Haluan kertoa Rakkaasta Ystävästäni, joka minulla oli ilo tuntea 12 vuoden ajan. Tapasimme syksyllä 2010 sydänsarkoidoosiin sairastuneiden ja läheisten syystapaamisessa. Sattumalta istahdimme auditoriossa vierekkäin. Sairaus, sydänsarkoidoosi yhdisti meidät syksyllä ja syntyi tiivis ystävyys. Asuimme lähipaikkakunnilla, olit 7 kk minua nuorempi. Tunnuit ensi hetkestä alkaen sielunsiskolta. Olimme samalla sivulla, ajatukset soljuivat ja huumorikin oli samanlaista. Olimme lopulta molemmat sydän- ja syöpäsairaita.
Liityttehän seuraamaan!
OLIT TIMANTTI
Olit käsittämättömästi hoitanut arjen haasteesi. Sairauksistasi huolimatta olit jaksanut luoda ympärillesi paljon kaunista. Luova puolesi näkyi työssäsi ja harrastuksessasi antaen sinulle varmasti voimaa. Olit sinnikäs ja päättäväinen nainen. Olemuksestasi ja olemisestasi huokui Hyvän Ihmisen aura.
Meillä on ollut suojelusenkeli valvomassa vierellämme äärimmäisen hädässämme. Tiesimme jo elävämme eräänlaista jatkoaikaa, joka ei ollut itsestäänselvyys. Olimme vuorotellen tuettavia ja vuoroin toisillemme hartioina lohtua tuomassa. Muistan monta hetkeä ja sanaasi, joiden avulla maailmani kirkastui ja ajatukseni selkiytyivät. Olet kulkenut matkallani tukena. Luulen, ettet oikein ymmärtänyt miten korvaamaton minulle olit. Yritimme molemmat elää sitä Ihan Tavallista elämää, joka ei ole aina kovin helppoa, vaan vaatii tietynlaisen ”Aivot Narikkaan”-mentaliteetin.
Vuosien varrella kirjoitimme keskenämme tuhansia viestejä ja ehdimme kirota viimeiseen jorpakkoon sairautemme ja muut haasteemme. Ymmärsit mainiosti omalaatuista huumoriani ja sarkasmiani. Meillä oli aidosti hauskaa, sillä jopa ihan kamalina aikoina kykenimme näkemään valon pilkahduksia pilvien takaa. Tosiasia on, että Elämästä ei selviäisi hengissä – ei edes näin hyvässä jengissä. Olimme molemmat jo ylittäneet pelkästään sydänsairautemme eloonjäämisennusteen. Toimimme elävinä esimerkkeinä. Ennusteet on tehty murskattaviksi! Olimme sitkeitä mimmejä, joita eivät pienet tuulet ja asiat kaataneet.
Terveytesi alamäen uutiset olivat pöyristyttävän epäreiluja ja vaikeasti hyväksyttäviä. Tiesimme, että suurella todennäköisyydellä omakin matkantekoni kokenee lähiaikoina (vuosina?) alamäen. Onneksemme emme tienneet alamäkiemme jyrkkyyttä ja tiimalasissamme olevan ajan määrää. Sanoit eräässä viestissäsi: Reunalla. Se on juuri oikea sana. Päätin käyttää sitä blogini nimenä, mutta lisäsin vielä yleensä sairastumisen ahdistukseen liittyvän lisäsanan: pelottaa.
Vakavasti sairaita, mutta eteenpäin oli vielä elävän mieli. Olimme vähän kuin veitsenterällä tai taiteilemassa trapetsilla. Luulen, että hoksasit ajatustenkulkuni – siis horjumassa normaalin ja isomman romahduksen välillä.
VIELÄ ELIMME, HENGITIMME JA OLIMME KIITOLLISIA KAIKESTA PIENESTÄ YMPÄRILLÄMME.
Vielä oli aikaa, Vielä oli aikaa tehdä uusia muistoja.
Suojelusenkelisi oli yhä vierelläsi. Vielä tuolloin elimme, hengitimme ja olimme kiitollisia kaikesta pienestä ympärillämme. Vielä oli aikaa, Vielä oli aikaa tehdä uusia muistoja. Suojelusenkelisi oli yhä vierelläsi.
Tosiasia
oli, että Elämästä ei selviä hengissä – ei edes näin hyvässä jengissä. Olimme
molemmat jo ylittäneet pelkästään sydänsairautemme eloonjäämisennusteen.
Toimimme elävinä esimerkkeinä siitä, että ennusteet oli tehty murskattaviksi.
Olimme sitkeitä mimmejä, joita ei pienet tuulet ja asiat kaataisi.
Kirjoituksiani:
julkaistu 11/2022 Rakas Ystävä - Reunalla saa Yhä pelottaa
julkaistu 11/2023 - Rakas Ystävä - Reunalla ei enää pelota - In memoriam
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
