Tekstin jälkeinen runo kertoo monen peloista ja etukäteen murehtimisesta. Meillä on elämässämme monia valinnan paikkoja ja usein valtava määrä polkuja, joita voisimme valita. Moni jää jossittelemaan eikä osaa valita.
Yritetään luottaa siihen, että joskus meille ihan tavallisille ihmisille jaetaan hyviäkin kortteja. Joskus – ja toisinaan – asiat voivat kääntyä kohdalleen. Entä jos…
Jos viihdyt näiden sanojen äärellä, kirjoitan lisää myös Facebookissa ja Instagramissa.
JOS MUREHDIN TURHAAN?
Jos kaikki paha ei toteudu?
Jos kauheudet eivät aina itselle tapahdu?
Jos kokoaisi itsensä ja katsoisi eteen,
hengittäisi ja päättää uskaltaisi?
Jättäisi jossittelun,
etukäteen pelkäämisen,
tuhkan päälleen heittämisen.
Jos matka toisi eteen pysyvää,
jotain vallan hyvää.
Huomenna – uskallan ja menen,
ilman jossittelua etenen.
Tarkastelen ja elän hyväksyen,
vahvemmin päiviäni elellen.
Kas, taisin murehtia ihan turhaan!
 |
| Kevennyksenä: Kamala luonto JV 14 + S. Putro – 946 |
#armo #mielenrauha #reunallapelottaa #runo #toivo
2 kommenttia:
turhaa murehtiminen on silloin, kun murehtii väärään aikaan. Ei siis ainakaan etukäteen kannattaisi murehtia semmoista, jolle ei voi mitään. Ei siis voi edes tietää, onko siihen murehtimiseen aihetta ollenkaan, kun ei sitä vielä ole.
Vaan semmoisiahan me ihmiset ollaan, varsinkin me sairaat, että kannetaan huolta tulevasta, kun eihän sitä koskaan tiedä.
Yritetään nyt edes pikkusen päästä eroon (turhasta) murehtimisesta, kun sen aika ei nyt ehkä kuitenkaan vielä ole. Ollaan rohkeita ja eletään nyt tätä päivää ja uskalletaan huomenna lisää...
Hienoja ajatuksia. Juuri noin. Usein siihen tarvitsee uskallusta, toivonkipinöitä ja päätöksen. Nyt keskityn tähän ja nyt teen, lähden - koska mä VOIN!
Lähetä kommentti