RUNO - LUPAUTUIVAT TOISILLEEN - Runojen sarja 11. osa

Vanhanaikaista tai ei, mutta perinteet ovat ihania ja niistä jää muistoja. Kihlautuminen on kahden ihmisen lupaus toisilleen. Useimmille se on samalla lupaus avioitua tulevaisuudessa. Harvemmin enää pidetään kihlauksen takia erillisiä juhlia. Kihlaus sinetöidään yleensä sormuksin. Kihlautumisen merkitys ja siihen liittyvät asiat ovat viime vuosikymmeneninä painuneet unholaan.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

ENNEN OLI TOISIN

Aiemmin kosintaa saattoi edeltää sulhasen marssiminen morsiamen isän pakeille pyytämään morsiamen "kättä". Kihlajaisjuhla - kahvit olivat vielä muutama vuosikymmen sitten yleinen tapa juhlistaa parin kihlautumista. Avoliittojen yleistyttyä tämäkin perinne on saanut huutia. Liian moni, mielestäni, on hylännyt kirkon ja kristinuskon opetukset ja eronnut kirkosta. 

Kihlaus oli meille lupaus siitä, että molemmat olivat tosissaan. Kihlautuessamme suunnittelimme häitä tulevaksi kesäksi, johon oli vielä aikaa. Kihlautumisen jälkeen maaliskuussa 2020 suomalaistenkin elämään astui koronapelko, maskit ja rajoitukset. 

KIHLAUTUESSAMME

... emme arvanneet, että sydämeni äityisi rettelöimään "kunnolla" reilun kuukauden päästä kihlauksesta. Kävin tuolloin lähellä Tuonelan portteja. Vietin sairaalassa puolitoista viikkoa. Toipumista, tutkimuksia ja tehtiin sydänoperaatio - ablaatio. Kihlautuessamme emme osanneet kuvitella kuvantamisteni myötä heräävän sen kummempaa. Mutta - tuli keuhkosyöpäepäily.

Elämämme oli vuoristorataa. Kaunista ja ihanaa, mutta nurkan takaa tuntui vaanivan aina lisää pahaa. Välillä olo oli kuin puulla olisi päähän lyöty. Noustiin ja katsottiin suuntaa eteenpäin. 
Kihlautumistamme seurannut aika oli kaikesta huolimatta myös varmuuden aikaa. Vaikeuksien hetkillä kumpikaan ei ollut epävarma yhteisen elämän suhteen. Matkamme kohti vihkialttaria oli hyvin kirkas ja selvä, ilman epäröintiä.

Kihlautumisen muistoissamme on ilo, onni, mielihyvä, varmuus ja suurimpana rakkaus.

Tarinamme - Runojen sarja 11. osa



LUPAUTUIVAT TOISILLEEN


LUPAUTUIVAT TOISILLEEN,

KULTAISIN SORMUKSIN.

VANNOIVAT KATSEIN SYVIN,

RAKASTAVANSA PYSYVÄMMIN.

 

VIRALLISESTI TOMUMAJANSA MUUTTANUT,

PYSYVÄSTI YKSITYISYYDESTÄÄN LUOPUNUT.

USKOIVAT YHTEISEEN LOPPUELÄMÄÄN,

PITKÄNÄ EDESSÄ HÄÄMÖTTÄVÄÄN.


#ilo #kiitollisuus #onni #rakkaus #reunallapelottaa #runo #toivo


Kirjoituksia:









Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

at
Labels: , , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)