KOMMUNIKOINTI TAKKUAA

Aiemmin opin, ettei minun kannata pitää voinnistani meteliä. Haluan elää niin, ettei pyöritä sairastamiseni ympärillä. Vointini sanelee muutenkin olemisen ja tekemisen reunaehdot. On ollut huono olo viime lauantaisen vähän isomman kävelyn ja pienikestoisen lanteenveivauksen jälkeen. Otsikon kuva oli älykellon ilmoitus Trickbagin keikan päättyessä (eka ikinä). No, tässä hengitellään. Asiaan - Satuin ihmeekseni voittamaan mieheni parin läpsyerän sulkapallopelissämme parina päivänä. Oli tuulietu ja kerrankin sijoitukset osuivat. Villi veikkaus, että tuo välillä haluaa olla kiltti, etten lannistu. Uroksen ajatuksissa karvas tappio merkitsi sitä, että voin aika kivasti. Pienimuotoisen voisitko, tehtäiskö - keskustelun jälkeen pillahdin uupuneena poruun ja Uros katseli HooMoilasena. Nyyhkin aikani, kunnes pääsimme keskustellen avaamaan sitä, missä mennään.

PINTTYNEET TAVAT

Luulen myös, että Uroksen silmissä taannoinen kauneuskäyntini ja juurikasvun piilotusoperaatio hiusgurullani Hiuskaaressa hämäsivät hänen aivosolujaan, jolloin hän ei rekisteröi vähälukuisia askeleitani.

Letkaus aiemmasta kaikuu automaattisesti mielessäni, kun pähkäilen kerronko olostani vai märehdinkö itsekseni. Muistanen sanonnan hamaan tappiin, vaikken haluaisi. Olen oppinut olemaan hiljaa voinnistani. On opettelua, jotta unohtaisin vanhan ajatusmallini. Miten kertoa avoimesti, mutta liikaa huolestuttamatta - siinäpä pulma. Olemme näitä keskusteluja aiemminkin käyneet, mutta sitä palaa automatiikalla tapoihinsa ja ajattelee, että on parempi säästää toista. Ja sitten tulee väärinymmärryksiä. Onneksi mieheni on alusta asti ottanut hyvin myötätuntoisesti vointini muutokset, sellaisena kuin ne ovat. Nyt on näin. 

Paniikkini on perjantai-iltaan liittyvä odotettu menoni, jonka takia tulee väistämättä askeleita, portaita ja seisomista. Rollsin mukaanottoakin mietin, mutta sen mukaan ottaminen ei tunnu fiksulta. Meno on nyt päässäni optimoitu ja karttaa opiskeltu. Mauno Koiviston sanoin: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”. Tällä ajatuksella eteenpäin.

PS. Sovittiin, että täyslepään sekä perjantain että menopäivän lauantain, ei sulkkista eikä kotihommia eikä lenkkiäkään. Saan paikan päällä kyydityksen viereen ja hitaasti mennään. 
Edit - lisäys yöllä - Elämys koettu ja hengissä ollaan. Elämyksestäni tulee erillinen kirjoitus.


PIENENPIENTÄ ALAVIRETTÄ,

VIENOA PAINONTUNNETTA,

KÄSIJARRU PÄÄLLÄ MENOA,

KIVIRIIPAN KANSSA KULKUA.

 

MIELIPAHA, AHDISTUS,

SYNTYI PIKKUKETUTUS,

PURKAUTUI PIKKUPORUUN,

YLLÄTTÄEN UROKSEN,

AIHEUTTAEN AHDISTUKSEN.

 

NYYHKYTTELIN SYLITYKSIN,

PERUSTELIN AJATUKSIN.

KESKUSTELTIIN, SOVITTIIN,

SAMALLE KARTALLE PÄÄSTIIN.

INFOA teille, jotka haluaisitte julki tarinanne (tai jonkun asian), mutta teillä ei ole julkaisukanavaa. Ottakaa yhteyttä, niin katsotaan, josko saisimme lisää VIERASKYNÄ-kirjoituksia.

Ota rohkeasti yhteyttä. Autan tarvittaessa. Kirjoituksen voi julkaista myös nimimerkillä.

 

Kamala Luonto 21-3087

#ahdistus #alakulo #asiahaikea #kommunikoinnista #lasnaolo #mielenrauha #myonteinen #myotatunto #onni #runo #sairas #toivo #vasymys

Tästä perään lisää lukemista? Vaikkapa..

Kirjoittajan sairauksista

Miten jaksaa? 

Alakulo hiipii

Hyvännäköinen

Ahdistuksen alla

Myötätunto

Kohdallaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ajatuksia ja kokemuksia tekstiin liittyen? Kirjoita kommenttisi. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *