Ystäviä ja laatuaikaa Mansessa

IG Visittampereofficial - Tammerkoski Rapids

IG: visit tampere official – Tammerkoski Rapids

Sain kiskaistua maallisen tomumajani Tampereelle. Sovittelin reissuun etukäteen monta kohtaamista. Aina läikähtää rinnassa, kun pääsen kotiseudulle. Manse on yhä henkinen kotini. Näitä hyvän mielen irtiottoja täytyy yrittää tehdä useammin.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Pitkästä aikaa tapasin myös lapsuudenaikaisen ystäväni. Kaupunki tuttuine paikkoineen ja muistoineen – aivan ihastuttavaa. Katson maisemaa toki muistojen taikapölyn kuorruttamana. Osa lumosta haihtuu kaupunkikuvan muuttuessa. Kehitys kehittyy kaikkialla.

Seudulla on vehreää ja monia vesistöjä. Sen kaltainen luonnonkauneus puhuttelee minua. Näitä Mansen irtiottoja täytyy todella yrittää tehdä useammin.

Niin ja – tietenkin ILVES. Nääs!

Yhteistä aikaa

Tytär ja mää

Lapsuudenystävän kanssa

IG: tamperekaupunki – Hatanpään Arboretum

 

 

Aitoon kanssakäymiseen

Facebookin uutisvirrassa silmiini osui mustavalkoinen kuva ja kirjoitus, joka pysäytti. Etenkin kuvan sanoma kolahti. Se kuului näin:

”Joudumme usein kokemaan, että omat perustuksemme ja tukirakennelmamme sortuvat. Kiitämme sinua siitä, että armosi on luja kuin kallio ja me saamme levätä siinä turvallisesti. Vapauta meidät ponnistelusta ja teennäisyydestä ja johdata siihen lepoon, jonka vain sinä voit lahjoittaa. Kasvata meitä aitoon ihmisyyteen ja tee meistä rakastavia lähimmäisiä.”

Teksti oli Tampereen seurakunnilta. Teksti todella kolahti.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Vapaudu ponnistelusta ja teeskentelystä

Elämä on usein sivuuttamisia ja kohtaamisia, jotka tulevat eteemme eri tavoin – joko ”pakollisina” tai sattuman tuomina. Toisissa kohtaamisissa on valmiita jännitteitä ja oletuksia, kenties aiemmista kokemuksista tai toisilta kuullun perusteella muodostuneita.

Kuvittelemme, uskomme ja luulemme. Luokittelemme toisiamme lyhyiden kohtaamisten ja usein vähäisen tiedon perusteella. Usein sorrumme yleistämään ja olettamaan emmekä osaa lähteä tapaamiseen tyhjältä pöydältä, ilman ennakkoluuloja.

Meiltä odotetaan käyttäytymistä tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. Olen kalpeana varjona isoissa ja teennäisissä kohtaamisissa. Tutustuminen ja ”small talk” tuntuvat minusta usein hyvin rasittavilta.

Aitoa ihmisyyttä – tee meistä rakastavia lähimmäisiä

Kuuntelemisen lisäksi tarvitsemme tunneälyä. Sitä tarvitaan, jotta osaisimme soveltaa ja reagoida ymmärtävästi toisen sanomaan – tehdä tarkentavia kysymyksiä ja yrittää katsoa asioita toisen näkökulmasta, armollisesti. Niin kuin toivoisimme toisten suhtautuvan itseemme.

Siinä meille on loppuiäksi opettelemista ja muistamista.

AITOON KANSSAKÄYMISEEN

OHITTAMISIA JA SANAILUJA.

TEENNÄISIÄ KOHTAAMISIA.

UNOHDETAAN VALLIHAUDAT,

OLETUKSET JA TURHAT LUULOT.

OPETELLAAN

KUUNTELEVAA JA HUOMIOIVAA,

YMMÄRTÄVÄÄ JA ARMOLLISTA

KANSSAKÄYMISTÄ.

Kamala Luonto – 22–3429

#armo #kiitollisuus #mielenrauha #myötätunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Kaunista ja hyvää

... laulaa Marko Maunuksela kappaleessaan Kaunista ja hyvää. Sen tavoitteleminen sopinee vaikka pieneksi elämänohjeeksi, eikö?

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Tuumailuja

Olen tehnyt mietintätyötä itseni kanssa. Kolmisen kuukautta on ollut jatkuvaa tutkimusrumbaa ja voinnin alakuloa. Aktiivista tulehdusta ei sydämessä ollut, eikä syöpäkään ole nostanut päätään (perään iso KOP KOP). Jään kuulostelemaan oireiluani.

Verisuonieni säästämiseksi yritetään pidentää hyytymisarvon mittausvälejä – muutahan ei oikein voi. Toivon, että labrakäyntejä olisi harvemmin. Pysyviä kanyylejä, keskuslaskimokatetreja tai vastaavia en haluaisi. Niissä on huoltamista ja omat tulehdusriskinsä.

Yritän elää yhä tyytyväisemmin ja tyyneydellä. Josko suonet, kehoni ja mieleni rauhoittuisivat.

Yritetään keskittää ajatuksemme kaikkeen siihen, mikä on elämässämme ihan hyvin.
Katsotaan tarkemmin, kuunnellaan toisiamme enemmän ja
opetellaan arvostamaan asioita, jotka eivät ole itsestään selviä.

KAUNISTA JA HYVÄÄ

PERUSELON RULLATESSA,

HUOMIOI ELÄMÄN HYVÄ,

LUONNON KAUNEUS,

ELÄMÄN JATKUVUUS.

