Läheisteni, ystävieni läheisillä on monella huoli omasta
tomumajastaan ja/tai vanhenevasta polvesta. Muistisairautta ja monenlaista sairauden ja/tai iän tuomaa. Olen möllötellyt lähinnä kotimaisemissa. Naisten jalkapallon ja
Susijengin pelit katson. Terveysrintamalla pientä huolenvirettä, mutta
toistaiseksi mennään tarkkailulinjalla.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa
muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA
PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
HUOLI ON ERILAISTA VIERESTÄ KATSOEN
Sattuneesta syystä itseni ja ystävieni on täytynyt tehdä
hoitotahtoa ja testamenttia. Miettiä niitä perimmäisiä, kun vielä ehtii. Näitä
pitäisi miettiä ihan jo vaikkei mitään sairastaisi. Ne kun helpottavat kovasti
muiden taakkaa, JOS itse ei itse olisi ykskaks kykenevä tekemään, hoitamaan ja
päättämään.
Olen monen kanssa jutellut näistä lopullisuuden ja välitilassa roikkumisen tuntemuksista. On muisteltu.
On nautittu mansikoista, auringonsäteistä ja tästä ihmeellisestä vehreydestä. Ja siitäkin, että elämä on ihan hyvää ja hyvästi.
Omiin vointikäänteisiin on
tottunut – ja tavallaan ei. Huoli on kovin erilaista riippuen siitä, miten
lähelle se kolahtaa. Kaikkien suojana ei voi koko ajan olla. Jokaisella on polkunsa
tallattavanaan. Läheisiään tukeville täältä iso kumarrus ja hatunnosto.
TIETO EI LISÄÄ TUSKAA – LOPULLISUUS
Sopiiko elokuulle ajatukset lopullisuudesta? Sellaisia kuitenkin olen tuumaillut. Lukenut
monenlaista palliatiivisesta ja saattohoidosta – ja muutenkin lopullisuuteen
liittyvistä asioista.
Mietin, osaavatko ihmiset pysähtyä kiittämään
toisiaan ja suhteitaan. Osaavatko arvostaa ja olla kiitollisia, siitä
kaikesta mikä on kuitenkin aika hyvin. Osaavatko arvostaa niitä isoja linjoja, jotka kantavat ja ovat kasassa. Ettei tulisi hukattua elämäänsä turhanpäiväisiä ihmetellen ja pieniä asioita marmatellen. Vaikka saa ja pitääkin ajoittain manailla. Kunhan muistaisi jakaa tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat oikeaan mittakaavaan. Osaisipa ottaa pienet huolenmuruset sellaisena kuin ne
ovat, pieninä ja joskus hoituvina.
KESKUSTELUJA – SUUNNITELMIA - KÄDET YHTEEN
Tiedän, että syvällisiä keskusteluja tulee jatkossakin
olemaan. Yritän päivittää vertaistukihenkilönäkin osaamistani. Koskaan ei voi
ymmärtää liikaa. Syvempää kuuntelemista voisin varmaan kehittää.
Itseäni tieto rauhoittaa, samoin keskustelut, vaikka ei ole vain yhtä
totuutta. Toiset ajattelevat toisin toisista lähtökohdista käsin. Ymmärrys kasvaa ajatustenvaihtojen myötä, luulen ja toivon. Jopa vaikeiden asioiden kanssa menee välillä nauruksi, etenkin muutaman
uskotun kanssa. Ei elämästä selviä hengissä, ei ainakaan … lopulta.
Oma kynnys uskaltaa juuri
minnekään on kasvanut. Koskaan ei ihan tiedä mikä on päivän ja hetkien kunto ja miten jaksan.
Kaikki pitää suunnitella niin, että suunnitellun menon varmasti klaaraisi. Rajoittavaa ja osin
kallistakin. Arvostattehan terveemmät sitä, ettei tällaisia turhanaikaisia
tarvitse tuumailla!
Aamuvarhain kävin pienen lenkkini ja kas, lähikoulun pihassa
oli paljon lapsosia ja vanhempia. Sitten hoksasin – ekaluokkalaiset. Ja muistot
vyöryivät. Ajattehan hiljaa koulujen lähistöllä ja olkaahan tarkkana liikenteessä!
Itselleni tärkeää on nollata ajatuksensa iltarukouksella
ennen pään tyynyyn painamista. Illan viimeinen sana rakkaalle on Rakastan. Jokainen
voi jutella Luojansa kanssa haluamallaan tavalla. Tapa antaa ainakin meille
turvaa ja rauhaa.
 |
| KEVENNYKSENÄ - Kamala Luonto-sarjis - Ihan liikaa kehitystä ;) |
KIVAA LOPPUKESÄÄ!
#armo #kiitollisuus #myotatunto #reunallapelottaa #sairas #toivo #vertaistuki
Kirjoituksia:
RUNO
- Kun ei riitä - itselleen
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti