KATSOIN HÄÄT ENNEN HAUTAJAISIA

Kuva Instagram Animalfestiva

Katsoin Elokuvan Häät ennen hautajaisia. Kaikki muistanevat tarinani - viikon päästä avioitumisesta olin keuhkosyöpäleikkauksessa. Molemmista on nyt 2,5 vuotta. Elokuvan mennessä leffateattereihin ja sen markkinoinnin nähtyäni heräsi ajatus – pakko nähdä. Katsoimme sen vihdoin kotisohvalta. Erittäin hyvä. Tiesin tarinan jo ennalta.

Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.Liityttehän seuraamaan!

PINTARAAPAISU

Elokuvahan oli kärjistetty ja näkökulma mietitty kevyeksi, siten kuin siitä nyt kykeni. Siihen ei varmasti tarkoituksella ollut tuotu kovin paljoa niitä asioita, mitä tilanteessa ihminen kokee. Pelkoa, surua, katkeruutta, paniikkia, epätoivoa, surua, luopumista, elämänjanoa, asioiden hoitamista jne. Nuo vaikeat puolet eivät enää kolahtaneet niin pahoin kuin 2,5 v. sitten ...

 Olinkin kiitollinen, että oli tuollainen näkökanta – keskittyä elämään, niillä voimilla mitä on. Joku päivä kuollaan, mutta tänään eletään.

Olen kyllä lukenut ihmisistä, jotka valitsevat hoitojen sijaan hoitamattomuuden. Silloin kun tarjolla on jarruttavia, muttei parantavia hoitoja. Jos hoitojen sivuvaikutukset voivat olla kovin vaikeita ja niiden takia loppuajasta tulisi tuskantäyteinen. Silloin voi ollakin armollisempaa valita noin, jos uskaltaa.

PALJONKO AIKAA

Sitäpä ei tiedä terve eikä kuolemansairaskaan. Oman syöpäepäilyni tullessa sydämen pet-kuvantamisen sivujuonteena elämä kääntyi päälaelleen. Sisälmykset nousivat kurkkuun. Oli sovittu jo hääpäivä ja miehen lomaviikko. Ja sitten kerrottiin, että koepalan ottaminen on mahdoton. Sanottiin, että voidaan jäädä seuraamaan. Se tuntui kamalalta, kun ei voinut tietää kuinka viheliäinen on. Sitten sai taistella yli aluerajan eli kardiologini piti puoliani, että radiologit tutkivat kuvat uudelleen – ja että hän uskoi minun selviävän syöpäleikkauksesta. Ilman hänen apuaan tuskin tässä olisin tai vähintään tilanteeni olisi huomattavasti surullisempi, näin uskon.

MIHIN KESKITTYY – ELÄMÄÄN VAI KUOLEMAAN

Terveellä tai sairaalla on sama epätietoisuus elämänjanansa mitasta. Kroonisesti, parantumattomasti sairaalla se on oletettavasti keksimääräistä lyhyempi. Arvioit voivat kuitenkin heittää puoleen ja toiseen ja siksi lääkärit ovat nihkeitä niitä antamaan, vaikka miten kerjäisi. Ymmärrän. Sairas saa osviittaa lukemalla keskimääräisyyksistä ja tuumailemalla mihin suuntaan on menossa- ja millä vauhdilla.

Tänään juhliva morsio voi olla pian toisessa tilanteessa. Itselleni oli alun vakuutteluiden: "Ei se syöpää ole" jälkeen rajua kuulla, että leikkauksen jälkeen minun olisi pitänyt hoitaa itseni pian ”kuntoon” jotta kestäisin sytoja. Yleensä tilanteessani saadaan kemohoitoa (säde- ja sytostaatit) näin kertoivat sairaalassa. Totesivat, että ainakin sytostaatteja tulee. Vaan leikkauksen jälkikäynti yllätti. Olivat lääkärit päättäneen, etten niitä kestäisi. Iski hätä. Tässä olen, onnekkaana ilman hoitoja. Kokonaisvointihan ei keuhkolohkon poistosta tykännyt eikä sydän- ja yleinen toimintakyky. Alkuhämmästyksen jälkeen piti kasata itsensä uudelleen, sillä kyllä sitä romahti.

ELÄMÄ JATKUU, KUNNES EI

Koronahäät kahden todistajan kera pidettiin reilu 2,5 v. sitten. Onneksi soitto leikkauksesta tuli vasta hääpäivän jälkeisenä päivänä eikä hääpäivänä. Hääpäivä on muistoissani yhtä ruusunpunaa täynnä. Olemme päättäneet elää ja rakastaa, tässä ja nyt. Kunnes kuolema meidät erottaa.

Moni junnaa ja siirtää haaveitaan ja toiveitaan sivuun. Moni ei uskalla elää ihan sellaista elämää kuin sielu halajaisi. Moni on sitten kitkerä ja katkera elämälle – ja itselleen. Elämää kun pitäisi uskaltaa syleillä kaikin voimin vielä, kun kykenee.

Ainakin voi keskittyä huomaamaan kivoja asioita. Aamut ovat valoistuneet ihan silmissä. Aurinkokin näyttäytyy ja jopa lämmittää. Kevään toivoa …

KESTIN katsomisen aika hyvin. Se vain nosti kaikkea mennyttä pintaan. Oli se niin outoa aikaa, varmasti tekstikin on vähän sinnepäin, mutten jaksa tällä kertaa välittää. 

#haatennenhautajaisia #keuhkosyopa #rakkaus #reunallapelottaa #toivo #tupakoimaton

Kirjoituksia:

VIERASKYNÄ - Puolison mietteitä

Rakastuminen keski-iässä

Kokemukseni - Tupakoimattoman keuhkosyöpä

Kokemukseni - Syöpäpeikon kainalossa

RUNO - Rakkaalle

RUNO - Rakkaalle vuosipäivänämme

Muisto 2 vuoden takaa - Syöpäleikkauksen jälkikäynnin kuulumiset

Keuhkosyöpä - Miltä tuntuisi, jos oireita ei uskota, ei tutkita ja syöpä leviää

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.