ARJEN HUOLIEN PAINAESSA,

KAIVETAAN EVÄÄKSI EMPATIAA,

TARJOTAAN VÄHÄN SYMPATIAA.

PIENET HETKISET,

MUISTOJEN KETJUUN,

KAUNIIT SANAT,

ELÄMÄN REPPUUN.

Clear Athelstan

Linkkiluettelo

YouTube – Marko Maunuksela: Kaunista ja hyvää
Spotify – Marko Maunuksela: Kaunista ja hyvää

#kiitollisuus #mielenrauha #onni #reunallapelottaa #runo #toivo

Todenäköisyyksiä pohtimassa ja murskaamassa

Jäin pohtimaan todennäköisyyksiä. Sitä, miten kohtaamme toisiamme ja miten asiat johtavat toiseen – tai sitten eivät. Valitsemme ja ajelehdimme, kohdaten erilaisia asioita, ihmisiä ja tilanteita. Toisaalta sivuutamme tai emme korviamme lotkauta ympärillämme tapahtuvalle ja näkyvälle.

Sairastumisten osalta uskon enimmäkseen sattumaan. Paljon on valintojen ja satunnaisuuksien summaa – vai ovatko tapahtumat ja kohtaamiset myös johdatusta?

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Kohtaamisten todennäköisyys

Lainaus 1:
”Todennäköisyyslaskenta on matematiikan osa-alue, joka pyrkii ennustamaan tapahtumien todennäköisyyttä.”

Olimme nykyisen mieheni kanssa nuorina viiden kuukauden ajan samassa oppilaitoksessa. Asuimme viikot samassa asuntolarakennuksessa, eri sukupuolet omissa osissaan. Emme törmänneet toisiimme – tai ainakaan emme silloin havahtuneet toisiimme – vaikka kävimme aamupalalla ja saimme päivällisetkin.

Asian hoksasimme vasta ruotiessamme suhteemme alkuvaiheessa menneisyyttämme. Olemme varmasti ohittaneet toisemme noina kuukausina, mitä ilmeisimmin useita kertoja. Joskus sitä on niin mietteissään, ettei juuri kiinnitä huomiota ympärillään olevaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Millä todennäköisyydellä kohtaamme rakkaamme – ihmisen, joka tuntee samoin sillä hetkellä? Joka kiinnostuu juuri sinusta niin paljon, että haluaa tutustua paremmin? Entä mikä on todennäköisyys löytää sydänystäviä ja parhaita kavereita, joiden mielestä on kiva ja joista itse kokee samoin?

Molempien vastaus lienee: häviävän pieni.

Harvinaiset sairauteni

Sydänsarkoidoosini diagnosoitiin vasta vuonna 2010. Tuolloin sairaus oli löydetty vuoden 1990 jälkeen tutkituista noin sadalta suomalaiselta – usein kuolleilta tai vakavasti sairailta. Olin onnekas, sillä olin sairastanut jo kahdeksan aiempaa vuotta rapsakasti oireilevaa keuhkosarkoidoosia. Siihen tarvitsin ja nautin ”isot määrät” kortisonia.

Sydämeni läppävuodon ja huononevan vointini vuoksi pääsin vihdoin keväällä 2010 sydämen magneettitutkimuksiin. Kardiologien hämmästykseksi sydämeeni oli tullut tuhoja kortisonista huolimatta. Diagnoosin saaminen pelasti minut – uskon niin.

Hoitotahoistani oli varmasti hämmentävää se, että olin diagnoosista onnellinen. Hoito siirtyi HUS Meilahteen. Sain syötävät sytostaatit kortisonin rinnalle sekä muita sydänlääkkeitä. Todennäköisyys sairastua tuohon harvinaissairauteen oli mikroskooppisen pieni.

Keuhkosyöpään sairastuminen tupakoimattomalla taustalla, keski-ikäisenä 52‑vuotiaana naisena, on myös hyvin harvinaista. Soluistani löytynyt geenin uudelleenjärjestymä ALK+ on sekin vain harvalla kohtalotoverilla.

Ennusteita parantamassa

Olen ollut osaltani muuttamassa sydänsarkoidoosin ennustetta paremmaksi. Olen osallistunut moniin sairauttamme koskeviin tutkimuksiin. Ennen vuosituhatta ja vielä noin vuoteen 2015 asti pelkkä sydänsarkoidoosi-sanan lausuminen aiheutti terveydenhuollossa hämmentyneen reaktion – sairautta ei edes nimenä tunnettu.

Onneksi harvinaissairauteni on kiinnostanut tutkijoita, ja sen diagnosointi on viime vuosina nopeutunut. Sydänliiton sivuilla ollut aiempi teksti (noin vuosina 2010–2014) kertoi seuraavaa:

”Sydänsarkoidoosi johtaa 30–60 prosentilla potilaista sydänsiirtoon tai kuolemaan viiden vuoden kuluessa sairauden toteamisesta.”

Uudempi teksti on julkaistu vuoden 2014 lopulla ja löytyy linkkiluettelosta.

Olen tavattoman onnekas

…saadessani yhä elää. Parantaessani osaltani tilastoja ja ennusteita. Olen onnekas, että lopulta törmäsin mieheeni. Olen sairastumiseni myötä tutustunut lukuisiin sydänsairauksiin sairastaviin ja heidän läheisiinsä sekä muutamiin syöpäsairaisiin.

Samassa veneessä ollessa on helpompi laskea panssarit ja löytää yhteinen sävel. Miten ihaniin ihmisiin olenkaan saanut törmätä ja tutustua elämäni aikana.

Johdatusta uskon olleen elämänpolullani.
Ajattelen, että näin tämän pitikin mennä.
Tämä on minun polkuni.

Kamala Luonto -sarjis 21–3128

Linkkiluettelo

Sydän.fi – Fakta: Sydänsarkoidoosi

#keuhkosarkoidoosi #keuhkosyöpä #reunallapelottaa #sydänsarkoidoosi #syöpä #toivo #vertaistuki

Rakkaalle vuosipäivänämme

Ensitapaamisemme oli hyppy tuntemattomaan – pitkä.
Tunsin kuin olisin tullut kotiin.
Lupaan rakastaa, ihan joka päivä.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Hitsaudutaan

Tällä iällä on oma elämänhistoria, omat tavat ja paljon sellaista, mikä heijastuu suhteeseen. Joudumme elämään menneisyytemme kanssa. Väsymyksen, ahdistuksen, pelon ja epätoivon läpi on taisteltu. Olemme opetelleet tuntemaan, keskustelemaan, rakastamaan ja pyytämään anteeksi.

Polullamme on ollut huolia ja rasitteita. Opettelemme ja hitsaudumme yhteen ajan myötä.

En kaipaa naminamia enkä jaksa ainaista pumpulissa pyöriskelyä ja hekumassa liihottelua. Kaipaan rinnalla kulkijaa – uskollista ja ymmärtävää. Ikuisesti rakastavaa. Sellainen sinä olet.

RAKKAALLE VUOSIPÄIVÄNÄMME

ENSIMETREILLÄ KERROIMME KAIKESTA,

NIISTÄ TUMMAAKIN TUMMEMMISTA.

ET SÄIKÄHTÄNYT

TERVEYTTÄNI VAJAVAISTA.

HYVÄKSYIT IHAN MUTKITTA.

PÄIVIÄMME VARJOSTAA PELKO,

UNETTOMUUS JA EPÄTOIVO.

HITSAUDUMME YHTEEN

PITKÄMIELISEN LEMPEÄÄN,

KAIKEN KESTÄVÄÄN,

RAKKAUDELLISEEN ELÄMÄÄN.

SUURINTA ON RAKKAUS,

INTOHIMOINEN HALAUS,

YHTEENSOPIVA LUMOUS.

KIITOS,

KUN HYVÄKSYIT MINUT

TÄLLAISENA KUIN OLEN.

#armo #kiitollisuus #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #toivo

Arkisia tuumailuja

Maalaus: Susanna Huovinen

Eilinen sairaalakäynti oli jotenkin rankka. Käsivarret ovat tutkitun näköiset. Tänään luvassa on ihan arkista hömelöintiä ja tuumailua. Se on oikein riittävästi.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Päivät lipuvat ja uusia tulee

…hyvä niin. Useimpina päivinä ei tapahdu mitään mullistavaa, ja sitä elää vähän kuin autopilotilla. Herätään, hoidetaan arjen velvoitteet ja ruokitaan kroppaa ja mieltä – ruokaa ja juomaa, kuuntelua, katselua ja lukemista. Touhutaan, mietitään arkisia ja tuumaillaan vähän tulevia.

Päivät lipuvat ohi huomaamatta, kuin itsestään. Taas huomaa nukkumaanmenon koittavan. Päivien vaihtuminen on armollista jatkumoa.

ARKISIA TUUMAILUJA

ARKEA, IHAN TAVALLISTA.

KERTAKAIKKISEN TASAISTA.

PÄIVÄT TOISEENSA KIETOVAA.

TASAPAKSUA JA YLLÄTYKSETÖNTÄ.

IHAN VAIN KAURAPUUROA.

ELON SYRJÄSSÄ PITÄVÄÄ,

PIENIÄ ILOJAKIN TARJOAVAA.

EMME TARVITSE

AINA HEKUMAA. EMME HURMOSTA.

ARKI ON VALLAN RIITTÄVÄÄ.

PÄIVIEN KETJUUN LISÄHELMIÄ.

Kamala Luonto – 18–2344

#onni #reunallapelottaa #runo #toivo

Elämänmuutokset

Itselläni kahteen tulevaan viikkoon liittyy monia eri vuosina tapahtuneita virstanpylväspäivämääriä, jotka muistan varmasti loppuikäni. Mietin niiden elämääni tuomia vaikutuksia. Mukana on sekä ihanan ihmeellistä että tummia sävyjä.

Silmiini osui elämänmuutoksista kertova kirjoitus, jonka teksti oli kuin omia mietteitäni.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Todelliset syvät muutokset

Kirjoitus oli Kirkko ja kaupungin, ja siinä haastateltiin pappi ja psykoterapeutti Jussi Holopaista. Hän sanoo:

”Joskus keski-iän paikkeilla ihmisen näkökulma usein vaihtuu niin, että oma ego, omat agendat ja oma maailmanvalloitus jäävät taka-alalle.
Serkku tulee uskoon, naapuri jättää bisneksensä ja ryhtyy meditaatio-opettajaksi, ja julkkis kertoo iltapäivälehdessä löytäneensä vihdoin todellisen itsensä. Ulkopuolisen silmiin moiset mullistukset voivat näyttää äkkinäisiltä, mutta niin on harvoin.
Todelliset syvät muutokset ovat useimmiten hitaita. Ennen kuin radikaalilta näyttävä muutos tulee näkyviin, taustalla on usein tapahtunut hidasta kypsymistä ja psyykkistä työtä.
Miksi ihmiset kaipaavat radikaaleja elämänmuutoksia? Kyse on usein siitä, että ihminen on elänyt liian yksipuolisesti – jokin toinen puoli itsessä huutaa tilaa.”

Teksti pysäytti.

Sitten kun – asioita tulee siirtäneeksi

Moni ei halua ajatella vanhenemistaan eikä sitä, kuinka paljon elinaikaa itsellä tai läheisillä on jäljellä. Moni tuntuu lisäävän haaveisiinsa sitten kun -ilmaisun:
kun lapsi kasvaa, kun on parempi työpaikka, kun laina on maksettu, kun remppa on tehty – kun sitä ja tätä.

Kuulostaako tutulta?

Elämä ei aina suostu menemään perinteisellä kaavalla. Moni sysää omat tarpeensa, toiveensa ja haaveensa syrjään arjen ja erilaisten vaateiden vuoksi – toisinaan silkasta tottumuksesta. Toteutetaan sitä, mitä meiltä odotetaan. Elämä rullaa, mutta takaraivossa kytee epämääräinen tyytymättömyys.

Muutumme koko ajan

Elämä koulii, joskus kovallakin kädellä. Vanhemmiten tarve olla samanlainen kuin muut – tai sellainen kuin meidän oletetaan olevan – alkaa höllentyä. Huomaa, että asioita on lupa tehdä itsekkäästikin.

Moni kipuilee pitkään muutosprosessissaan. Hyppy tuntemattomaan pelottaa, mutta vaakakupissa on kysymys:
sietääkö puolivillaista elämää lopun ikäänsä, miettien ehkä viime henkäyksiin asti, että olisi pitänyt uskaltaa?

Muutokset voivat tulla asteittain

Muutos voi alkaa siitä, että ryhtyy pitämään yhdessä ja toisessa asiassa puolensa. Uskaltaa vihdoin kertoa kantansa ja vaatia asioita. Ei suostu enää poljettavaksi tai palvelijaksi.

Muutumme ajan ja eletyn myötä, kuten ympärillämme olevat ihmisetkin. Toiset muuttuvat hiljalleen ja muokkaavat elämäänsä vähitellen. Osa jää junnaamaan ja saattaa muiden silmissä yhtäkkiä päätyä tekemään radikaalejakin elämänmuutoksia.

Vähän kuin henkinen benji-hyppy – ilman varmuutta siitä, onko köysi varmasti tukevasti kiinni.

Loppukaneetiksi lainaus Kodin Kuvalehdestä, keramiikkataiteilija Anu Pentikiltä, joka sopii mielestäni tähän kuin nenä päähän:

”Elä jokainen päivä, tuntikin. Elä huonokin päivä, itke jos itkettää, mutta älä lakkaa tuntemasta, älä ikinä elämästä.”

#mielenrauha #reunallapelottaa #toivo

Epätäydellisyys

Maalaus: Susanna Huovinen

Epäonnistumiset nolottavat ja joskus romahduttavat. Itseriittoisuuden fiiliksissä lentely ei tee hyvää. Alisuorittaminen, ajatusten ja tekojen hitaus voi rassata nopsaa ja näppärää. Erilaisuuden sietäminen opettaa ja avartaa.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Pettymysten sietäminen

Imemme toisten toiminnasta mallia ja käsitystä siitä, miten tulisi, kannattaisi – tai ei missään nimessä pitäisi – toimia. Paras opettaja hyväksi ihmiseksi on mielestäni vähän sinnepäin ‑koti ja ‑elämä.

Itseriittoinen ja ylpeä ihminen on vain moukka. Arvosteleva ja toisia oikova besserwisser on hankala ihmislaji. Karman laki ja kanssaihmiset tipauttavat onneksi jossain vaiheessa meidät täydellisimmätkin takaisin maan pinnalle.

Myötätunnolla ja armollisuudella

Supersuorittajakin kompastuu toisinaan. Toista voi rakastaa täysin rinnoin ja myötätuntoisesti, vaikka hänellä olisi paljon ärsyttäviä ja epätäydellisiä piirteitä. Toisia voi – ja pitää – sietää.

Jokainen on omanlaisensa keskeneräinen ihminen, ja hyvä niin. Samanlaisten kloonien kanssa eläminen olisi valtavan tylsää ja ajatuksenakin kovin puistattavaa. Ei kaiken tarvitse olla niin justiinsa.

Nautitaan ihmisistä ja hetkistä, joista syntyy muistoja – vaikka ne eivät olisi täydellisiä.

EPÄTÄYDELLISYYS

KAIKEN KESKEN JÄTTÄJÄ,

LAISKA, UNOHTELIJA,

KÖMPELÖ, MAISKUTTAJA,

TYHMÄ, SOTTAPYTTY

…JA NIIN HITON KIVA IHMINEN,

HURMAAVAN EPÄTÄYDELLINEN.

JOS PINNAN ALLE KURKISTAA

JA SORMIEN VÄLISTÄ KATSOO,

VOI NÄHDÄ TOISEN HYVÄN,

SEN IHAN VALLAN RIITTÄVÄN.

JOS PÄRJÄÄMISEN PANSSARIN

JA TÄYDELLISYYDEN ILLUUSION

ANTAA ESIIN VALAHTAA,

ON ELÄMÄMME TÄYDEMPÄÄ.

KAMALA LUONTO – sarjisklippi rakkaudella ja sarkasmilla 😉
Kamala Luonto – 21–3188

#armo #myötätunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Yksi väärä valinta

Maalaus: Susanna Huovinen

Yksi hyväksi luultu asia voi muuttaa elämän peruuttamattomasti – etenkin, jos se osoittautuu naamioituneeksi pahuudeksi. Pahan kierre voi tuntua loputtomalta ja toisille osuva epäonni täysin kohtuuttomalta. Ulkokuoresta ja käytöksestä ei voi aina arvata toisen sisimmän myllerryksiä.

Toisen vaikean käytöksen alla voi olla suunnaton tuska, valtamerellinen määrä kyyneleitä ja käsittelemättömien tunteiden pato. Toivon kohtaamisiin tunneälyä ja silkkihansikkaita. Toivon, että jokainen saisi pisara kerrallaan valonpilkahduksia ja ymmärryksen hippusia elämäänsä.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Kärsimys ei jalosta

…eikä elämässä jaeta kaikille samalla kauhalla. Jokainen tekee virheitä – tai sen yhden kohtalokkaan. On helppo sivuuttaa muiden toilailuja ja virheitä sekä katsoa isojakin huonoja tekoja armolla. Oppisimmepa armahtamaan itseämmekin.

Huonot muistot voivat ponnahdella pintaan ja romahduttaa yhä uudelleen. Toipuminen on jo pitkällä, jos ymmärtää tapahtuneen olevan mennyttä – eikä se enää määritä tulevaa.

Toivon kaikille voimia tukeutua tarvittaessa läheisiin ja ammattiapuun.

YKSI VÄÄRÄ VALINTA

YKSI VÄÄRÄ VALINTA,

YMMÄRTÄMÄTÖN VIETTELYS,

KUTSUVAN KUUMA HUUMA.

KAUNIIKSI NAAMIOITU PAHUUS,

LOPPUELÄMÄN MUUTTAVA,

SUUNNATTOMAN PAHAN TUOVA,

TARJOSI SYNKKYYDEN ELÄMÄÄN.

SINNITTELE, PYSY PINNALLA,

USKO JA NOJAA ARMOON.

LUOTA JA PYSY ELON VAUNUSSA,

LUOTA HETKIIN PAREMPIIN.

#armo #myötätunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Sairaan eloa

Tänään oli kardiologin katsastus HUS Meilahdessa. Sydänsarkoidoosini toteamisesta on kulunut 12 vuotta. Kaikkien todennäköisyyksien vastavoimana tässä yhä vain hillun. Olen osaltani harvinaissairautemme ennustetta parantamassa. Mitään uutta pahaa sydänlaboratorioiden tai sydänultran osalta ei löytynyt.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Kivut ja liikkuminen

Liikkumiseni on hankalaa ja vähäistä rintakipuisena – etenkin helteellä ja pakkasella. Tai liikkuessa, seistessä ja välillä ihan muuten vain. Nitroa on kokeiltu, mutta se ei ollut minun juttuni. Se vie kivun hetkeksi, mutta tuo mukanaan koko päivän migreenin.

Pian kuitenkin kuvannetaan PET- ja SPECT‑menetelmillä. Tarkistetaan, ettei ole tulehdusta tai muuta ylläriä. Nimimerkillä: viimeksi löytyi keuhkosyöpäni.

Ensimmäinen tutkimus on jo ylihuomenna. Huomenna edessä on dieetti ihanalla ruokavaliolla – YÖK – ja sitten paastoilua. Minua on kuvannettu niin paljon, ettei mitään yllättävää voi löytyä. Siitä lähdetään. Toinen kuvaus on ensi maanantaina.

Jatkoajatus on olemassa kokeiltavaksi – jota jo itsekin epätoivoissani toivon. Mutta askel kerrallaan.

SAIRAAN ELOA

AIKAA KULUU JA KELLO KÄY,

LEHMÄNHERMOJA EI NÄY.

LÄHETTEITÄ JA HUPIRANNEKE

MONENLAISIIN TUTKIMUKSIIN.

ONNENI PITKÄ HOITOSUHDE,

SIINÄPÄ OLLUT AIKA PUHDE.

SAIRAALLA VÄSYMYS

JA TYYNI LUOTTAMUS.

VOINNIN MUKAAN EDETÄÄN.

YHÄ MATKAA TAITETAAN.

Kamala Luonto – sarjis 21–3191, rankalla sarkasmilla…   
Tautini-kylttikuva - löytyi jostain Facebook-ryhmästä

Clear Athelstan – ilman pillereitä

#reunallapelottaa #runo #sairas #sydän #sydänsarkoidoosi #toivo

Odotuksen ahdingossa + Redd Volkaert live

Odotuksen ahdingossa + Redd Volkaert live

Alakuvan Volkaert ja Larry Peninsula – kuvat Storyvillen Instagramista

Storyvillen terassilla esiintyi eilen Grammy‑voittaja Redd Volkaert – hurmaava miekkonen. Elo on muuten ollut ankeahkoa. Olo ei tunnu korjaantuvan. Tänäänkin musiikki soi, soi ja soi – vieden ajatuksia pois, pois, pois.

Huomenna on kardiologin tapaaminen. En uskalla odottaa Heureka‑hetkiä. Kesä on ihanaa, mutta pääsääntöisesti vointini on vaatinut sisätiloissa, ruudun takana nauttimista.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Piipahdus isolla kirkolla

Oli kiva kuoriutua kotilookista paremmin ihmiskatseille sopivaksi. Vointini takia autoiltiin, ja parkkiruutukin löytyi vierestä. Volkaert oli juuri sellainen kuin YouTube‑videoillaan: taitava ja hurmaava.

Keikka oli taitavaa musisointia, hyväntuulisen kerronnan säestämää. Kunnioituksesta kuuntelin korvat höröllä. Bändi koostui suomalaisista ammattilaisista – meno ja soundi olivat kohdallaan.

Lämmittelijänä oli oululainen Larry Peninsula, joka osoittautui ammattilaiseksi ja sai yleisön kesäillassa lämpenemään. Hieno veto!

Mielen piristystä asulla ja ehostuksella

Kotioloissa kuljen tukka miten sattuu tai nutturalla. Pärstäkerroin on pääsääntöisesti luomuna. Joskus meikkaan ihan vain itseni piristämiseksi. Pinotexia pintaan ‑menetelmä toimii jonkinlaisena illuusion tuojana.

Kun peilistä ei katso ihan aina ankea kalpeanaama, on kivempi olla nahoissaan. Rekvisiitta, puunaus ja tuunaus tekevät hyvää myös mielelle.

Runomiete liittyy huomisen kardiologitapaamisen odottamisen tunnelmiin.

ODOTUKSEN AHDINGOSSA

EI USKALLA ODOTTAA POSITIIVISTA.

ON VAIN JÄÄTÄVÄÄ PIINAA

JA AJATUSTEN TAHMAA.

MIELEN SEKAMETELISOPPAA.

ON MELKEIN TURTANA,

AJATTELUUN KYKENEMÄTTÖMÄNÄ.

SITÄ NIIN KOVASTI TOIVOISI,

VIELÄ PAREMPAA OLOA TAVOITTAISI.

REPUSSA EVÄÄNÄ

ISOSTI ELÄMÄNHALUA.

#reunallapelottaa #runo #toivo

Aina on lupa haaveilla

Maalaus: Susanna Huovinen

Heräsin mitä kauneimpaan auringonpaisteeseen. Luonto näyttää lumoavalta. Riemu on rajaton – tekisi mieli lähteä, tehdä ja kirmata. Todellisuus iski lämpötilaa miettiessä. Sääennuste lupasi kunnon paahdetta. Mieli on silti iloinen, onhan valoisuus ja vehreys suunnattoman ihanaa.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Jos olisin terve

Aamuinen tunne elämän, luonnon ja kesän ihanuudesta jäi kaihertamaan. Annoin itselleni luvan haaveilla. Päätin kuvitella, että olisin herännyt ihmeparantuneena – tässä iässä ja elämäntilanteessa.

Vaikken saa kicksejä puutarhatöistä tai siivouksesta, niin raivaisin ja siivoisin. Se ei tuntuisi miltään ja sujuisi sukkelaan. Puhtaan raikas tuoksu leijailisi ympärillä.

Lähtisin juoksu‑ tai pyörälenkille, etsiytyisin kauniisiin paikkoihin ja ottaisin kuvia. Olisin kirjoitusammatissa – vapaa toimittaja tai blogistinrenttu. Uusi liksani olisi parempi kuin työkyvyttömyyseläkkeeni ja mahdollistaisi harrastamisen ja kaikenlaista kivaa.

Kokkaisin ja leipoisin lanteen vatkatessa musiikin tahtiin. Liikkuisin. Oi, niin paljon liikkuisin: pelaisin, juoksisin, leikkisin, hyppisin ja harrastaisin. Pakottaisin puolison tanssikursseille tai vatkaisin energialla säälittäviä tanssimuuvejani etänä – tai ryhmässä, ehkä.

Mietin, mitä muuta voisin ja haluaisin tehdä. Lähtisin useammin ja kauemmas kuuntelemaan musiikkia ja katsomaan urheilua. Kävelisin ja seisoisin yleisössä. Tanssisin ja tanssisin!

Varmaan hieman matkustaisin ja kokisin. Matkaisin kauniisiin paikkoihin. Oi, Madeiralle – jaksaisin levadatkin!

Yrittäisin järjestää tapaamisen mahdollisimman monen elämääni koskettaneen ihmisen kanssa. Muisteltaisiin ja päivitettäisiin kuulumisia. Halattaisiin ja jatkettaisiin eteenpäin.

Maailma on ihana paikka ja elämä on ihanaa. Ihanasta saa – ja pitää – haaveilla.

AINA ON LUPA HAAVEILLA

ASKEL KEVYENÄ LIIKKUISIN,

HYMY PINNASSA LENKKEILISIN.

MENISIN, TEKISIN JA AUTTAISIN,

ELÄMYKSIIN JA MUSIIKKIIN UPPOUTUISIN.

VAIVATTOMASTI JA HELPOSTI

PALJON AIKAAN SAISIN.

MONEEN EHTISIN JA PYSTYISIN.

HURMAANNUN MAAILMAN KAUNEUDESTA,

IHANIEN IHMISTEN OLEMASSAOLOSTA.

TÄSTÄ MAALLISESTA MATKASTA,

AINUTLAATUISESTA TAIPALEESTA.

#kiitollisuus #reunallapelottaa #runo #toivo

Itsesäälistä kiitollisuuteen

Itsesääli on kateuden pikkuveli. Huomaan orastavan itsesäälin – kateutta, joka vähän lamauttaa. Tiedän kyllä, että ongelmia ja tilanteita pitää katsoa suoraan silmiin.

Eppujen Urheiluhullu-biisi antaa hyvän neuvon:
”Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä tehdä niin isot, että silmät putoilevat naisten päistä!”
Jos ratkaisu on olemassa, ei muuta kuin härkää sarvista. Pitää sukeltaa syvemmälle ja kaivaa tie märehdinnästä kohti kiitollisuutta.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Pieni neuvo

…terveille ja liikkumaan kykeneville: nauttikaa liikkumisesta. Se tekee hyvää ja kohottaa mielialaa. Aivotkin toimivat paremmin, kun happi kulkee. Parempikuntoisena jaksaa enemmän.

Pienissä krempoissa voi vaihtaa hetkeksi liikkumisen muotoa. Valita hitaampia ja vähemmän niveliä rasittavia lajeja. Jos pystyt, niin liiku ja nauti!

Arvomaailmassani ihmisen toista huomioiva käytös, myötätunto ja hyvät teot ovat korkeammalla kuin materia. Jos ihminen ei kykene itse johonkin, on täysin ok, että hän saa apua. Toivomme muilta empatiaa ja kannustusta, tuskamme huomaamista ja joskus ihan paijaamistakin.

Kiitollisuus kaikesta hyvästä

Joskus saamme märistä ja rypeä itsesäälissä. Sitten on aika ottaa sisäinen Justiinansa esiin ja komennettava se – mielikuvakaulimen kera – ylös ja ulos, kohti valoa.

Voimme kaivaa mieleemme kauniita ja hyviä asioita. Sellaisia, jotka ovat arvomaailmamme mukaisia ja voimaa antavia. Niihin kultahippusiin kannattaa tarrautua.

Kamala Luonto 19–2468 – sarkasmilla, tuntojani…

#armo #kiitollisuus #mielenrauha #myötätunto #reunallapelottaa #toivo

Parantavalla siveltimellä

Pienen hetken kuu ja tähdet ovat radallaan. Seuraavassa hetkessä elämässä on keskeneräistä, ratkaisematonta ja sovittelemista vaativaa. Toisinaan elämänjunassa matkaaminen tuntuu raskaalta. Rutiinit auttavat pientä ihmispoloa suoriutumaan arjen haasteista sekä mielen väriköyhistä – ja toisinaan aivan mustistakin – ajoista.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Mitä läheisimmistä

…on kyse, sitä enemmän toisten tuska koskettaa. Etenkin silloin, jos asiat eivät etene vaan junnaavat paikallaan – eikä omasta yrittämisestä tai avusta tunnu olevan hyötyä. Väärinymmärrykset ja eripura tekevät rumia, syviä haavoja.

Löytyisipä voimaa saada asioita eheämmäksi, vaikka vain vähän kerrallaan.

PARANTAVALLA SIVELTIMELLÄ

JOS SAISI SIVELTIMEEN KIMALTEEN

JA VOIMAN YLIMAALLISEN.

SEN VEDOILLA TEOKSEN SYMMETRIAAN

JA MONEN ELÄMÄN SOPUSOINTUUN.

OSAISIPA VETÄÄ SILLÄ

PARANTAVALLA SIVELTIMELLÄ

NIITÄ LEMPEÄN KORJAAVIA VETOJA.

#armo #mielenrauha #myötätunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Etsin kultaista keskitietä

Pääsääntöisesti pidän itseäni ihan hyvänä ihmisenä. Olen enimmäkseen sinut itseni ja tilanteeni kanssa. Silti kiukustun, kadehdin, pahoitan mieleni, synkistelen ja vertailen – ja lopulta palaan pohdinnoissani siihen, että on parempi olla itselleen armollinen.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Huomatessani harmaan sävyt

…yritän siirtää mietteitäni valoisampaan suuntaan. Tilanteeni on – no, omanlainen. Miettiessäni huomaan olevani siitä huolimatta tavattoman onnekas. Käännän toisinaan, vaikka vähän väkisin, katseen omasta pikku navastani laajemmalle ja hyviin, kauniisiin asioihin.

Kirjoitusidea syntyi kuunneltuani Lassi Valtosen musiikkia ja hänen otsikon mukaista lauluaan, joka löytyy alta linkkinä musacornerissa

ETSIN KULTAISTA KESKITIETÄ

TURHAUDUN, KYLLÄSTYN

JA TAAS KADEHDIN.

TOISTEN MENOPÄIVITYKSIÄ,

HENGÄSTYTTÄVIÄ TEKEMISIÄ,

KESÄSTÄ NAUTTIMISIA.

ENEMMÄN JA VÄHEMMÄN PELKÄÄN,

ITSESÄÄLISSÄ KIERISKELEN.

POHDIN VOINNIN NYKYTILAA

JA ELÄMYSTEN SIVUUTTAMISTA.

MIETIN KAIKKEA HYVÄÄ JA KAUNISTA,

MIELIHYVÄÄ JA MIELENRAUHAA ANTAVAA,

JA ETENKIN KAIKKEA TOIVOA TUOTTAVAA.

KAIKESTA HYVÄSTÄ KIITÄN:

RAKKAUDESTA, LÄHEISISTÄ,

IHANISTA YSTÄVISTÄ,

YLTÄKYLLÄISYYDESTÄ ELÄMÄSSÄ.

OLEN VAIN OPPIMATKALLA.

ETSIN KULTAISTA KESKITIETÄ.

Kirsin musacornerin suositus:
YouTube – Lassi Valtonen: Etsin kultaista keskitietä
Spotify – Lassi Valtonen: Etsin kultaista keskitietä

#kiitollisuus #myötätunto #reunallapelottaa #runo #sairas #toivo

Jäit mieleeni

Mietin, miten monta kohtaamista olen kokenut ja moneen tutustunut – yllättäen, hiljalleen, ajautumalla, samaa jakamalla. Eniten omaa elämää muuttavat toiset ihmiset ja kohtaamiset. Se, miten kohtelen toisia ja miten he kohtelevat minua.

Osa koskettavista kohtaamisista on tapahtunut puhelimen tai somen kautta. Olemme jakaneet syntyjä syviä. Minua koskettaa, jos yritykseni välittää toivoa menee perille. Jos kirjoitukseni koskettavat – rakkaita, ystäviä, tuttuja ja tuntemattomia.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

JÄIT MIELEENI

YHDESSÄ KOIMME

LAPSUUDEN KIRMAILUT,

PIHALEIKIT, KASVUKIVUT,

TEINIVUOSIEN AHDISTUKSET,

POHJAT, TANSSIN HURMIOT,

AIKUISTUMISEN KOMPUROINNIT,

TYÖPAIKAN RUTIINIKUVIOT,

LASTEMME HARRASTUSMENOT.

MINUA KOSKETTI

TARINASI, KIPUSI, AHDISTUKSESI,

HÄTÄSI, PELKOSI, EPÄTOIVOSI,

VAIKEA ELÄMÄNVAIHEESI.

KÄTESI KÄDESSÄNI,

VOIMAANTUMISESI,

ETEENPÄIN MENOSI,

HERÄNNYT ELÄMÄNJANOSI.

MINUA ILAHDUTTI

LOHDUTUKSESI,

MYÖTÄTUNTOSI,

HUUMORINTAJUSI,

NAURUSI, SANASI,

ELÄMÄNVIISAUTESI,

MUSTAKIN SANAILUSI,

TUHAT JA YKSI VIESTIÄSI,

VANKKUMATON TULEVAISUUDENUSKOSI.

#kiitollisuus #mielenrauha #myötätunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Sivuun siirretyt taakat

Moni on tyytymätön ja stressaantunut suuren osan aikuiselämästään. Monilla on käsittelemättömiä asioita ja tunnelukkoja – mielen kansioita, joissa voisi lukea Kesken.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Monen elämässä on ajoittain vaikeita asioita. Käsittelemättömät tunnemöykyt eivät katoa kuin pureskelemalla niitä pala palalta. Asioiden sivuun siirtäminen on usein helpompaa kuin niiden kohtaaminen ja käsitteleminen.

Jos uskaltaa kohdata elämässään tapahtuneita vaikeita asioita, ne saattavat ajan kuluessa aueta uudella tavalla. Väärinymmärrykset, sivuutukset, pahat sanat ja teot jäävät helposti mieltä painamaan.

Niitä voi ottaa puheeksi. Voi kertoa, mitä tuntee ja muistaa tapahtuneesta. Voi kysyä muiden muistikuvia. Elämää helpottaa, jos on itseään ja muita kohtaan armollinen ja myötätuntoinen. Mielenrauhan lisääntyminen antaa meille voimaa elää täydemmin.

Miksi joku? Miksi minä? Mitä tuo tarkoitti? Miksi silloin oli sellaista? Miksi suostuin, miksi menin ja tein?
Käsittelemättömät tunnemöykyt eivät katoa muuten kuin nostamalla se kuuluisa ”kissa” pöydälle – kohtaamalla ja pureskelemalla pala palalta.

Voi olla tehnyt väärin, olla pahoillaan ja häpeissään. Sivuun siirtäminen on silti usein helpompaa kuin käsitteleminen.

SIVUUN SIIRRETYT TAAKAT

SIVUSSA. SIIRRETTY KAUEMMAS.

TOUHUTESSA MIETTEISTÄ POIS.

MITÄ, JOS NE SIVUUN SIIRRETYT

PILKKOISI PIENEMMIKSI?

MUILTA KYSYÄ USKALTAISI,

SANOITTAISI JA KERTOISI.

SELITYKSIÄ KYSYISI

JA MUITAKIN KUUNTELISI.

ARMOLLISUUDELLA TAPAHTUNUTTA SIVELISI,

MYÖTÄTUNNOLLA KUORRUTTAISI,

JA HITAASTI, PALA PALALTA, HYVÄKSYISI.

JOS MENNEEN KÄTEEN OTTAISI JA SILITTÄISI,

ELÄMÄN REPUSSA MATKAEVÄÄNÄ KULJETTAISI.

VAHVEMPANA KATSEEN ETEEN SIIRTÄISI,

KIITOLLISENA ELÄMÄSSÄ OPITUSTA.

 Kamala Luonto – 21–3141

#armo #kiitollisuus #mielenrauha #myötätunto #reunallapelottaa #runo #toivo

Muillekin tapahtuu

Facebook‑ryhmä Ei menny niinku Strömsössä on toisinaan pelastanut minut alakulolta. Lukiessaan muiden sattumuksia, aivopieruja, unohteluita, kömmähdyksiä, erehdyksiä ja toilailuja hoksaa, että muidenkin elämä on sattumuksia täynnä.

Jos nämä sanat puhuttelevat sinua,
huomaathan – kirjoitan myös Facebookissa ja Instagramissa.

Mokailun lahja

Jotkut tapahtuneet ovat noloja ja ikäviä. Kun tapahtumista kuluu aikaa, niihin osaa jo suhtautua armollisemmin. On hyvä löytää omille mokille oikea suhteellisuudentaju.

Itselleen nauraminen ei ole helppoa, mutta ikä ja elämän koulu onneksi auttavat tuohonkin vaivaan. Hetken sattumuksille hihittelyn jälkeen elämä palaa uomiinsa, eivätkä pienet asiat enää paina samalla tavalla.

Elämä ei ole niin justiinsa – eikä sen tarvitse ollakaan.

MUILLEKIN TAPAHTUU

AINA EI LÄHDE EIKÄ KULJE.

JOSKUS

AIVOSOLUT VAAN UINUVAT.

RAAJAT TOIMIVAT ERI TAHTIIN.

YKSINKERTAISINKIN UNOHTUU.

EI RAKSUTA, EI TÄSMÄÄ EIKÄ OSU.

SITÄ VAAN VÄÄRINYMÄRTÄÄ

JA NÄPPÄRÄSTI MOKAILEE.

MUISTA JA USKO –

MUILLEKIN TAPAHTUU.

#armo #myötätunto #onni #reunallapelottaa #runo #toivo