 |
| Kuva Microsoft 365 kuvapankki |
Asioita tulee siirtäneeksi, kun – ehtiihän sitä. Niitä tarpeellisia, monimutkaisia ja vaikeita – toisinaan työläitä. Sairastumisen tai muiden elämää mullistavien vaikeiden asioiden tullessa elämäämme, on usein kielen päällä: Miksi nyt? Miksi minulle?
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset
REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
ONKOHAN VAIKEIDEN ASIOIDEN
… tarkoitus alleviivata elämän arvaamattomuutta ja opettaa meille
kiitollisuutta? Miksi tapahtuu hyvää tai huonoa? Miksi tuntuu, että toisille hyvä kerääntyy –
ja päinvastoin? Samanikäiset tietämänsä ovat kukin eri pisteessä kuin itse on. Eniten
sitä kai itseään peilaa ikäisiinsä.
Onnellisuutta mietin. Pitääkö elämäänsä ylipäätään verrata muihin?
Moniko on tehnyt elämänsä valintoja sosiaalisen paineen tai epävarmuutensa
vuoksi? Ulkoisista puitteista huolimatta elämä voi tuntua sisällöltään kovin
tyhjältä ja rakkaudettomalta.
MIELEKKYYDEN ETSIMISTÄ
Toivoisin laman taas vyöryessä ihmisten ymmärtävän, ettei materia
ja omistaminen lopulta ole niin kovin tärkeää. Emmehän niitä mukaamme saa rajan
toiselle puolellekaan. Ei kai kaiken tarvitse onnistua ja hoitua tuosta
vaan? Tuntuu, että monista on tullut kovin vaativia. Jokainen haluaisi
kiitää nopeasti vaikeiden aikojen ohi. Kaipaamme hyvänolon tunteita ja haluaisimme
kiihkeästi olla nuoruutemme voimissa. Kai vaikeat ajat, virheet opettavat huomaamaan, ettei täydellistä ole kuin hetkittäin. Että ihan
tavallinen voi olla toisinaan oikein riittävää.
ELÄMÄN VIRTAAN ANTAUTUMINEN
Joskus pimeyteenkin voi heittäytyä. Ettei aina kynsin
hampain vastustelisi vaikeita asioita ja tunteitaan. Jos aina elää tunteidensa
ja tarpeidensa osalta, puolivillaisesti – eikö se ole puolinaista elämää se? Sitä, joka saa meidät tyytymättömiksi - vaikka olisi juuri nauttinut herkullisen
gourmet-aterian?
Rehellisyys itseään kohtaan. Jos uskaltaisi
katsoa peiliin ja tehdä omanlaisia ratkaisujaan. Huomioisi itsensä niin, ettei
tukahduttaisi sisintään. Jos on kovasti negatiivisia tuntemuksia, niin
ehkä olisi syytä kysellä ja kaivella syitä peilikuvaltaan. Joskus lienee oikein
ja hyvä asettaa itsensä, halunsa ja tarpeensa jalustalle. Olisi rehellinen ja
huomaavainen itselleen. Sisimpämme tilanteita eivät tiedä kuin me itse. Josko huomioisimme sisimmät tunteemme ulkokultaisen sijaan. Löytyisikö siten ehkä sielun ja mielen tasapaino?
Uskon, että kaikille voi löytyä vähän taikapölyä ja pala taivasta – ja toivoa.
Pahoittelut – kirjoitus oli kooste sekalaisia, stressaantuneen ajatelmia 😉 ...
 |
| Kamala Luonto sarjis 16-249 |
#armo #kiitollisuus #mielenrauha #reunallapelottaa #toivo
Kirjoituksia:
RUNO - Elämisen arvoista elämää
RUNO - Missä menet sinä pieni ihminen
RUNO - Jokainen selviytyy tavallaan
RUNO - Kun ei riitä - itselleen
RUNO - Etsin kultaista keskitietäJos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö
seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata
blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA
MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt
lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti