En aio luvata, mutta toivon ja yritän elää enemmän hetkessä ja täyttä elämää kaikki aistit hereillä. Voisiko olla tyytyväinen huomata olennaisen omalla laillaan? Saa kai sitä olla sopivasti vähän sinnepäin ja enemmän lapsenkaltainen?
Liityttehän seuraamaan!
TAVOITTEIDEN HARHA
Rantakuntoon, herrahissillä ylöspäin, uusi taito ja vähän ruuvin
kiristystä niin ehtii enemmän. Lisää töitä, kontrolloitua rentoutumista, kuntoilua
jaksaakseen arjen velvoitteet ja lomailua latautuakseen sietämään arkeaan. Yhden
tavoitteen kun saavuttaa, jo uusi häämöttää kutsuvana. Suorituspaineet ja
väsymys kuultaa monen katseessa. Monen salaisena haaveena olisi hengähtää, olla
sapatilla ilman vaatimus- ja ToDo-listaa. Viimeisellä viivalla ei mietitä
tavoitteita, josko sen ymmärtäisi jo ennen loppusuoraa?
Pitkäaikaissairaana yritän tuoda panoksenani jotain hyvää ympärilleni, kun niin
monella on niin monin tavoin hankalaa. En uskalla tehdä vuosisuunnitelmia ja
olen aikaa sitten hyväksynyt sen, että kontrollit määrittelevät menojen tahdin.
Haaveilen kyllä ja silti.
VÄHÄN VÄHEMMÄN
Leppoistaminen, kotoilu, palapelien kokoaminen ja aikuisten
värityskirjat. Tapoja päästää irti rutiineista, vaatimuksista ja olla hiljaa
puuhastellen. Ulkoisia paineita ja talouden asettamia raameja. Media kertoo
rohkeista irtiotoista, mutta harva niistä on perheellisten matalapalkkatyötä
tekevien tarinoita. Monelle arki on vaativaa. Selvitäkseen päivästä vaaditaan kekseliäisyyttä,
luovuutta, budjettisuunnittelua ja suunnan äkkimuutoksien hallintaa. Pienille
maan hiljaisille nostan hattua ja kuiskaan: Hyvin sä vedät!
Kiireessä kirmaaville sanon: Älä suotta hötkyile, joskus hitaammin näkee paremmin.
Meillä on tämä yksi elämä, jossa taaksepäin katsominen ei
auta. Sitku ja mutku-ajattelu aiheuttavat lopulta tyytymättömyyttä ja
katkeruutta. Elämässä kortit on jaettu epätasaisesti. Kateus, kauna ja muu
mielipaha kapeuttaa näkemään syvempiä kerroksia. Vaikka miten
kiirehtii, maailma ei valmistu koskaan. Lähtiessämme, joku toinen
jatkaa. Oppiessaan olemaan armollisempi itselleen saa palkkioksi
levollisemman mielen.
HUOMISEN PELKO
Toisinaan aamut alkavat vähemmän kivasti; varvas kalahtaa kipeästi tuolin reunaan, hammastahnaa tippuu puhtaan paidan rintamukselle. Päivään voi mahtua sattumuksia ja takapakkeja. Huomisesta ei ole varmuutta, vaikka suunnittelisi minuutilleen. Yhtä kaikki - kompromissit ja epätäydellisyys kasvattavat. Vakavammin sairastunut joutuu ainakin jollain tasolla käsittelemään kuolemattomuuden ajatusta ja MITÄ JOS? Usein asian käsittelyä tulee siirtäneeksi. Kipuillaan, kun pelottaa ja pitäisi uskaltaa niitä ”ihan kamalia” asioitakin miettiä. Vaikka mitäpä uutta siinä, että synnytään, eletään ja kuollaan?
Arkipuuhia touhutessa ollaan elämänsyrjässä. Terveidenkin olisi hyvä huomata elämän arvaamattomuus ja se, että perälauta tulee kaikille. Penkoessaan pohjamudatkin itsestään, miettiessään elinluovutukset, käydessään hautaustoimistolla, miettiessään hoitotahtoaan ja viimeistä tahtoaan tulee käytyä sellainen mankeli läpi, että kyllä se herättelee - mutta lopulta antaa mielenrauhan. Käydessään tietyllä Reunalla elämän jatkumisen suhteen, muuttuu jollain tavalla lähtemättömästi. Ei pelota enää niin kovasti.
Itse kallistun kristilliseen ajatukseen siitä, että kuolema ei ole elämän loppu. Ihminen on osa katoavaa luomakuntaa. ”Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman”.
Eletään - vähän sinnepäin.
SANOITUKSIA AIHEEN TIIMOILTA
Musa soi meillä usein. Usein kiinnitän huomiota sanoituksiin. Tässä muutama sattumanvaraisella
listalla kolahtanut, jotka aiheeseen mielestäni sopivat.
CMX:n Ruoste-biisin sanat:
” Kaikki valheet, jotka
tulevat elämän tielle Kaikki hyvä mikä estää näkemästä Se on ruoste”
Paula Koivuniemen Aikaan sinikellojen sanoitusta:
"Jo häipyi eilinen kuin
tuuli aromaan, Ja kenties huomista ei koskaan tulekaan.
On ainut todellisuus nyt ja tässä näin
JA
"Ei ole olemassa toista
elämää, Vain yksi vaatimaton tähdenlento tää."
Kirjoituksen pääkuva
on kaapattu Instagramin Ålesund-sivulta, kuvaaja Jan Forberg.
Linkkiluettelo:
Paula Koivuniemi Aikaan sinikellojen YouTubessa
#armo #arvaamaton #mielenrauha #reunallapelottaa #toivo
Kirjoituksiani:
Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti