kommunikoinnin takkuja

Haluan elää niin,
ettei elämä pyöri vain
sairastamiseni ympärillä.

Vointini toki sanelee
olemisen ja tekemisen
reunaehdot.

Viime päivinä on ollut huono olo.
No – olen liikkunut
tavanomaista enemmän.

Omaa vointiaan on
välillä vaikea selittää.
Ei aina edes jaksaisi avautua.
Ei haluaisi huolestuttaa.

Pinttyneet tavat

Otsikon kuva oli
älykelloni ilmoitus –
vikatikki taisi olla,
taidan yhä hengittää.

Aiemmasta elämästäni
kuulemani letkautukset
nousevat yhä ajoittain mieleen.

Muistan suhtautumisen
ja sanatarkasti paljon,
jonka haluaisin vain unohtaa.

Opin aikanaan olemaan
hiljaa voinnistani.

Minun toki pitäisi kertoa voinnistani,
mutta liikaa huolestuttamatta –
siinä on iso ristiriita.

Onneksi nykyinen mieheni
on minua kohtaan
äärimmäisen myötätuntoinen.

Hän hätääntyy helposti
ja jää tarkkailemaan minua.
Sellaista ei aiemmin ollut –
on ollut tottumista.

En haluaisi huolestuttaa turhasta,
mutta äkkitilanteiden vuoksi
se ei aina ole mahdollista.

Ei sitä itsekään aina tiedä,
mihin suuntaan vointi
lopulta kääntyy.

Opettelen ymmärtämään
nykyistä,
luksusluokan huolenpitoani.

Yritän karkoittaa
aiempien vuosien
vaikeat muistot.

Kommunikoinnin takkuja

Vointi oli alavireinen.
Rinnassa painon tunne.
Hankala oli olla olemassa.

Aiemman elämän piikit
yhä piinaavat,
pistävät
ja mielessä viiltävät.

Tuli ahdistava muisto.
Romahdin.
Tuli itku.

Se hämmensi
täysin miehen.

😭

Nyyhkyttelin aikani
sylissä.
Lopuksi kerroin
ja perustelin.

Yhteisymmärrys löydettiin.
Samalle kartanlehdelle
taas päädyttiin.

Voi näitä
kommunikoinnin takkuja.

Kaikki meillä hyvin 💗

Kuva: Kamala Luonto 21–3087