![]() |
Kuva Microsoft 365 kuvapankki |
Asioita tulee siirtäneeksi, kun – ehtiihän sitä. Niitä tarpeellisia, monimutkaisia ja vaikeita – toisinaan työläitä. Sairastumisen tai muiden elämää mullistavien vaikeiden asioiden tullessa elämäämme, on usein kielen päällä: Miksi nyt? Miksi minulle?
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset
REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
ONKOHAN VAIKEIDEN ASIOIDEN
… tarkoitus alleviivata elämän arvaamattomuutta ja opettaa meille
kiitollisuutta? Miksi tapahtuu hyvää tai huonoa? Miksi tuntuu, että toisille hyvä kerääntyy –
ja päinvastoin? Samanikäiset tietämänsä ovat kukin eri pisteessä kuin itse on. Eniten
sitä kai tulee itseään peilatuksi ikäisiinsä.
Onnellisuutta mietin. Moni on kiinnostunut muiden elämisestä,
kuten julkkisten tai naapureiden. Pitääkö omaa elämäänsä ylipäätään verrata muihin?
Moniko on tehnyt elämänsä valintoja sosiaalisen paineen takia tai oman epävarmuutensa
vuoksi? Ulkoisista puitteista huolimatta elämä voi tuntua sisällöltään kovin
tyhjältä ja rakkaudettomalta.
MIELEKKYYDEN ETSIMISTÄ
Toivoisin laman taas vyöryessä ihmisten ymmärtävän, ettei materia
ja omistaminen lopulta ole niin kovin tärkeää. Emmehän niitä mukaamme saa rajan
toiselle puolenkaan. Ei kai kaiken ylipäätään tarvitse onnistua ja hoitua tuosta
vaan? Jotenkin tuntuu, että monista on tullut kovin vaativia. Jokainen haluaisi
kiitää nopeasti vaikeiden aikojen ohi. Kaipaamme hyvänolon tunteita ja haluaisimme
kiihkeästi olla entisellämme. Kai vaikeiden aikojen opetus on, että virheet ja
vaikeudet opettavat huomaamaan, ettei täydellistä ole kuin hetkittäin. Että ihan
tavallinen voi olla toisinaan oikein kadehdittavaa.
ELÄMÄN VIRTAAN ANTAUTUMINEN
Joskus pimeyteenkin voi heittäytyä. Ettei aina kynsin
hampain vastustelisi vaikeita asioita ja tunteitaan. Jos aina elää, tunteidensa
ja tarpeidensa osalta, puolivillaisesti – eikö se ole puolinaista elämää se? Juuri
sitä, joka saa meidät pysymään tyytymättöminä, vaikka olisi juuri nauttinut herkullisen
gourmet-aterian?
Rehellisyys, josko sinne uskaltaisi kurkotella. Uskaltaisi
katsoa peiliin ja tehdä omanlaisia ratkaisujaan. Huomioida itsensä, ettei
tukahduttaisi itseään. Jos sisällä on kovasti negatiivisia tuntemuksia, niin
ehkä olisi syytä kysellä ja kaivella syitä peilikuvaltaan. Joskus lienee oikein
ja hyväksi asettaa itsensä, halunsa ja tarpeensa jalustalle. Olla rehellinen ja
huomaavainen itselleen. Sisimpämme tilanteita eivät tiedä kuin me itse. Josko huomioisimme sisimmät tunteemme kaiken
ulkokultaisen sijaan. Löytyisikö sielun ja mielen tasapaino?
Uskon, että kaikille voi löytyä vähän taikapölyä ja pala taivasta – ja toivoa.
Pahoittelut – kirjoitus oli kooste sekalaisia, stressaantuneen ajatelmia 😉 ...
![]() |
Kamala Luonto sarjis 16-249 |
#armo #kiitollisuus #mielenrauha #reunallapelottaa #toivo
Kirjoituksiani:
Kirjoitus
ja Runo - Jos eläisi täysin palkein
Kirjoitus
ja Runo - Elämisen arvoista elämää
Kirjoitus
ja Runo - Missä menet sinä pieni ihminen
Kirjoitus
ja Runo - Itsetutkiskelua
Kirjoitus
ja Runo - Itsensä unohtanut
Kirjoitus
ja Runo - Jokainen selviytyy tavallaan
Kirjoitus
ja Runo - Kestä vielä
Kirjoitus ja Runo - Kun ei riitä - itselleen
Kirjoitus ja
Runo - Toivon valintoja
Kirjoitus
ja Runo - Nyt on näin
Kirjoitus
ja Runo - Tulevaisuuden uskoa
Kirjoitus
ja Runo - Etsin kultaista keskitietä
Kirjoitus
ja Runo - Olennaisen hoksaaminen
Kirjoitus
ja Runo - Sinä riität
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö
seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata
blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA
MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt
lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja
vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset
jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti