Nyt on näin

Maalaus: Susanna Huovinen

Kroppa herättelee ja valvottaa.
Monilla on monenlaisia huolia. Ne tuntuvat kehossa, tulevat ajatuksiin ja uniin – omien asioiden ja kehon tuntemusten lisäksi. On vaikea antaa asioiden vain olla.

Onneksi toisinaan

… alitajuntamme työstää asioita puolestamme.
Se voi tuoda ajatuksiimme lohduttavia tai uusia näkökulmia.

Ehkä huomaamme vielä toivonkipinöitä ja valonpilkahduksia.
Ehkä löydämme elämäämme ajan myötä ratkaisuja.

Vaikeina hetkinä on hyvä muistaa ilon ja ihan hyvien asioiden olemassaolo.
Voimme nostaa katseemme ylös, liittää kätemme yhteen ja rukoilla.
Voimme tukeutua toivoon.

Voimia erilaisten elämän taakkojen ja lastien kanssa eläville.

NYT ON NÄIN

KOLOTUS VAATII HOIVAA.

HERÄTTÄÄ JA KÄVELYTTÄÄ.

EI HÄTÄÄ MITÄÄN,

ELON MERKKEJÄ VAAN.

ILMASSA VIILENEVÄÄ.

ANKEAA AATOSTEN RÄNTÄÄ.

SIVUMMAS SIIRRÄN MIETTEEN –

HARMIN, PELON JA MURHEEN.

NIELEN HILJAA KYYNELEET,

NE HIHAAN HILJAA PYYHITYT.

VÄSYMYKSEN ALLA LYYHISTYN.

LIITÄN KÄDET YHTEEN JA RAUHOITUN.

PAREMPAAN LUOTAN JA USKON.

NYT ON NÄIN.

KOHOTAN NÖYRÄN KATSEENI,

LÄHETÄN KAINON TOIVEENI.

TOIVONKIPINÖIHIN TUKEUDUN.

HILJAA NOUSEN JA VOIMAANNUN.

💗

Sydänsairaudestani Rosie.fi:ssä

Pari kuukautta sitten sain pyynnön rakkaalta sydänlihassairaiden yhdistykseltä Karpatiat, että minua toivottiin haastatteluun. Ajattelin, että on hyvä jakaa tietoa – ja ehkä saada mahdollisuus kertoa harvinaissairauden kanssa elämisestä. Myös siitä, ettei sairaus aina näy voimakkaasti ulospäin.

Tässä osa tekstistä – lopussa linkki koko juttuun

“Sydänsarkoidoosia sairastava Kirsi:
‘Vain vertainen voi ymmärtää, miltä sydänsairaus tuntuu’”

Hengenahdistus tai rintakipu voivat vaivata jokaista joskus, mutta aina kipu ei ole ohimenevää. Harvinaista sydänsarkoidoosia sairastava Kirsi Juntunen joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 46‑vuotiaana. Hän muistuttaa, että krooninen sydänsairaus on aina yksilöllinen kokemus.

Haastattelun teki Anne Ventelä,
ja kuvat otti Teemu Heikkilä / Heikkiläphotography.

Kirjoituksen asiantuntijana tieteellinen johtaja Sami Väisänen, Roche Diagnostics.

Poiminta kirjoituksesta

“Tällä viikolla Kirsi Juntusella ei ole kiireitä. Hän nauttii auringonpaisteesta, odottaa ensimmäisiä leskenlehtiä, kirjoittaa blogiaan ja viettää aikaa miehensä kanssa. Pyykkivuoria tai vanhempainiltoja ei enää ole, sillä lapset asuvat jo omillaan. Illan tullen hän saattaa katsoa jakson lempisarjaansa.

Kun viikko päättyy, alkaa uusi, eikä kiireitä ole tiedossa silloinkaan. Kirsi jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 46‑vuotiaana.

Kirsi sairastaa harvinaista sydänsarkoidoosia. Se on tulehdustauti, jossa kudoksiin muodostuu tulehdussoluista ja sidekudoskertymistä koostuvia pesäkkeitä. Tulehdussolut ja sidekudos vaurioittavat tervettä sydänkudosta ja heikentävät sen toimintaa.

Lisäksi Kirsillä on sarkoidoosia ainakin keuhkoissa, silmissä, imusolmukkeissa ja iholla.

Harvinaisen sairauden lisäksi Kirsillä on toinenkin harvinainen diagnoosi: tupakoimattoman keuhkosyöpä. Päällepäin nämä diagnoosit eivät näy.

‘Jos ihminen sanoo, että rintaan sattuu tai henkeä ahdistaa, moni sanoo, että niin minullakin lenkillä käydessäni. Aina kipu ei kuitenkaan ole ohimenevää’, Kirsi sanoo.”

Kirjoitus on pitkä.

      👉   Klikkaa TÄSTÄ lukeaksesi koko haastattelun ROSIE.fi‑sivustolta:

Sydänsarkoidoosia sairastava Kirsi – vain vertainen voi ymmärtää, miltä sydänsairaus tuntuu

Kädet yhteen - Voimaa ja rauhaa

Kuva kirkko ja kaupunki

 Kirkko ja kaupunki 19.5.2022 – kuva: Matti Pikkujämsä

Muutaman viime päivän aikana olen kuullut useita pysäyttäviä uutisia, joiden äärellä olen ristinyt käteni. Hiljentyminen kädet ristissä rukoilemaan auttaa löytämään kiitollisuutta, rauhaa ja valoisampaa ajattelua – toivoa elämään.

Kaikki rukouksissa toivotut asiat eivät toteudu. Silti rukous auttaa ymmärtämään, kuinka pieniä olemme elämän suurten asioiden edessä – vain pieni osanen elämän kiertokulkua. Maailmassa on ahdinkoa, eikä kukaan ole toista etuoikeutetumpi.

Suuret ja pienet asiat

Jos ei ole tottunut rukoilemaan – tai jos rukoileminen on jäänyt lapsuuden iltarukouksiin – voi olla ruosteessa. Rukoilu saattaa alkuun tuntua teennäiseltä tai vieraalta. Säännöllinen rukoileminen kuitenkin muuttaa meitä vähitellen. Se tuo levollisuutta ja tyyneyttä.

Isonkin murheen ja surun äärellä jokainen meistä voi kääntyä Jumalan puoleen. Harjoittelemalla oppii purkamaan sisimmässä poukkoilevia ajatuksia ja sanoittamaan niitä itselleen. Samalla huomaa, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä.

Rukouksen ei tarvitse olla ylevää tai kaunopuheista. Se voi olla arkista, rehellistä sydämen puhetta – juuri niistä asioista, jotka sillä hetkellä ovat itselle tärkeitä.

Lainaus

”Kuuntele sisintäsi – ohjeita löytää säännöllinen rukoileminen:

Istu hetki hiljaa ja kuuntele sisintäsi.
Mitkä asiat nousevat mieleesi? Ketä tai keitä ihmisiä ajattelet?

Aloita sitten hiljaa mielessäsi:
‘Jumala, Isäni, rukoilen sinua’
ja jatka rukoilemalla mieleesi nousseiden asioiden puolesta.”

 

 Linkkiluettelon tekstejä käytetty ideointiin:

Kirkko ja kaupunki – Lauri Maarala: Kun rukoilet, sinussa alkaa tapahtua
Evl.fi – Antti Kulmala: Sana sinulle

Elämä koulii

Maalaus: Susanna Huovinen

Olemme omanlaisiamme ja teemme asioita eri tavoin. Jokainen voi olla välillä raiteiltaan ja pian jo taas tolpillaan. Itsensä ja epävarmuutensa kanssa painiminen kuuluu ihmisyyteen.

Aiemmin ihmisiä kuvattiin sanoilla: vilkas, aikaansaava, laiska, äreä, hiljainen tai hullu. Nyt moni saa sairauskoodin.

Tieto lisää tuskaa

Vertaamme ominaisuuksiamme ja tekemisiämme toisten suorituksiin. Tarvitsemmeko aina lokerointia? Monet asiat ja tunteet liittyvät tiettyihin ikäkausiin ja elämänvaiheisiin. Tieto voi joskus myös jumittaa ihmisen.

Uutisoinnin ja kirjoitetun tekstin määrä on kasvanut hurjasti viime vuosikymmeninä. Somea luetaan ja kommentoidaan nopeasti. Teemme pikatulkintoja. Piirteidemme ja oireidemme perusteella leimaamme helposti toisiamme.

Ihminen muuttuu elämän muovatessa häntä. Sairauksien myötä saatamme alkaa mieltää itsemme tietynlaisiksi. Erilaisten leimojen alla ihminen voi itsekin alistua oletusten vangiksi. Silti on hyvä muistaa: kukaan ei ole pelkkä diagnoosi.

Leiman alta voi löytyä ihminen, joka yltää elämässään monenlaiseen.

Etsimisen epävarmuus

Jokaisen identiteetti muuttuu iän karttuessa – samoin asiat, joista pidämme ja joita teemme. Eteemme tulee tilanteita ja vaiheita, jotka joudumme ja saamme kohdata. On surullista, jos elämän aalloilla seilaaminen ei enää olisi sallittua tai normaalia.

Toisinaan jokainen meistä on vähän huonossa jamassa.
Muuttuvat tilanteet kasvattavat meitä.

Jos on saanut apua, voisi itsekin auttaa – jos voimavarat ja elämäntilanne sen sallivat. Meidän pitäisi kannustaa toisiamme yrittämään ja elämään, kaikissa tilanteissa.

Sillä ihan jokaista meistä elämä koulii.

ELÄMÄ KOULII

PIIRUN VERRAN TÄLLAINEN,

TOINEN VÄHÄN TUOLLAINEN,

KOLMAS TOISENMOINEN.

ELÄMÄ

MUUTTUU, MUOKKAA,

KOULII JA OPETTAA.

MONET OPPITUNNIT ANTAA.

ONNEKSI OMANLAINEN,

IHAN UNIIKIN OMALAATUINEN,

ON MEISTÄ IHAN JOKAINEN.

💗

Kamala Luonto 21–3087

Sairastaminen käy työstä

Maalaus: Susanna Huovinen

Joskus terveytensä ainaiseen kuulosteluun turtuu ja väsyy.
Huoleton, kepeä ja lempeä elämä – täältä löytyisi yksi fani.

Tuskin kukaan pääsee kahlaamaan elämäntaivaltaan ilman heikkoja hetkiä.
Uskotko: toisinaan sairastaminen käy työstä.

Ensin saa marista ja märistä – sitten pitää elää

Tiedän mainiosti, että tiiviin seurannan ansiosta porskutan tässä yhä. Sairasvuosiini on mahtunut monenlaisia käänteitä: äkillisiä tilanteita ja niitä, jotka tulevat hitaasti menoa hyydyttäen.

Päivän kunto ja olotila vaihtelevat.
Ikuisiin terveyskäynteihin turtuu.

Sairastaminen voi huomaamatta nousta sairaan elämässä jalustalle. Siksi muistutan itseäni – ja muita – siitä, että tulevien pelkojen sijaan voisimme tehdä ihan arkisia asioita. Voimme tehdä jotakin tavoitteellista ja jotakin, mitä kohti ponnistella. Niiden ei tarvitse olla suuria.

Aloittaa voi pienestä:
tyhjennän tiskikoneen ennen kuin menen sohvalle.
Lähden lenkille musiikin voimalla.

Unelmointi ei maksa mitään. Omaa kipinää ja itselle mielekkäitä asioita kannattaa seurata ja tehdä. Mukava tekeminen antaa meille iloa ja onnellisuutta.

Epävarmuus ja pelko

… kuuluvat elämään.
Joskus marisen luottoystävilleni. Toisinaan uppoudun miettimään kaikkea hyvää elämässäni. Uskon seesteisen mielen voimaan ja itsesuggestioon.

Yritän elää niin, ettei sairaus valtaisi kokonaan pääkoppaani – ei minun eikä läheisteni elämää. Elän tavallista elämää ja ajattelen sairastamista vähän kuin työnäni. Ei sairaan elämä ole aina auvoista, niin kuin ei perusduunikaan.

Voimme hetkeksi hukkua murheen aaltoon ja olla vähän hukassa. Kun tunnistaa ja myöntää asioita itselleen, tympeitäkin sairaan kokemuksia voi yrittää ajatella tylsänä peruspuuhana, josta on selvittävä – ja joka ei estä elämästä.

Sairas voi olla iloinen ja onnellinen. Välillä positiivisten tunteiden eteen täytyy tehdä ajatustyötä. On hyvä muistaa, ettei kenenkään elämä ole ikuista ihanuutta.

Musiikkia – enemmän ja lujempaa

En osaa kuvitella elämää ilman musiikkia. Se auttaa rauhoittumaan, ilahtumaan, herkistymään ja löytämään tsemppivaihteen. Musakirjastoni tykätyissä on kaikenlaista – kuuntelen kulloiseenkin mielialaani sopivaa.

Äsken sattumalöytö, jossa on ytyä ja ajatusta. Soi hetken LUJAA.
Lill Lindforsin kappale Åh, vilken morgon. KOLAHTI.

Katson elämää sarkasmin ja mustaan huumoriin taipuvaisella mielellä…

Tässä pätkä kappaleen sanoitusta – molemmilla kotimaisilla:

Åh, vilken morgon, åh, vilken härlig dag
– Oi, mikä aamu, oi, mikä loistava päivä

Jag känner mig så frisk och stark och så fantastiskt glad
– Tunnen olevani niin terve ja vahva ja niin ihanan onnellinen

Att vakna mitt i vardan full av vilja och av krut
– Herätä keskellä arkea, täynnä tahtoa ja ruutia

Och vet att jag kan och jag vill
– Ja tiedän, että voin ja haluan

Och jag ska och jag törs
– Ja aion ja uskallan

On ihana saada kohdata yhä uusia huomisia 💗

Kevennyksenä: Kamala Luonto 21–3099

Linkkiluettelo

Spotify – Åh, vilken morgon – Lill Lindfors
YouTube – Åh, vilken morgon – Lill Lindfors

Kesää kohti

        

Kuvan lähde: Arto Tervonen

Kesää kohti mennään kohinalla.
Luonto pukeutuu pikkuhiljaa parhaimpiinsa. Kahden vuoden koronapiinan jälkeen ihmiset ovat löytäneet kahvilat, terassit ja ravintolat. Musiikkia ja kulttuuria ahmitaan kaikissa muodoissaan. Risteilyt ja kesämatkat alkavat täyttyä.

Joka päivä vihertää vähän enemmän. Pakko uskoa, että lämpimät päivät ovat jo lähellä. Eläimet ja öttiäiset ovat vilkkaina touhuamassa. Mökki‑ihmiset syöksyvät puuhaamaan mökeilleen.

Kesää kohti – huraa!

KESÄÄ KOHTI

ROUDAN ALTA HILJALLEEN,

MYÖTÄ ILMAN LÄMMINNEEN,

VENYTTELEE, KUROTTELEE –

PUUT JA KASVIT HERÄILEE.

SOIDINMENOJA, PESÄN RAKENNUSTA.

TOUHU JA KIIRE VIMMAINEN,

SYKE – OI, NIIN ELINVOIMAINEN.

ÖTTIÄISET, LENTÄVÄISET,

MÖNKIVÄISET KUMMAJAISET,

TOIKKAROIVAT PELOTTOMAT POIKASET.

VÄREJÄ, LEHTIVIHREÄÄ VALTOIMENAAN,

LUONTOTAULUA VÄRITTÄMÄÄN.

VARRET HENNOT VANKISTUVAT,

YHÄ YLEMMÄS KUROTTELEVAT.

TERASSIT, TORIT, KAHVILAT,

AURINKOLASIT, KATSEET KEPEÄT.

PUHEENSORINAA JA NAURUA.

HYMYJÄ VIELÄ KALPEILLA KASVOILLA.

Kevennyksenä: Kamala Luonto ‑sarjis 21–3095
(klikkaa, niin selvenee)

Hetkessä elämisestä

Epävarmuuden sietokykyämme koetellaan. Pienen ihmisen ei auta kuin tasapainoilla pelkojensa ja epävarmuuksiensa kanssa. Hetkessä eläminen tuntuu yhä oikeammalta.

Sodan ja maamme jälleenrakennusajan ja/tai 90‑luvun laman nähneille uudet uhkakuvat nostavat mieleen myös aiemmin koettuja vaikeita aikoja.

Pitkäaikaisten ja vakavien sairauksien kanssa on sama asia. On elettävä tätä päivää, mutta oltava valppaana. Huomioitava pienet ja suuret muutokset voinnissa. Peruskäyntien välillä kukaan ei tule niitä kysymään, joten itse on pohdittava ja tarvittaessa otettava yhteyttä.

Voinnin aaltoillessa mieleen voi nousta aiemmin koettuja vaiheita: pelkoja, epävarmuutta ja koettua piinaa. Samalla voi kuitenkin tuntea suunnatonta kiitollisuutta siitä, että monien käänteiden jälkeen tässä yhä on.

Usein, jos rehellisesti pysähtyy pohtimaan, huomaa monen asian olevan ihan hyvin – tai ainakin riittävän hyvin. Kun irrottaa katseensa omasta navastaan, voi huomata myös muiden ihmisten monenlaiset, ei‑niin‑mainiot tilanteet.

On valitettavaa, että uutiset maalaavat jatkuvasti uusia uhkakuvia. Mielensäpahoittajia ja julistajia riittää.

Jos olisi vähän holtiton

Ehkä oravan lailla varastointi ei pitkällä aikavälillä kanna. Hyvä ruoka lämmittää ja tuo hyvän mielen hetkeksi – aivan kuten matka kirsikkapuiden kukinnan äärelle.

Kun tulevaisuus maalataan yhä tummemmilla sävyillä, ei liene väärin yrittää maalata omaa elämäänsä edes pienin, värikkäin vedoin. Ei voi olla väärin kokea ja nauttia vähän, silloin kun se on mahdollista.

Päätän itse olla hieman vastuuton: nautin hyvästä ruoasta, pienistä kauniista asioista ja turhuuden markkinoista. Osa elämyksistä on saavutettavissa pienin kustannuksin. Ilo ja edes hetkellinen mielenrauha ovat tärkeitä.

Vaikeina aikoina ihmissuhteet ja hyvä peruselämä nousevat arvoon arvaamattomaan. Ystävät ja läheiset ovat tukipilareita. On lohdullista saada märistä ja nojata heihin.

On onni, jos elämässä on ihmisiä, joiden kanssa voi olla ja nauraa.     
On onni huudattaa musiikkia ja veivata lannetta.
Voi hetkeksi unohtaa kaiken sen, mikä vähän mättää.

Elämä on tässä ja nyt💗

Kuvan lähde: Instagram @visittampereofficial – Tampereen Frenckellin aukio
Kuvan lähde: Facebook – Snoopy and the gang

Diakonia - Ihmiseltä ihmiselle

Kerron evankelis‑luterilaisen kirkon diakoniatyöstä, jonka jäsen olen.

Diakoniatyön ytimessä on haavoittuvassa elämäntilanteessa olevien auttaminen ja tukeminen. Apua tarjotaan kaikille – uskonnollista taustaa tai kirkon jäsenyyttä ei kysellä. Kirkko pyrkii toimimaan oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja rauhan puolesta.

Diakoniatyötä tehdään yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa, ja ihmistä pyritään auttamaan kokonaisvaltaisesti.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Suomen evankelis‑luterilainen kirkko innostaa toteuttamaan lähimmäisenrakkautta ja edistämään ihmisarvoista elämää. Se tunnistaa yhteiskunnallisia epäkohtia, välittää niistä tietoa päättäjille ja edistää hyvinvointia yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Kirkon piirissä diakoniatyöllä tarkoitetaan vaikeuksissa olevan ihmisen kokonaisvaltaista auttamista. Siihen sisältyvät muun muassa:

• hengellinen ja henkinen tuki
• aineellinen apu
• sosiaalinen ja terveydellinen toimintakyvyn tukeminen
• yhteiskunnallinen vaikuttaminen
• diakoniakasvatus
  
  

Keskusteluapua, hyvinvointia ja avun tarve

Elämän huolien ja murheiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Seurakunnan perustehtävä on auttaa ja tukea vaikeuksien keskellä – sekä käytännön asioissa että henkisessä selviämisessä.

Luottamuksellista keskusteluapua saa puhelimitse, chatissa, sähköpostitse tai perinteisellä kirjeellä. Kirkon perheneuvonnan palvelut ovat maksuttomia, ja asiakkaaksi voi hakea myös silloin, kun ei ole evankelis‑luterilaisen kirkon jäsen.

Elämä on moninaista – niin myös ongelmien kirjo. Diakoniatyössä voi keskustella esimerkiksi yleiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista: unesta, kiireestä, väsymyksestä tai yksinäisyydestä. Halutessaan voi pyytää myös ripittäytymistä. Rippi on luottamuksellinen tapahtuma, jossa syntien tunnustamiseen vastataan anteeksiannon julistuksella.

Epätoivoisten ajatusten keskellä ei ole hyvä jäädä yksin. On tärkeää muistaa, että huomenna on uusi päivä ja ylitse vyöryvä paha olo menee aikanaan ohi. Jos elämän jatkaminen tuntuu vaikealta, kannattaa ottaa yhteyttä auttajiin.

Valtakunnallista kriisiapua tarjoavat muun muassa Kirkon keskusteluapu, MIELI – Suomen mielenterveys ry ja Mielenterveystalo. Tukea saa myös seurakunnan diakoniatyöntekijältä tai päivystävältä papilta. Kirkon palvelevaan puhelimeen ja chattiin voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä.

Sosiaalinen hyvinvointi ja ihmissuhteet

Yhteys toisiin ihmisiin tuo turvaa ja lisää hyvinvointia. Diakonia pyrkii tarjoamaan apua syrjäytymisvaarassa oleville ja lisäämään osallisuutta.

Sosiaalisen hyvinvoinnin taustalla ovat toimivat lähisuhteet sekä kokemus kuulumisesta yhteisöihin. Ihmistä tuetaan myös taloudellisessa ahdingossa. Seurakuntien monipuolinen toiminta tukee ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä – yksilön, yhteisön, elinympäristön ja yhteiskunnan tasolla.

Usein diakoniatyö on myös konkreettista auttamista terveyteen liittyvissä asioissa: ohjausta terveydenhuollon piiriin, neuvontaa sairauden hoidossa tai vaikkapa verenpaineen mittausta. Seurakuntien palveluksessa on terveydenhuollon ammattihenkilöitä, kuten sairaanhoitajakoulutuksen saaneita diakoniatyöntekijöitä (diakonissoja).

Kuva: Kirkko Suomessa / Instagram

Videossa sanotaan muun muassa:

“Jokaisella on aikoja, jolloin tuntuu, että kaikki on rikki ja väärinpäin.
Diakonia on valon kantamista ja jakamista – uskoa siihen, että vaikka tuntisimme olevamme mitättömiä suurten asioiden edessä, Valo löytää aina meidät.
Diakonian ydin on usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus.”

Kuvat on otettu videosta, joka on julkaistu Kirkko Suomessa ‑Instagram‑tilillä.

Linkkiluettelo

Diakonia – evankelis‑luterilainen kirkko
Yhteystiedot diakonia‑apuun: puhelin, chat, sähköposti, kirje

Sairaan läheisille

(Alkuun – sinulle, joka kuljet rinnalla) 

Tämä kirjoitus on sinulle, joka olet sairastuneen läheinen.
Sinulle, joka kannat huolta, autat arjessa ja mietit, miten olla tukena – ja samalla jaksaa itse.
Toivon tämän tekstin vahvistavan yhtä asiaa: olet tärkeä.

Haluan nostaa esiin sen, miten merkityksellistä kaikenlainen tuki on sairaalle.

Kun huomio ja painopiste ovat sairastuneessa, läheisen osa voi olla raskas. Silti juuri te läheiset olette sairastuneille tavattoman tärkeitä – kiitos siitä. 💛

Arjen avun lisäksi:

• kannustus
• rinnalla kulkeminen
• myötäeläminen

ovat korvaamattomia. Tavallisen elämän näkyväksi tekeminen sairaalle on tärkeää. Se muistuttaa siitä, että elämä on muutakin kuin sairaus.

Toivon rohkeutta hakea seuraa, vertaistukea ja apua. Kukaan ei ole tarkoitettu selviämään yksin.

Tässä kirjoituksessa haluan esitellä oppaan läheisen tueksi.

LÄHEISET 

OLETTE TAVATTOMAN TÄRKEITÄ JA ARVOKKAITA

Läheisen opas

Etsin opasta sairastuneen läheisille, ja mielestäni paras löytyi tästä.

Opas on alun perin suunnattu syöpää sairastavien läheisille, mutta se sopii mielestäni kaikkien sairauksien kanssa elävien läheisille.

Olen muokannut tekstiä omavaltaisesti:

• vaihtanut sanan syöpä muotoon sairaus
• lyhentänyt ja tiivistänyt sisältöä

Alkuperäinen opas löytyy pdf‑muodossa linkkiluettelosta. Mukana on myös pari muuta erittäin hyvää opasta.

Opas Syöpäpotilaan läheiselle on Suomen Syöpäpotilaat ry:n ja Suomen Mielenterveysseura ry:n yhteistyötä.

Oppaassa on kolme osiota:

• Kun läheinen sairastuu
• Perhe ja parisuhde
• Miten itse jaksaa

Kun läheinen sairastuu

Etenevä ja mahdollisesti parantumaton sairaus pakottaa koko perheen käymään läpi luopumisprosessia.

Jokainen perheenjäsen käy oman kriisinsä. Monet vaikeat tunteet pelottavat, mutta niistä ei aina uskalla puhua, ettei leimautuisi itsekkääksi.

Omainen voi olla huolissaan myös siitä, mitä sairaus tekee hänen omalle elämälleen.

Oppaan tavoitteena on auttaa läheisiä ymmärtämään ja tukemaan:

• sairastunutta
• itseään
• koko perheen tilannetta

Oppaassa käsitellään:

• omien tunteiden sanoittamista
• toisten tunteiden kohtaamista
• hetkiä, jolloin sopivia sanoja ei löydy
• toivoa ja sen merkitystä
• jokaisen oikeutta omiin tunteisiin ja omaan elämään

Muistathan

Sairastunut on sama ihminen kuin ennen sairastumistaan.
Sairaus ei ole hänen identiteettinsä eikä elämänsä keskipiste.

Kohtele häntä ensisijaisesti läheisenä.

Asiallisen tiedon äärellä

Tieto sairaudesta tulee usein yllätyksenä. Tunneside sairastuneeseen on jokaisella erilainen.

Asiallinen tieto:

• auttaa kohtaamaan todellisuuden
• vähentää turhia pelkoja
• auttaa jäsentämään omia tunteita

On hyvä kysyä ja ottaa selvää.

Usein sairastuneen ja omaisten tunteet voivat hautautua tutkimusten ja hoitojen alle. Joskus henkilökunnan voi olla vaikea kohdata omaisten hätää, mikä voi johtaa sen sivuuttamiseen.

Miksi meille? Miksi nyt?
Nämä kysymykset ovat hyvin yleisiä.

Jaksaminen, parisuhde ja arki

Pitkittynyt sairaus vaatii kaikilta runsaasti voimavaroja.

On tärkeää jatkaa mahdollisuuksien mukaan elämän asioita ja harrastuksia, joista on aiemmin saanut voimaa. Tämä on erityisen tärkeää perheen lasten ja nuorten kohdalla.

Sairaus voi koetella parisuhdetta. Hoidot ja sairastuminen vaikuttavat usein:

• minäkuvaan
• seksuaalisuuteen
• läheisyyteen

Sairastunut voi kokea itsensä rumaksi tai epämiellyttäväksi ja vetäytyä. Usein aika auttaa, mutta joskus tarvitaan myös ulkopuolista tukea.

Oppaassa käsitellään lisäksi:

• perheen rooleja
• lasten huomioimista
• läheisten kohtaamisen vaikeutta
• omaa jaksamista
• elämän arvojen uudelleen järjestymistä
• oikeutta omaan elämään
• kuolemaa
• mistä apua saa
  
  

💗 LÄHEISET JA YSTÄVÄT  

KULKEKAA LEMPEÄSTI SAIRAAN RINNALLA 

Linkkiluettelo

• Opas syöpäpotilaan läheisille - Suomen Syöpäpotilaat ry & Mielenterveysseura ry

•  Mielenterveystalo - Läheiset

• Terveyskylä - Läheisille

Kuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki

Lempeitä säteitä

Kuvan lähde: Arto Tervonen

Luonto herää kiihtyvällä vauhdilla pitkän talven ja kevään jälkeen kukoistukseensa. Me ihmisparat heräilemme vielä kalpeina ja kankeina pitkän talven alta. Hämmennymme satunnaisista raekuuroista, jotka vaihtuvat auringon pilkahduksiin.

Kesää kohti

Sieltä se tulee.
Kevään saapuminen ei etene koskaan suoraviivaisesti. Kesää kohti mennään.

Olen tosi iloinen, sillä kesä on minulle pääsääntöisesti parasta aikaa. Valon määrä, lämpö ja vehreys tekevät mielialalle ja kropalle – ah – niin hyvää. On ihana päästä ulos huokailemaan ilman lunta ja loskaa.

Luuseripäivinä voi vain toljottaa ikkunasta eläinten touhuja ja luonnon vihreyttä.
H U I K E A A.

Olen valmiina.
Kesä saa tulla

LEMPEITÄ SÄTEITÄ

.VÄLISTÄ KAIHDINTEN

LEMPEISIIN SÄTEISIIN

AAMUNKAJOON HERÄILEN.

ELÄIMET, HYÖNTEISET KIIREISSÄÄN.

VISERRYKSET, KUJERRUKSET,

SYÖKSYLENNOT, RAJAKIISTAT,

KOSIORIITIT, LEMMENMENOT.

LEHTIVERSOT, KUKAT HENNOT.

LUONTO HERÄÄ VIHERTÄEN,

SYTYTTÄEN HYMYN JA TOIVON –

KENTIES LÄMPIMÄN KESÄN LUPAUKSEN.

💖

Mietteitä äitienpäivänä

Kuvissa lapseni 1‑ ja 3‑vuotiaina.

Olemme äitiemme lapsia. Osasta meistä tulee äitejä ja isoäitejä. Lapsettomuus on yhä yleisempää – niin tahaton kuin valittukin. Maailmassa on paljon äidittömiä ja orpoja. Adoptio‑ ja sijaisvanhemmuus ovat rakkauden tekoja.

Toivon, että äitejä ja kasvattajia juhlitaan laajasti.
Voimia päiviinne – ollaan armollisen keskeneräisinä kasvattamassa seuraavia sukupolvia.

Kukin tavallaan ja omalla tavallaan

Vanhemmuus ja äitiys eivät ole itsestäänselvyys – eivätkä elämän ainoa tarkoitus. Nykyaika on asettanut vanhemmat uudenlaisen vertailun ja paineen alle. Arkaillaan olla ja tehdä asioita omalla tavalla.

Epämukavuus, epätäydellisyys ja pettymysten kohtaaminen luovat kuitenkin hyvän pohjan sille, että lapsi huomaa elämän olevan omassa perheessä ja muilla erilaista. Hän oppii ymmärtämään, etteivät vanhemmat aina jaksa tai ehdi. Että kaiken ei tarvitse olla täydellistä – ei vanhempien eikä lastenkaan.

Lasta saa ja tulee torua, ohjata, kehua ja sylitellä.
Kiitetään, korjataan ja ohjataan oikeille urille. Ei tehdä kaikkea valmiiksi, vaan annetaan lastenkin osallistua ja huomata toisten tarpeet. On hyvä oppia sietämään tylsyyttä.

Vanhempien tehtävä on olla perheensä ruorissa – pomoina, ohjaajina ja turvana – siihen asti, kunnes lapsi saa tarpeekseen tyhmistä vanhemmistaan ja muuttaa omilleen.

Olen omillaan asuvien nuorten äiti. Nuoreni rakentavat elämäänsä omilla ehdoillaan ja tavallaan. Tuetan, jos he tarvitsevat. Toivon, että saan seurata vielä pitkään heidän elämäänsä.

Äitiyteeni ja lasteni arkeen on vahvasti vaikuttanut sairastumiseni lasten ollessa 2‑ ja 4‑vuotiaita. Yritin olla läsnä ja mahdollistaa. Olen varmasti ollut välillä liian holhoava ja elänyt liikaa heitä varten – tai heidän vuokseen.

Kuvat lapsistani, julkaistu heidän luvallaan.

On tärkeä💗

… tehdä parhaansa kasvatustehtävässään.
Mutta on yhtä tärkeä olla armollinen itselleeen. Jokainen meistä on epätäydellinen ja se on ok.

Toivotan kaikille vanhemmille armollisuutta, rentoutta ja voimia kasvatustehtäväänne.

Näitä tekstejä olen käyttänyt pohdinnan tukena – vahva lukusuositus:
– Akuutti: Oletko sinäkin huijarivanhempi?
– Jari Sinkkonen: Epätäydellinen vanhempi on lapselle paras
– Sydän.fi: Vanhemmuus on mielentila

Joku muu

Kuvaaja: Arto Tervonen / Facebook‑sivu Hauskat Luontokuvat Suomi

Toivotko toisinaan olevasi joku muu?
Itse vastaan kyllä.

Olen toivonut olevani jonkun toisen nahoissa ja elämässä. Epävarmuus ja huonommuuden tunne ovat monille meistä tuttuja.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Ennakkoajatus siitä, että ketuiksi tämä menee, on osin opittua. Auttaa, jos käy läpi tosiasiat – ja ne asiat, jotka ovat ihan ok.

Oma epävarmuuteni liittyy ennen kaikkea kanssakäymisiin. Introverttina ja aivosumuisena väsyn olemaan tarkkaavainen ja alati nokkela.

Haaveet ja toisten huomioiminen auttavat meitä jaksamaan.
Kannustavien läheisten ja ihmisten tuki on meille jokaiselle korvaamatonta.

JOKU MUU

ITSEVARMUUS NOLLASSA.

KATEUTTAKIN POLLASSA.

EPÄVARMUUDEN VAPINASSA,

ITSETUNNON RAPISTESSA.

AALLOILLA ELÄMÄN UNELMOIN

ITSEVARMUUDESTA,

SANAVALMIUDESTA,

NOKKELUUDESTA

JA JOSTAIN IHAN MUUSTA.

“OLIS EDES YHDEN KAUNIIN HETKEN

– JOKU MUU, JOKA HEHKUU.”

(Runon kaksi viimeistä riviä ovat suora lainaus Yön kappaleesta Joku muu.)

Kamala Luonto ‑sarjis 21–3008

Kirsi Musacornerqin ehdotus Yö-Joku muu