä kuolemalta – etenkin silloin, kun kyseessä on ollut lämmin ihmissuhde, kuolema tai muistorikkaasta ja muuten tärkeästä asiasta luopuminen.
Jos viihdyt näiden sanojen äärellä, kirjoitan lisää myös Facebookissa ja Instagramissa.
Kiintyminen ja luopumisen kaari
Jokaiselle tulee siirtymisiä totutusta tuntemattomaan – työpaikasta toiseen, muutto uudelle paikkakunnalle. Haikeus, pelko ja epävarmuus voivat koputella olkapäähän. Luopumiset kuuluvat elämään ja opettavat. Elämä ei ole aina ennakoitavissa, eikä se kulje totutun suunnitelman mukaan.
Kannattaa yrittää ja uskaltaa tarttua mahdollisuuksiin, jotka ovat käsillä. Omien unelmien sijaan voi olla mahdollistamassa muiden unelmia ja helpompaa elämää.
Ikääntyminen ja elämän monet vaiheet kuuluvat normaaliin elämänkulkuun. Jokainen meistä muuttuu ja vanhenee. Kaikki me poistumme maan päältä kukin ajallamme. Eletään täydesti tässä ja nyt, tosiasiat ja mahdollisuudet tunnistaen.
Voimme joutua luopumaan asioista ja ihmisistä tilanteiden pakottamana. Syitä ja aiheuttajia on lukuisia: sairastuminen, työpaikan menettäminen tai läheisen kuolema. Voimme myös luopua vapaaehtoisesti asioista ja suhteista, joita emme tarvitse. On hyvä antaa pois turhaa ja tarpeetonta – joskus varallisuuttakin. Voimme luopua mukavuudestamme ja ajastamme tekemällä asioita muiden hyväksi.
Luopuminen voi olla hyvää, kun ymmärtää, että näin elämän kaava menee – ja pitääkin mennä. Aivan kuten vuodenajat: kesän jälkeen tulee syksy ja sitten talvi – ja lopulta taas kevät ja kesä.
Tarvitsemme luopumisen hetkillä muilta myötätuntoa, itseltämme epäitsekkyyttä ja omien erilaisten elämänvaiheidemme hyväksymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti