Taas vuoden vanhempana. 56 on lukema, joka on enemmän kuin muutamia vuosi sitten oletin tavoittavani. 60 lähenee uhkaavasti. Viime vuosi on mielestäni tuonut mukanaan vähän tyyneyttä ja hiipumisen tuskaa. Katselen nykyistä elämääni pääsääntöisesti kiitollisena.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset
REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
VUODENAJAN MUISTORIKKAAT AJAT
Tämän vuodenaikaan osuu kolmen viikon ajanjaksolle
paljon muistoja, sentään eri vuosina. Sairaseloni alku (21 vuotta),
mitraaliläppäleikkaus (9 vuotta), ensitapaaminen ja avioitumisemme, keuhkosyöpäleikkaus.
Aikoja, jotka yhä muistan – ihanan ja kamalan hyvin.
Juuri nyt tunne tämän vuosirenkaan lukemasta on hyvä, sopiva. Mitäpä
sitä muuta, jokaiselle tulee päivä kerrallaan lisää. Olen ehtinyt elää ja kokea, välillä lyöden päätäni seinään ja etenkin
matkalla oppien. Merkitystä, merkityksellisyyttä, kohtaamisia olen miettinyt paljon.
Ylevät
pyrkimykset saada vaikka ”kirja” aikaiseksi, ovat hiljalleen karisseet (eivät täysin kuolleet, mutta ...).
Elämä on tuonut eteen aina pieniä haasteita. Toisinaan ne haasteet ovat ihan
ruoan valmistumista tai pientä siivous- tai muuta puuhastelua. Kykenemättömyyteeni kanssa en ole vielä oikein sujut. Hyödyksi sitä vielä haluaisi kovasti olla. Aiempi kirpakka palaute tiputti maan pinnalle hyvin tehokkaasti, Ehkä liiankin, mutta ...
NELJÄNÄ VIIME VUOTENA
... koen kuitenkin "kasvaneeni" ihmisenä. Mullistavaa oli löytää oma vastakappaleeni, jonka kanssa elämäni on monin verroin täydempää. Pekka Saurin haastattelussa hän puhui mm. elämän merkityksellisyydestä ja pysyvän onnentunteen kokemuksesta. Minuudesta luopuminen ja sulautuminen toisen minuuteen. Puhui onnentunteen ylivertaisuudesta. Nuo mietteet kuulostivat tutuilta. Kuten sekin, että meidän pitäisi kuunnella ja puhua totta. Löytää merkityksellisyyttä olla ja elää, mennä eteenpäin.
Merkityksellisiä aikoja ja tapahtumia on elämässäni ollut. Paljon vaikeitakin
asioita, jotka on täytynyt vain elää läpi ja hyväksyä. On ollut onni saada pohtia ja vaihtaa ajatuksia luotetuimpien ystävieni kanssa.
Terveysrintaman kontrollien aikaan mieli on aina kovin levoton.
Jokaisella on omat merkityksellisyyden mietteensä ja elämänsä avaimet.
Itselleni Uskon ja Toivon säilyttäminen on tärkeää.
Ehkä vaan riittää, että olemme ihmisiä ihmisinä toisillemme?!
Liitteenä Pekka Saurin, Irja Askolan ja Jukka Kuoppamäen haastattelut, jotka itselleni kolahtivat:
#armo #ilo #kiitollisuus #myotatunto #onni #rakkaus #reunallapelottaa #sairas #toivo
Kirjoituksia:
RUNO - Rakkaalle vuosipäivänämme
Kauniista
muistoista pelottavan pimeisiin
Todennäköisyyksiä
murskaamassa ja pohtimassa
Ei
se syöpää ole - Sairaan syyllistäminen - miksei varmisteta heti?
20
vuotta äkkisairastumisesta (nyt 21) - Ei enää tervettä päivää
Vertaistukea
- Sydänyhteisön löytäminen
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö
seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata
blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA
MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt
lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja
vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset
jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti