Hassua, mutta jollain tavalla
syöpäkontrollin tuomion
kuulemaan meneminen
on erityisen
hermoja raastavaa.
Suunnilleen jo tunnen
sydämeni metkut.
Keuhkosyöpä on arvaamaton.
sieluton ja salakavala
Huomisaamuna menen välituomiolle.
Inhottavaa olla kuunteluoppilaana.
Syöpäläinen kiukustuu,
jos niin on tarkoitettu.
Omat tekemiset tai
vastaan pyristely ei auta.
Yhäkö olisin onnekas hämäläinen??
Pelottaa
Mitään ei haluais.
Mihinkään ei tarttua tahtoisi.
Mitään ei saa suoritettua.
Turhat tuumailut kiertävät
samaa kehää edestakaisin.
Turhautuneina, poukkoillen
ja madellen.
Oheissuorituksina sain tehtyä
vähän ruokaa ja lukemista.
Ja ihan koko ajan soi musiikk,
lujaa ja hiljaa.
Ihan vain, että unohtaisi
miten tärkeitä pian pääsee
tai joutuu kuulemaan.
Pakko on jotain touhuta
ja vimmoissaan järjestellä.
Niin haluaisi kysyä kropaltaan
ja siltä hiton syövältä
Ollaanhan vielä kavereita.
💗

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti