 |
| Kuva noin 2 vuoden takaa |
Auts. Facebook ponnahdutti 2:n v. ja 5 vkon takaisen muiston keuhkosyöpäleikkauksen jälkikäynnistä. Toistan – En ole tupakoitsija, tällaiset syövät ovat lisääntyneet. Leikkauksessa keuhkolohko ja kuvissa loistaneita välikarsinan imusolmukkeita poistettiin. Syöpäsoluja löytyi, joka tarkoitti sitä, että syövän katsotaan olevan paikallisesti levinnyt, mutta parantumaton. Sairaalassa toipuessa lääkärit sanoivat, että näissä tilanteissa annetaan yleensä kemohoitoa, siis sädehoitoa ja sytostaatteja, mutta vähintäänkin sytostaatteja. Kehottivat hoitamaan itseni kuntoon. No, yritin, sen mitä nyt pumppu, hengitys ja jaksaminen antoi myöten.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
MUISTO – VÄHÄN SHOKISSA
Tänään oli keuhkosyöpäleikkauksen jälkikäynti Meilahdessa. Toipuminen ok. Asiantuntijoiden
yhteismiitingissä olivat sitä mieltä, ettei sydänpoloni kestäisi sytostaatteja eikä
sädehoitoa (joita pitäisi tavallisesti antaa) ja/tai haitat olisivat isommat kuin
hyödyt.
Toivon rauhaisan hämäläistä syöpäseuralaista, joka pysyttelee hiljaa ja pitkään ruodussa eikä lähde leviämään pitkiin aikoihin yhtään minnekään. Näillä pelimerkeillä mennään. JA
LISÄPÄIVITYS "NUKUTUN" YÖN JÄLKEEN
Jos
(kun) etäpesäkkeitä ja oireita tulee, niin ensisijainen ajatus olisi tutkia ja suorittaa leikkaus, siis jos kyetään (riskit ja hyöty huomioiden).
Muutoin oireenmukaista hoitoa kuten kivunlievitystä.
Pyytäisin kaikkia, joilla on kokemusta hoitotahtoon kirjattavista asioista laittamaan vinkkejä/infoa mitä kannattaisi huomioida. Sama pyyntö koskien saattohoitotilannetta. Kiusaan varmaan erikseen vielä muutamia Pro-tason ammattilaisia yv:nä-(kiitos ja anteeksi). Jokaisenhan pitäisi hoitaa tällaiset asiat kuntoon vielä silloin kun oma kupoli ja voimat antavat myöten ja ymmärtää/kykenee omasta tahdostaan ilmaisemaan.
Vaikeiden maallisten asioiden siirtäminen ei ole kauheaa. Kun ne on kerran
"pureskellut" valmiiksi niin sitten voi keskittyä elämään
huolettomampana jokaista ainutlaatuista päivää, joka meille suodaan."
... JA MUUTAMAN KAVERIN KOMMENTTIIN VASTAUKSENI
"Vaikka tässä noin toivorikkaan seesteisesti kirjoitan,
niin eihän ihmiselo ole tasaista. Välillä ihan pikkujututkin ylittävät sietokyvyn ja pitää pienet puhdistavat itkun tirautukset päästellä, vähän rypeä
itsesäälissä ja ihmetellä miksi taas mulle?
Kunnes kelaa taas asioita - parempi
itselle kuin vaikka lapsilleni. Ja sitten kaivelen niitä asioita tietoisesti
mitkä on vielä ookoo, mihin pystyn ja mitkä on ihan hyvin tai peräti
ihanasti. Aina on jotain hyvääkin, ainakin kun jaksaa vähän kaivella.
Tuumailen pääni sisältöä ja ettei jää murheen aalto
pitkäaikaiseksi kaveriksi. Toistaiseksi selvitty. Tärkeää on ollut märistä
ihmisten kanssa, joiden tiedän välittävän ja ymmärtävän. Kiitos teille ihanille myötäelämisestä."
MILTÄ MUISTO TUNTUI?
Luulin jo olevani pitkäksi aikaa kuivilla näistä päivämääriin liittyvistä muistoista. Elävästi muistan, miten käynti veti maton jalkojen alta. Tiesin kyllä kuntoni ja arvelin, että jos syöpä on ärhäkkä niin en sitä enkä hoitoja oikein kestäisi, ainakaan kauaa. Kirurgi 5-10 minuutin käynnillä tiputti uutisen ilman minkäänlaista katsekontaktia tai empatian hippusta. Kysyin jotain, johon vastaus oli, että kysy keuhkolääkäreiltä. Täysin erilaista kuin ennen ja jälkeen sydänleikkaukseni. Silloin tuntui, että kohdattiin kokonaisena ihmisenä ja puhumaani kuunneltiin. Nyt oli aika eri meininki ja sen myötä jälkitunnelmat. Jäi tunne, etten ole ihminen lainkaan - pelkkä suoritettava tehtävä, yksi leikattavista. Ja - olen kiitollinen, että olen Syöpäpeikkoni kanssa päässyt vähällä. Toivon syöpämatkani jatkuvan edelleen hämäläisvoittoisena.
Biisi jonka 2 vuotta sitten olin jakanut:
Kirjoituksia:
Vakavasti sairaan läheisille
Syöpä vs. harvinaissairaus - vertailua
Keuhkosyöpä - faktaa
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
2 kommenttia:
Kirjoitat hyvin ja reippaalla otteella. Koskettaa, siksikin, että itselläni on tutkimukset menossa, vahva epäilys sydänsarkoidoosista ja tkuvauksissa löytyi myös jotain "aktiivisia" imusolmukkeita. Olisi jo otettu koepalat, mutta on kuulema niin hankalassa paikassa, ettei voida ottaa. Pelottaa, aikaa menee koko ajan eikä mitään diagnoosia saada tehtyä.
Kiitos kauniista sanoistasi.
Kirjoitin blogin ensimmäisessä kirjoituksessani Sydänsarkoidoosistani, jossa varoitan uusia siitä, että kohdalleni osui tavallista vaikeampi ja monimutkaisempi sairaus. Hoito ja diagnosointi edistyy koko ajan. Nykyään hoitoajat on paljon lyhyemmät ja seuranta hyvää. On potilaita, joilla pumppauskyky on säilynyt ja he elävät kutakuinkin normaalia elämää, jopa ilman lääkityksiä. Sarkoidoosi on hidas ja kehittyy kuukausien, jopa vuosien ajan, joten usein voidaan vaaratta jäädä pidemmäksikin ajaksi seurantalinjalle. Diagnoosin odottaminen on tietysti vaikeaa. Pelkkää imusolmukesarkoidoosiahan ei tarvitse hoitaa, se kun ei vaikuta toimintakykyyn. Voimia vaikeaan vaiheeseen. Tässä vielä linkki ko. kirjoitukseen https://reunallapelottaa.blogspot.com/2021/10/itsestani-ja-sairauksistani.html
KIRSI
Lähetä kommentti