Blogin Facebook-sivulla ja Instassa
muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
SÄDEHOIDOSTA
Sädehoidossa voimakas säteilyenergia tuhoaa ensisijaisesti jakautumisvaiheessa
olevia soluja, joita syöpäkasvaimessa on keskimääräistä enemmän. Hoitojakso on
tiivis, jotta pahikset eivät saisi tilaisuutta alkaa kasvaa uudelleen. Vaikutus
ei tule heti vaan sädehoidon loppumisesta jopa jokusen kuukauden jälkeen. Valitettavasti
säteet osuvat myös normaaleihin soluihin. Sivuvaikutukset vaihtelevat, mutta säteiden alla oleminen ei tunnu miltään. Takana on nyt 3 kertaa
20:stä. Eka kerralla hämmennystä aiheutti alhainen sykkeeni. Tahdistinpolille
on ok, että pulssini saa tipahtaa toviksi ja olla rapian 50. Eilen oli vähän
normia enemmän pyrähtelyä pumpussa ja hassu olo, mutta päivät muutoinkin vaihtelevat – ja pumppuvaivat
pysyvät.
SAIRASTAMINEN EI JALOSTA
Rapia 21 vuotta siitä, kun olin ”terveiden kirjoissa”.
Esimakua olin tosin saanut jo aiemmin. Sisulla, tahdolla ja kuvitelmalla, että
kyllä tämä tästä, oltiin alkuun. Tilastollisesti sarkoidoosin piti olla iisi
juttu. Hyvin pian kävi selväksi, että kroppaani oli iskenyt väsyttävä ja
vaivalloisen sitkeä vieras. Oli opeteltava tulemaan sen kanssa toimeen, kun se pysyi
kehossani ”kuin paska Junttilan tuvan seinässä”. On elettävä säntillisesti,
otettava ajallaan lääkkeet. On pitänyt usein vaivata hoitotahoja, kun vointi on välillä mennyt liikaa ja liian lujaa metsähallituksen
puolelle.
TÄMÄNKIN VAIHEEN YLI MENNÄÄN
Toivo, toivo ja toivo. Se kun pysyisi edes murusina mukana. Toivo
on sitäkin, että on edes hento toive hienoisesta paranemisesta – tai ettei
tulisi niin pahaa haittaa, kuin voisi pahimmassa tapauksessa tulla.
Katsantokannalla on merkitystä. Elämä on, edelleen, ihan hyvää. Ajattelen, että
tämä sädejaksokin on vain yksi episodi sairasmatkallani. Siitä lähdetään. Synkkyyttä
ravistelen olkapäiltäni, ettei pääse tekemään pesää.
Haluan elää tätä pientä omanlaistani elämää. Tätä, joka
antaa minulle merkityksellisyyden, hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen
tunteita. Elämän menojen ja mittakaavan kaventuminen on ehkä tarkentanut
ajatuksiani. Miten tavattoman typerää on kaikenlaisen turhan tavoittelu ja se,
ettemme uskalla olla omanlaisiamme.
Arki on ollut sellaista puolivillaista. Kaikkea pientä
puuhaa, vaikka ajatukset vähän harhailevat. Musiikki pauhaa, välillä
lämpimikseni vetäisen parit säälittävät tanssimuuvit. Välillä hoidan pikkujuttuja.
Sitkeästi olen ulkoiluttanut itseäni ja rollaattoriani. Liikunta kun tekee
hyvää sädejaksollakin.
Harmaassakin on vaikka miten montaa sävyä. Synkkyyden
hetkelläkin on hyvä katsoa naapurivärejä ja kirkkaampiakin välillä. Niitä
toivoa ja voimaa antavia. Oma voimavärini on sininen.
Kyllä tämä tästä. Ihana, että alkaa viikonloppu!
Linkkiluettelo:
SÄDEHOITO
- Duodecim Terveyskirjasto - Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri Leila
Vaalavirta
#keuhkosyopa #kipu #reunallapelottaa #sairas
#sydansarkoidoosi #syopa #sadehoito #toivo #tupakoimaton
Kirjoituksia:
Kirjoitus
ja Runo - Intohimon pyörteessä
Kokemukseni - Tupakoimattoman keuhkosyöpä
Kokemukseni - Syöpäpeikon kainalossa
Todennäköisyyksiä
pohtimassa ja murskaamassa
Kauniista
muistoista pelottavan pimeisiin
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö
seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata
blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA
MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt
lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja
vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset
jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti