Tekstin jälkeinen runo kertoo monen peloista
ja etukäteen murehtimisesta.
Meillä on elämässämme monia valinnan paikkoja.
Usein monia polkuja valittavaksi.
Moni jää jossittelemaan
eikä osaa valita.
Yritetään luottaa siihen, että joskus
meille ihan tavallisille ihmisille jaetaan
hyviäkin kortteja.
Joskus – ja toisinaan –
asiat voivat kääntyä kohdalleen.
Entä …
jos murehdin turhaan
jos kaikki paha ei toteudu
jos kauheudet eivät aina itselle tapahdu
jos kokoaisi itsensä ja katsoisi eteen
hengittäisi ja päättää uskaltaisi
jättäisi jossittelun
etukäteen pelkäämisen
tuhkan päälleen heittämisen
jos matka toisi eteen pysyvää
jotain vallan hyvää
huomenna – uskallan ja menen
ilman jossittelua etenen
tarkastelen ja elän hyväksyen
vahvemmin päiviäni elellen
kas, taisin murehtia ihan turhaan!
 |
Kevennyksenä: Kamala luonto JV 14 + S. Putro – 946 26. lokakuuta 2022 |
2 kommenttia:
turhaa murehtiminen on silloin, kun murehtii väärään aikaan. Ei siis ainakaan etukäteen kannattaisi murehtia semmoista, jolle ei voi mitään. Ei siis voi edes tietää, onko siihen murehtimiseen aihetta ollenkaan, kun ei sitä vielä ole.
Vaan semmoisiahan me ihmiset ollaan, varsinkin me sairaat, että kannetaan huolta tulevasta, kun eihän sitä koskaan tiedä.
Yritetään nyt edes pikkusen päästä eroon (turhasta) murehtimisesta, kun sen aika ei nyt ehkä kuitenkaan vielä ole. Ollaan rohkeita ja eletään nyt tätä päivää ja uskalletaan huomenna lisää...
Hienoja ajatuksia. Juuri noin. Usein siihen tarvitsee uskallusta, toivonkipinöitä ja päätöksen. Nyt keskityn tähän ja nyt teen, lähden - koska mä VOIN!
Lähetä kommentti