Liityttehän seuraamaan!
ESTOT JA LUULOT
Uusia ihmisiä tulee peilattua elämän varrella tuntemiinsa, kenties
alitajuisesti vertaamalla tai tarkkailemalla. Ennen ensitapaamista tulevan
mieheni kanssa päätin lähteä tapaamiseen ilman ennakkoasetelmia. Katsellen ja kuulostellen.
Täydellistä ihmistä kun ei ole olemassa enkä totisesti ole sitä itsekään. Olimme ”oksentaneet”
entisen elämämme jo tuntikausien kirjoitteluissa ja puhelinkeskusteluissa,
joten ihan pienestä ehdokas ei pelästynyt. Olin kertonut heti sairauksistani ja
niiden vakavuudesta Siitäkään ei kaveri säikähtänyt, totesi heti vaan reippaasti,
ettei meistä kukaan tiedä kauanko täällä eletään. Vaihdoimme ajatuksia
elämästä, arvoista, kiinnostuksen kohteista, tärkeistä ja vähemmän tärkeistä. Riipaisevan rehellisesti, sillä kummallakaan ei ollut todellista uskoa
siitä, että tapaaminen johtaisi johonkin vakavampaan.
ENSITAPAAMINEN JOHTI SALAMAPÄÄTÖKSEEN
Ensitapaamisemme oli pitkä. Ehdimme puhua paljon monenlaisista
asioita. Kokattiin, ajettiin ruohonleikkurilla, katseltiin elokuvia ja käytiin
kävelemässä. Aivot räjäyttävää sekopäistä hullaantumista ei ollut, mutta
hämmennystä ja ihmettelyä siitä miten helppoa oli olla yhdessä. Ihan vaan olla
ja hengittää, ilman minkäänlaista vaivaantuneisuutta. Ihmettelin hämmentyneenä,
onko tämä totta ja voisiko tuo toinenkin tuntea samoin. Sulateltiin tapaamisen tuntemuksia seuraavaan aamuun. Haluttiin. Melkein tekisi mieli sanoa – ja
loppu olikin historiaa. Ajattelin alkuun, niin kuin varmaan kaikki suhteen alussa, että jotain
tapahtuu – toinen kyllästyy tai jotain. On-off suhteeseen en olisi ikinä suostunut.
Tässä iässä ja tällä elinajanodotteella sitä ei viitsi leikitellä. Jos ei
natsaa, niin turha olisi molempien aikaa tuhlata.
Enää mieli ei käy rippikoulua eikä känkkäränkkä vieraile
usein. Jos vieraileekin, niin sitä ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Mielialat ja
arkiset ketutukset, voinnin vaihtelut ovat sitä tavallista elämää. Pienistä asioista
tai toisen sanomisista ei vedä helposti hernettä nenään, toisin kuin nuorempana.
Toisen tapoja (ehkä outoja ja ärsyttäviäkin) ei ota enää niin piiruntarkasti. Ne
ovat niitä lillukanvarsia, joihin ei tarvitse tarttua. Vähemmän tärkeitä, joita voi katsoa vähän sormien välistä.
SEESTEISEN KESKI-IKÄISTÄ
Sovimme yhteen niin hyvin, että pidän sitä jonkinlaisena ihmeenä. Olimme ensitapaamisen jälkeen hetimmiten tiiviisti yhdessä. Neljän kuukauden päästä vaihdoin jo osoitteeni ja maallisen tomumajani mieheni luokse. Olimme hyvin varhain keskustelleet tulevasta. Halusimme virallistaa suhteemme lupautumalla toisillemme loppuelämäksemme kirkossa Jumalan silmien alla. Kuukausi muuttoni jälkeen kihlauduimme. Kumpikaan ei leijaillut ruusunpunaisessa hattarapilvessä vaan elämä oli arkista – ja sairauteni vuoksi pelottavaakin. Sydämeni rytmit ryhtyivät vakavammin ryttyilemään (johti lopulta sairaalareissuun ja ablaatio-toimenpiteeseen). Perään tuli puskista keuhkosyöpäepäily - tupakoimattomalla. Avioidumme tasan vuoden kuluttua ensitapaamisestamme. Keuhkosyöpäleikkaus oli 1,5 viikkoa avioitumisemme jälkeen. Iski todellisuus parantumattomasta syöpäsairaudesta.
Mieheni on joutunut huomaamaan sen, miten hauras elämänlankani on. Pelkokerroin on läsnä. Yhteinen elämämme ei kuitenkaan pyöri sairauteni ympärillä vaan elämme niin tavallista arkea, kuin kulloinkin voi. Mieheni sanoi pari päivää sitten: ”Jokainen päivä tuntuu ihmeen hyvältä, vaikka ei edes tehdä mitään erityistä. ”
Olin aiemmin menettänyt kutakuinkin kaiken uskoni siihen, että elämällä voisi
olla vielä jotain hyvää tarjolla. Kun todellinen rakkaus tuli elämään, elämäni
muuttui toden teolla – niin kovin paljon paremmaksi. Kiitollisena rakastaen eteenpäin...
Kirsin musacorneriin eksyi sentimentaalinen ruotsinkielinen laulu, joka on versioitu suomeksikin, mutta tätä tunnetta en muista löytänyt..
YouTube - Jag har vandrat mina stigar - Sven-Erik Magnusson
Spotify - Jag har vandrat mina stigar - Sven-Erik Magnusson
#haave #ilo #kiitollisuus #mielenrauha #onni #rakkaus #reunallapelottaa #toivo
Kirjoituksia:
Vieraskynä - puolison mietteitäRUNO - Rakkaalle
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti