Ajautuen

Kuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki

Elämä voi olla rankkaa. Unelmien tavoittelu voi johtaa matalapalkkatöihin – elääkin kun pitää. Unelmat voivat olla huteralla pohjalla tai muuttua eletyn elämän myötä. Unelmat eivät aina toteudu. Silti elämä voi muodostua oikein hyväksi.

Muuttuvat toiveet

Olivatko unelmasi alun perin omia vai muiden ajatuksia? Elämän tuulet voivat tuoda eteen vaikeuksia. Jonkun on tehtävä ihan tavallisia töitä, jotta yhteiskunnan rattaat pyörivät. Perheen perustamista pohditaan ennemmin tai myöhemmin. Valintoja ja arvoja on hyvä päivittää aika ajoin.

Elämässä on monia latuja, sivupolkuja ja mahdollisuuksia.
Hyvä niin.

Monella tapaa voi löytää itselleen hyvän elämän –
minkä ikäisenä tahansa ja vaikka ajautuen.

AJAUTUEN

MAHDOLLISUUKSIA, VALINTOJA,

UNELMIA JA TOIVEITA –

VAAN OVATKO AINA OMIA?

AJAUTUEN VOI LÖYTÄÄ

OMANLAISTAAN HYVÄÄ,

ILON JA ONNEN ITSELLEEN.

LÄPI ELÄMÄN VOI OPPIA UUTTA

JA KOKEA VAIKKA MITÄ IHANUUTTA.

Kevennyksenä: Kamala Luonto ‑sarjis 21–2897

Sanaton

Kuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki

On tilanteita ja vaiheita, jolloin mitkään sanat eivät tunnu riittäviltä. Suunnattomia menetyksiä, vääryyksiä, sairauksia, kärsimystä ja elämän käänteiden dramatiikkaa. Joskus sanoja ei vain löydy.

Hiljaisuus puhuu

Toisen kehonkieli, katse ja eleet kertovat usein enemmän kuin sanat. Vaikeissa tilanteissa riittää, että myötäelää toisen tuskassa ja pysyy rinnalla. Isojen kolhujen ja kriisien äärellä surua ei pidä sivuuttaa eikä mitätöidä.

Jokainen suree ja toipuu kriiseistä omalla tavallaan. On tärkeää pysyä lähellä, kuunnella ja tukea – myös silloin, kun ei osaa sanoa mitään.

SANATON

ODOTTAMATONTA, KOHTUUTONTA,

ELÄMÄN KEIKAUTTAVAA, IÄKSI MUUTTAVAA.

MENETYS, MUUTOS, SHOKKI, JÄRKYTYS.

ISKU VIILTÄVÄ, MURHE AMMOTTAVA,

SAIRAUS TAI SUHDE KIPUILEVA.

EI YMMÄRTÄÄ MAHDA

VÄÄRYYDEN MÄÄRÄÄ,

EI TAJUTA TAHTOA

TUSKAN, PAHUUDEN VOIMAA.

PYSY RINNALLA.

OLE TUKENA –

OLKAPÄÄNÄ JA KUULIJANA.

RUTIINEJA ANTAMASSA,

TURVAA TUOMASSA. 💗

 

kuva: Facebook‑sivu Funny Pets – Brothers in Arms

Hengähdetään

Kuva: Instagram‑sivu Finnishtime Suomi'

Kevät on ihanaa ja tympeää aikaa. Välillä ihoa ja mieltä hellii aurinko – ja seuraavana päivänä kevät onkin jo peruutettu. Lunta puskee viistossa ja viima vinkuu. Hetkeen pitäisi kiinnittyä, mutta ei se aina helppoa ole.

Hölläilyä ja rutiineista poikkeamista voisi kokeilla. Lapsetkin tykkäävät nurin‑narin‑päivistä. Hyvää niiden viettäminen tekisi aikuisillekin.

HENGÄHDETÄÄN💗

MUISTATHAN HILJAA HENGÄHTÄÄ,

KATSOA LUONTOA MUUTTUVAA.

HYVÄN ELÄMÄN OHJEIN:

NUTTU NURIN JA ONNI OIKEIN,

MIETTEIN UUSIN, MUIKEIN.

JOKA PÄIVÄ VÄHÄN HAUSKAA,

NAURUUN HÖRÄHDYTTÄVÄÄ,

ILON PINTAAN PALAUTTAVAA.

VALONKAJOON JO HERÄTÄÄN,

HYMYÄ JA ILOA HUOMATAAN.

HENGÄHDETÄÄN.

KYLLÄ NÄKYMÄTÖN KANTAA,

KANNATTELEE JA KEVÄÄN ANTAA.

Kevennyksenä: Kamala Luonto ‑sarjis 21–3049
(Klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana ja selkeämpänä)

Narsistin hallintaa kodissa

Kuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki

Narsistilla on jatkuva tarve hallita perhettään. Narsistin kodissa huokuu usein negatiivisuus, epätoivo ja uhkan tunne – silloinkin, kun perheen asiat näyttävät ulospäin olevan kunnossa. Narsistin ihmissuhteet ovat usein riippuvuus‑ ja palkitsemissuhteita ja kestävät niin kauan kuin hän niistä hyötyy.

Vieraiden saapuessa narsisti voi muuttua sekunnin murto‑osassa arvostelevasta ja alistavasta ylettömän ystävälliseksi, huomaavaiseksi ja hauskaksi. Kaikelle käytökselle löytyy aina hyvä selitys.

Hallinta

Narsisti ei välttämättä tervehdi tullessaan kotiin eikä ole huomaavinaan hallittaviaan. Tyypillistä on, että hän alkaa heti purkaa omaa pahaa oloaan huutamalla, raivoamalla tai komentelemalla. Tavoitteena on siirtää negatiiviset tunteet toiseen.

Ellei vallan saaminen onnistu, narsisti voi hämmentää tilannetta riidan haastamisella ja epäloogisella väittelyllä. Käytös päättyy usein vasta silloin, kun toinen ei enää kykene täyttämään narsistin toiveita tai toimimaan hänen hyödykseen.

Antaminen ja saaminen eivät ole tasapainossa. Narsisti imee energiaa uhriltaan ja muistaa pitkään tilanteet, joissa hänen tahtonsa ei toteudu. Tavallista on kostaminen silloin, kun hän kokee tulleensa väärinymmärretyksi tai ‑kohdelluksi. Kiukuttelu voi muistuttaa uhmaikään juuttuneen lapsen käytöstä.

Parisuhde

Narsistin parisuhteet ovat täynnä syyllisiä ja syytettyjä, uhreja ja syntipukkeja. Kaava toistuu: palava rakkaus muuttuu vihamielisyydeksi ja koti taistelukentäksi, jossa eletään onnen ja vihan vuorottelua.

Narsisti pönkittää heikkoa itsetuntoaan draamalla. Oikeassa olemisen pakko, määräily, mustasukkaisuus, omistushalu, riidan haastaminen, tunteettomuus, kosto sekä henkinen ja joskus fyysinen väkivalta ovat keinoja peittää jatkuvaa kumppanin menettämisen pelkoa.

Usein uhri kuvittelee tilanteen muuttuvan, jos hän saa poistettua pahat jaksot. Näin ei ole. Nämä kaksi puolta – ihannointi ja alistaminen – muodostavat narsistin kokonaisuuden, eikä toista voi poistaa ilman toista.

Kuherrusvaiheen jälkeen narsisti muuttuu usein kylmäksi ja välinpitämättömäksi kumppaninsa tarpeille. Manipuloinnin ja painostuksen avulla hän saattaa eristää uhrin ystävistä, sukulaisista ja harrastuksista. Uhri ei välttämättä itse huomaa, miten luopuminen on tapahtunut.

Itsenäistymispyrkimykset kostetaan. Riita ei aina liity suoraan asiaan, vaan käynnistyy jostakin mitättömästä sivuseikasta. Riitojen toistuessa uhri alkaa vähitellen luopua omasta ajastaan välttääkseen jatkuvat konfliktit.

Jälkikäteen narsisti voi väittää, ettei ole koskaan kieltänyt uhria käyttämästä omaa aikaansa. Vaihtoehtoisesti hän voi heittäytyä surkeaksi ja näytellä, ettei kestä olla ilman kumppaniaan. Tämä herättää uhrissa syyllisyyttä ja vaikeuttaa omien rajojen puolustamista.

Rasittavuus

Jatkuva varuillaan olo, narsistin mielialojen lukeminen ja omien sanojen varominen rasittavat uhria. Monet uhrit kuvaavat kärsivänsä kodin ahdistavasta ilmapiiristä ja saavansa siitä fyysisiä oireita: vatsavaivoja, unettomuutta, päänsärkyä, ahdistusta, lihaskipuja, rytmihäiriötuntemuksia, pahoinvointia ja masennusta.

Parisuhteessa uhri joutuu usein välikappaleeksi narsistin ja lasten välillä, eikä pysty toteuttamaan vanhemmuuttaan haluamallaan tavalla. Kodin ilmapiiri vaihtelee rajusti sen mukaan, onko narsisti läsnä vai poissa. Uhrit – myös lapset – kokevat usein olonsa turvalliseksi vain narsistin poissa ollessa.

Jotkut uhrit yrittävät pitää nollatoleranssia huonolle käytökselle. Se johtaa usein jatkuvaan puolustustilaan tai asetelmaan, jossa uhri toimii kuin vanhempi narsistille. Tämä lisää etäisyyttä ja vie viimeisetkin läheisyyden rippeet.

Useimmat uhrit päätyvät lopulta alistumaan mielivaltaan säilyttääkseen kodin ilmapiirin edes jotenkuten siedettävänä.

Tämä kirjoitus on koottu omavaltaisesti muokaten ja lyhentäen Narsistien Uhrien Tuki ry:n materiaaleja.

Rakkaalle

Vuorossa imelyyttä ja siirappia runon muodossa – elämän isoimmasta asiasta, rakkaudesta. Miehelle, joka tuntui heti siltä Oikealta. Jaamme ajatuksia, tunteita ja haaveita. Olemme erilaisia, mutta silti tanssimme melko lailla samaan tahtiin.

Välillä tahti ja askelmerkit ovat hukassa, joskus astumme toistemme varpaille. Toisinaan elämä ja tanssi sujuvat harmonisessa symbioosissa. Kipuilemme ja kasvamme – itseksemme ja yhdessä. Yhdessä reunallakaan ei juuri pelota.

RAKKAALLE

ODOTTAMATTA LÖYSIT ELÄMÄÄNI,

TULIT JA KOSKETIT SISIMPÄÄNI.

LÖYSIMME YHTEISEN SÄVELEN,

HÄMMENTÄVÄN VARMUUDEN.

JAAMME ARJEN HAASTEET,

HETKET RENNOT JA HENNOT.

MITÄ KAIPASIN, ON LÄSNÄ TÄSSÄ –

SIINÄ, MITÄ OLEMME YHDESSÄ.

OLEVAN JA TULEVAN PELKO,

YHDESSÄ SIITÄKIN SELKO.

KESKINÄINEN LUOTTAMUS,

USKO JA YHTEINEN RAKKAUS.

ANNAN SINULLE SYDÄMENI,

RAKASTAN JOKA SOLULLANI.

💗

Unelmat

Unelmointi on ihanaa – eikä se maksa mitään. Unelmiin voi paeta milloin ja missä vain, kiireen ja huolien keskellä. Ne muuttuvat ajan ja kokemusten myötä. Haaveiden mittakaava on toisinaan realistinen, toisinaan silkkaa utopiaa.

Rankoissakin vaiheissa kannattaa säilyttää usko ja haaveilla paremmasta. Ihmeitä ja ihanaa tapahtuu.

Unelmointi auttaa jaksamaan

Kuullut ja esillä olevat asiat muokkaavat mieltämme. Syntyy haavekuvia ja kuvitelmia – taianomaisen ylenpalttisia ja utopistisia, tai tavallisen ihmisen pieniä haaveita, jotka voivat hyvinkin toteutua.

Meillä on tavoitteellisia unelmia, joita kohti voimme edetä vaiheittain. Onnistumisen kokemukset antavat voimaa yrittää uudelleen – ja vähän enemmän. Unelmoinnin avulla täytämme ja selätämme arjen toistuvuuden tylsyyttä.

Unelmien avulla jaksamme huomiseen.
Meillä on lupa tavoitella parempaa ja itsellemme haaveilemisen arvoista.

💗

UNELMAT

ORAVANPYÖRÄN TOISTUVUUTTA,

TASAISEN HARMAATA TYLSYYTTÄ.

KAIKEN VASTAPAINOKSI JA PAKOKEINOKSI

HAURAITA JA HULLUJA HAAVEITA,

PAKOA ARKITODELLISUUDESTA.

VOIMME SUKELTAA

TEKEMISEEN JA LUOVUUTEEN,

MIELEN RAJATTOMAAN VAPAUTEEN,

UNELMIIN IHAN MAHDOTTOMIIN –

NIIHIN, JOISTA VOIMAANNUTAAN.

HAAVEET VOIVAT TOTEUTUA MIELESSÄ,

AVATA KEINOJA ALITAJUNNASSA.

UNELMOINTI JOHTAA KOKEILEMAAN

JA VOIMAANTUMAAN.

SÄILYTÄTHÄN TOIVOSI JA UNELMASI.

Kuva: Facebook‑sivu Off the Leash, 29.11.2013

Hyvin sä vedät

Kuva: Facebook‑sivu Zen to Zany

Mikään ei taida olla helpompaa kuin itsensä mollaaminen. Aina tuntuu löytyvän joku näpsäkämpi ja paljon meitä parempi. Huomaamme toisten erinomaisuuden, mutta harvoin omat hyvät puolemme. Jos joku kehuu, vakuuttelemme helposti, ettei tuo ollut mitään. Kiitosten ja kehujen vastaanottaminen on monille yllättävän hankalaa.

Haavoilla

Moni meistä on epävarma itsestään. Suomalaiset eivät perinteisesti pidä itsestään tai osaamisestaan ääntä. Itsetunnollemme tekisi hyvää, jos oppisimme ottamaan kiitokset vastaan rennosti – nyökkäämään ja sanomaan vaikka kiitos.

Jos taas joku lipsauttaa moitteen tai vertailevan kommentin, oma ainutkertaisuuden ja hyvän tunne saattaa haihtua hetkessä. Opimme vertailemaan ominaisuuksiamme ja tekemisiämme, ja usein tuntuu siltä, että aina löytyy joku vielä parempi.

Lapsille opetetaan, ettei toisia saa satuttaa tönimällä, lyömällä eikä sanoilla. Pitää puhua kiltisti. Muistaisimmepa olla kilttejä ja kohteliaita myös itsellemme – sille parhaalle ystävälle, jonka kanssa jaamme tyhmimmät, synkimmät ja parhaat hetkemme.

Monesti riittäisi, että sanoisimme useammin toisillemme – ja itsellemme – että:

Hyvin sä vedät.
Huomennakin aurinko nousee. Ja me.

💗

HYVIN SÄ VEDÄT

ALHOISSA JA NOUSUISSA,

ELÄMÄSI HETKISSÄ.

OLET RIITTÄVÄN HYVÄ.

HUOMAATHAN –

OLET SE SOPIVIN.

EDESSÄSI ONNISTUMISIA,

MONIA TOIVON JA ILON HETKIÄ.

USKOTHAN:

HYVIN SÄ VEDÄT.

Joutsenten yö – Siskojen muistohetki syöpään menehtyneille

Kuva: Instagram‑tili Finnishtime💗

Joutsenten yötä vietetään lauantaina 19.3.2022 klo 19.00.
#joutsentenyö #matkajollekukaaneihalunnut #minämuistan #liekkipalaa

Joutsenten yö on syöpään sairastuneiden naisten ideoima vuosittainen muistohetki syöpään menehtyneille. Hetken taustalla on Marjo‑Riitta Karhuselle tapahtunut tarina, jonka hän kertoi Avec Tastula ‑ohjelmassa vuonna 2015.

Sytyttäkäämme tänään kynttilöitä syöpään menehtyneiden naisten muistolle.

Marjo‑Riitan kertomaa

“Mä oon käyny joka kerta täällä lammen rannassa sillon, kun noista vertaissiskoista on joku lähteny taivaan matkalle.

Yks kerta oli semmonen tosi kaunis, upee syksypäivä ja tää lampi oli ihan täynnä joutsenia. Me laskettiin, että niitä oli joku nelkyt.

Ne teki pieniä laumoja ja lähti aina pienissä parvissa lentoon. Kunnes siitä yks yksinäinen joutsen lähti lentämään. Se kiersi tätä lampea, kiersi ja kiersi ja itki semmosta tosi yksinäistä itkua.

Sitten se lähti yksin lentoon. Se lensi meidän yli ihan tosi matalalta – tuntui, että jos olisi nostanut käden, olisi voinut silittää sitä vaikka mahasta.

Se oli yks siskojoutsen. Lähti matkalle.

Sen jälkeen mä oon tullu aina sytyttämään kynttilän tänne.”

Kun kuljimme lammelle, juttelimme, että taitaa vielä olla liian aikaista joutsenten paluulle. Samassa edessämme näkyi yksinäinen joutsen, joka lensi suoraan ylitsemme – uljaana ja vaitonaisena. Tuo hetki ei unohdu koskaan.

Joutsenet saattelevat matkaan

Seuraavan kevään maaliskuussa oli Mallun aika nousta siivilleen. Hänen siunaustilaisuutensa iltana kuljimme tuon saman lammen rannalle ja sytytimme kynttilät hänen ja kaikkien edesmenneiden siskojen muistolle.

Samanaikaisesti Siskojen kynttilät syttyivät ympäri Suomen.
Sytyttäkäämme kynttilät tänäkin iltana, eri puolilla maata.

Vietämme Joutsenten yötä.
Ja taas puhumme kuolemasta.

Kuolemasta

Tieto siitä, ettei mitään ole enää tehtävissä, lamaannuttaa joka kerta. Siihen ei totu. Sanoja ei löydy. Tekisi mieli paeta, tai seisoa vierellä, tai pitää kädestä.

Mitä vastata nuorelle äidille, joka ratikassa miettii ääneen, mitä hänen kaksivuotiaansa tulee hänestä muistamaan?

Nousee suru ja huoli kuolevan lapsista ja puolisosta. Pelko omasta tulevaisuudesta: jos siskon loppu tulikin näin nopeasti, paljonko minulla mahtaa olla aikaa?

Syyllisyys: miksi minä saan jäädä, kun lapsilta otetaan äiti.
Raivo: kun kuulee kommentin ei taistellut tarpeeksi.

Sosiaalisen median myötä voimme olla läsnä toisillemme aina kuolemaan asti. Se ei ole helppoa, mutta se on tärkeää. Puhumme asioista, joista muuten ei puhuta – kun ei haluta huolestuttaa, ei jakseta, ei enää ole aikaa.

Yhdelle siskolle ei löytynyt saattohoitolähetettä, vaikka hoitokoti oli puolityhjä.
Toinen ei saanut apua kotiin.
Kolmannen puoliso halusi avioeron, ja nainen hoiti kotinsa myynnin viikkoja ennen kuolemaansa.
Neljäs otettiin saattohoitohaasteena.
Viides kuoli suunnattomissa kivuissa – vaikka usein uskotaan, ettei sellaista Suomessa tapahdu.

Me Siskot emme halua, että kuolema siivotaan näkyvistä.
Vaadimme jokaiselle oikeutta hyvään kuolemaan.

Millainen on hyvä kuolema?

Eräs siskoista kuoli kotisohvallaan sillä välin, kun isä haki lasta päiväkodista. Kun lapsi saapui, hän huomasi, että hymyilevä äiti oli lähtenyt taivasmatkalleen.

Äidin viereen oli silti turvallista käpertyä katsomaan vielä viimeinen Pikku Kakkonen.

Lentäkää, te rakkaat joutsenet.

SYTYTETÄÄN KYNTTILÄT
KIITOLLISINA KAIKESTA,
MITÄ YHDESSÄ OLEMME SAANEET KOKEA.

RAKKAUS EI KOSKAAN KUOLE.

Suosittelen katsomaan koskettavan YouTube‑videon

Teksti on kopioitu ja jaettu lähdettä kunnioittaen Siskolan Joutsenten yö ‑sivulta.

Linkkiluettelo

Siskola – Joutsenten yö
YouTube – Joutsenten yö / Siskot – syöpään sairastuneet naiset

Toivon valintoja

Kuva: Instagram‑tili Earth Deluxe

Näinä synkkinä aikoina vellomme helposti epätoivoa herättävissä uutisaiheissa. Kaipaan vastapainoksi ilon ja toivon uutisia. Haluan kuulla kauniista, mielekkäistä ja toivoa antavista asioista – arjesta, joka on tavallisen hyvää. Pienistä ilon murusista, joita jokaisella on elämässään.

Voimme tuoda

… toivoa toisille hymyllä ja ystävällisellä katseella. Voimme kannatella, kannustaa ja huomata toisemme. Voimme olla läsnä ja puhaltaa toivoa toisiimme.

Ei eletä etukäteen pelon alla.
Aina on uskoa, toivoa, rakkautta ja lähimmäisenrakkautta.

Eletään nyt ja nautitaan.
Surra ja pelätä ehtii, jos sen aika on.

TOIVON VALINTOJA

KATSOTAAN SILMIIN HYVÄKSYEN.

KULJETAAN RINNALLA LOHDUTTAEN.

UNOHDETAAN SURUT HETKEKSI.

VAIHDETAAN PELKO TOIVOKSI.

ETSITÄÄN HILJAISTA LEMPEYTTÄ,

KEPEYTTÄ JA LEVOLLISUUTTA.

KÄSI KÄDESSÄ JA VIERI VIERESSÄ

ILOITAAN JA LUODAAN MUISTOJA.

OLLAAN YHDESSÄ TÄSSÄ,

AINUTLAATUISEN ELON JATKUMOSSA.

TOIVON ANKKURILLA KIINNI ELÄMÄSSÄ.

💗

Itke vaan

Kuva: Microsoft 365 -kuvapankki

Maailman tilanne, maamme tilanne – uhkia toisensa perään.
Itke vaan.

Pieni lisälasku voi romahduttaa talouden.
Akut voivat olla tyhjinä.
Väärällä hetkellä sanottu sana voi suistaa radaltaan.
Itke vaan.

Huolet vaikuttavat meihin monin tavoin.
Yritetään kohdata toisemme myötätunnolla
ja annetaan jokaisen olla omanlainen, vajavainen ihminen.
Itku puhdistaa.

Elämän arvaamattomuus lyö toisinaan polvilleen.
Masennus ja ahdistus voivat purkautua
kiukkuna, välinpitämättömyytenä, mielipahana ja unettomuutena.

Korona, eristäytyminen sekä uudet pelot ja haasteet
ovat tuoneet mukanaan paljon mielen ongelmia.
Uutiset ovat surullisia.
On mahdotonta välttyä synkiltä kirjoituksilta
ja toisinaan raa’iltakin kuvilta.

Nähdyt, luetut ja kuullut jäävät alitajuntaan.
Mieltään voi suojata yrittämällä sivuuttaa
suurimman osan uutisoinnista.

Kaipaan tähän aikaan
Valoa, Iloa, Aurinkoa, Uskoa ja Toivoa.

Kun on valmiiksi sirpaleina, mosaiikkina,
on vaikea koota taistelutahtoa
yhä uudelleen ja uudelleen.

Huolien taakkaa on toisinaan liikaa.
Ajattelen – itke vaan.
Minäkin itken.

ITKE VAAN

ELÄMÄSSÄ ON YLLÄTYKSIÄ JA KÄÄNTEITÄ,

PEILITYYNTÄ JA MYRSKYTUULIA.

ITKE VAAN.

HYVÄT HETKET TULEVAT

KUN JAKSAVAT.

TULET HUOMATUKSI JA HYVÄKSYTYKSI.

ITKE VAAN.

ON LUPA SURRA.

SILLÄ MINUUTENSA JA ITSENSÄ

VOI HUKATA JA UNOHTAA.

ITKE VAAN.

PIMEYS AUTTAA HUOMAAMAAN

VALON JA MYÖTÄTUNNON.

ELÄMÄ PYYTÄÄ

HYVÄÄN LUOTTAMAAN.

ITKU PUHDISTAA, POISTAA KUONAA,

KERTYNYTTÄ LOKAA JA SANOTTUA PAHAA.

SE AUTTAA TOIPUMAAN,

HYVÄÄN JA ARMOON USKOMAAN.

ITKE VAAN.
💗

Kokemukseni – Nopeat takykardiat ja ablaatio

Sairastan harvinaista sydänsarkoidoosia. Vuonna 2018 sain iskevän rytmihäiriötahdistimen (ICD). Loppuvuodesta 2019 takykardioita alkoi tulla ensin yksittäin, sitten kolmittain ja myöhemmin sarjoittain. Ne ilmenivät niin sanottuina rytmihäiriömyrskyinä.

Ablatiota alettiin jo suunnitella, mutta tilanteesta tuli äkillisesti kiireellinen.

Rytmihäiriöt, ICD-tahdistin, rytmihäiriömyrsky

Minulla on ollut monenlaisia rytmihäiriötuntemuksia. Kesällä 2018 iski kivulias rytmihäiriö, ja silloin sain iskevän rytmihäiriötahdistimen (ICD).

Sydämeni juhli Suomen itsenäisyyspäivää vuonna 2019. Rintaan tuli todella kivulias tunne, ja kohtauksia tuli useita. Kyseessä oli rytmihäiriömyrsky, joka johtui hengenvaarallisista, nopeista kammiotakykardioista. Tahdistin antoi ATP-hoitoa tunnistaessaan vaarallisen rytmin. Takykardioita esiintyi peräkkäin – sarjallisina.

Tämän jälkeen takykardioita alkoi tulla yhä useammin. Beetasalpaaja-annos nostettiin maksimiin. Sydämen magneettitutkimus tehtiin, ja asiantuntijat pohtivat ablaatiota. Rauhoitin tekemiseni minimiin, ja se auttoi hetken – pari viikkoa.

Sitten rintaani tuli raastava kipu. Yritin vakuutella itselleni, ettei tämä ole mitään. Sama toistui epäsäännöllisen säännöllisesti. Eräänä aamuna kello seitsemän jälkeen tahdistinpoliklinikalta soitettiin: minulla oli ollut useita rytmihäiriömyrskyjä.

Ambulanssin tullessa rytmihäiriömyrsky jatkui. Ensihoitajat sanoivat, että jos he näkisivät vain EKG:n, he luulisivat potilaan olevan kuollut – tai tilanteen vähintään toivottoman. Sohvalta paareille siirtyessäni (yhden askeleen aikana) tahdistin antoi iskun, ja vointini tasaantui.

Ambulanssilla oli yhteys hätäkeskukseen. Kuulin heidän pohtivan Mediheliä (lääkärikopteria), jota saatettaisiin tarvita, jos rytmihäiriömyrsky alkaisi uudelleen. Mediheli seurasi reittiä, ja he miettivät mahdollisia pysähdys- ja kyytiinottopaikkoja.

Olin reporankana, mutta vastailin kysymyksiin, annoin lääkelistani ja tarvittavat tiedot. Matkalla sain tiputuksena lääkitystä.

Ja se kysymys: miksi en jo illalla tilannut ambulanssia?

Ajattelin, että tahdistin turvaa ja hoitaa tilanteen. En halunnut pilata nuoreni kyläilyä ja syntymäpäivää. Tähän liittyy yksi aiempi kokemus…

Sairaalaan – syy, operaatio ja toipuminen

HUS Meilahdessa kardiologi oli vastassa. Hän teki sydämen ultraäänitutkimuksen ja muutti tahdistimen asetuksia. Rytmihäiriöt olivat lähteneet aivan kammion laidalta, minkä vuoksi tahdistin ei ollut osannut antaa iskutoimintoa.

Laboratoriokokeita otettiin runsaasti. Uutena löydöksenä todettiin kilpirauhasen liikatoiminta ja tyreotoksikoosi. Sen epäiltiin johtuvan rytmihäiriölääke Cordaronesta, jota olin käyttänyt tahdistimen asennuksen jälkeen noin seitsemän kuukauden ajan. Toinen mahdollinen syy oli sydänsarkoidoosin tulehduksen uusiutuminen.

Minulle määrättiin kortisonihoito tulehduksen vuoksi sekä kilpirauhaslääkitys. Käytin molempia noin puolen vuoden ajan. Kilpirauhasarvoni ovat sittemmin olleet kunnossa – ongelma ratkesi, ja syy oli rytmihäiriölääkkeessä.

Kammiotakykardioiden taustalla pidettiin sydänsarkoidoosin aiheuttamaa tulehdusta ja arpikudoksen muodostumista sydänlihakseen. Sydämen MRI-tutkimuksessa näkyi transmuraalinen vaurio – koko seinämän läpi ulottuva arpeutunut alue vasemman kammion inferolateraalisessa osassa.

Olin sairaalassa jatkuvassa EKG-seurannassa, kunnes HUS Meilahden rytmikardiologian ”iskuryhmä” löysi ajan ja tilan toimenpiteelle. Leikkaukseni ei ollut ihan perusjuttu: tämänkaltaisia ennakkosuunniteltuja ablaatioita tehdään alle yksi viikossa. Harvinainen toimenpide – kuten sairauteni.

Nukkumatti antoi lopulta hyvät unet. Operaatio kesti noin 3,5 tuntia. Loppupäivän lepäsin, ja seuraavana päivänä sain jo varovasti touhuta. Olo oli kohtuullinen, joskin väsynyt.

Omakannassa lukee:

”Potilaalle tehty teknisesti onnistunut VT:n rakenteellisista seikoista johtuva ablaatio.”

Toimenpiteessä poistettiin sydämen sisältä rytmihäiriöitä aiheuttava sähköinen rakenne.

Toipuminen

Ablaation jälkeen sain kolmen ensimmäisen viikon ajan puuhastella rauhallisesti. Sen jälkeen toipuminen oli melko nopeaa – kiitos myös vanhan ystäväni kortisonin ja kilpirauhaslääkityksen.

Olen syvästi kiitollinen siitä, että ablaatio rauhoitti sydäntilannettani.

Terveyskylästä:
”Katetriablaatiolla tarkoitetaan rytmihäiriötä aiheuttavan sähköhäiriön poistamista sydämen seinämästä. Ablaatiokatetri viedään verisuonen kautta sydämen sisälle rytmihäiriötä tuottavaan kohtaan ja siihen kohdistetaan radiotaajuista sähkövirtaa, joka estää takykardian. Sydänsairauden aiheuttamassa kammiotakykardiassa hoitokohde on laaja, käsittäen lähes koko arpialueen.”

Linkkiluettelossa on kokemustarinani rytmihäiriöistä ja tahdistimen asennuksesta sekä tietopohjainen Tahdistimet-kirjoitus.

Linkkiluettelo (lisätietoa ablaatioon liittyvistä lääketieteellisistä asioista):

• Tietoa sydänsairauksiin liittyvästä kammiotakykardiasta – Terveyskylä
• Sydänsairauksiin liittyvän kammiotakykardian katetrihoidon kulku – Terveyskylä
• Rytmihäiriömyrskyn diagnostiikka ja hoito – ylilääkäri Pekka Raatikainen, Sydänääni 2013

Olen tässä

On etuoikeus ja voimavara, jos elämässämme on ihmisiä.
Sellaisia, joille voi suodattamatta kertoa asioitaan ja ajatuksiaan.
Heitä, jotka auttavat, jos voivat.
Lohduttavat, myötäelävät ja kannattelevat karikoiden ja vaikeiden hetkien yli.
Luovat uskoa huomiseen ja lupaavat pysyä rinnalla.

Ajattelen, että pienikin sana tai myötätunnon osoitus toiselle
voi olla enemmän kuin riittävä.
Jätämme aina kohtaamisissa itsestämme
jotakin toisillemme.

Läsnä

On hyvä välittää lohtua, kannattelua,
elämänuskon ja myötätunnon kultaista mantraa laajemmalle.
Usein riittää se, että sanoo: olen tässä.
Jotta toinen tietää voivansa ottaa yhteyttä milloin tahansa.

Läsnäolo ja kuuntelemaan pysähtyminen
ovat taitoja, joiden äärelle
suosittelen pysähtymään.

Aina ei tarvitse vatvoa asioita
tai löytää ratkaisuja.
Toisinaan voi lähteä ulos,
istua viereen
ja nauttia hetkestä turhia tuumailematta.

Uskotaan, toivotaan,
välitetään ja rakastetaan.
Nyt, kun ollaan tässä.

EKG-seurannan muistokuvasta voitte arvuutella:
mikä mahtoi olla minun käppyräni?

OLEN TÄSSÄ

MUISTOA VILKAISEMASSA.

EI ITSESTÄÄN SELVÄÄ

HENGITTÄÄ, OLLA JA ELÄÄ.

KEVÄÄN TULOA IHAILEMASSA.

PIKKULENKILLÄ KÖPÖTTÄMÄSSÄ.

ELÄINTEN JÄLKIÄ TUTKIMASSA

JA AURINKOA IHAILEMASSA.

TÄYSIN PALKEIN ELÄMÄSSÄ.

KOKEMUKSIA AHMIMASSA

JA SIELUJA KOSKETTAMASSA.

OLEN YHÄ TÄSSÄ –

YLLYTTÄMÄSSÄ JA LEIKKIMÄSSÄ.

NAUTTIMASSA JA KOKEMASSA.

EN ODOTA SEURAAVAA ELÄMÄÄ.

EN SÄÄSTÄ HEHKUA,

EN LÄMPÖÄ.

💗

Kotiläksyksi:

Ulkoiluta itseäsi.
Nauttikaa kevätauringosta!

Kuunnelkaa Aki Sirkesalon Parempaa elämää.

PS. Oma EKG-käyräni oli oikean rivin ylin.

Päätösten tekemisen vaikeus

Päätösten tekeminen on välillä vaikeaa. Lopulta olemme yksin sisimpämme kanssa – seurassakin yksin ajatustemme kanssa. Ajatusten sekamelskaa on hyvä toisinaan selvitellä, jotta voisi löytää mielenrauhaa ja omaa minuuttaan. Olisi hyvä pystyä katsomaan elämäänsä ja tekemiään ratkaisuja jokseenkin hyväksyvästi.

Päätösten tekeminen on välillä vaikeaa. Lopulta olemme yksin sisimpämme kanssa – seurassakin yksin ajatustemme kanssa. Ajatusten sekamelskaa on hyvä toisinaan selvitellä, jotta voisi löytää mielenrauhaa ja omaa minuuttaan. Olisi hyvä pystyä katsomaan elämäänsä ja tekemiään ratkaisuja jokseenkin hyväksyvästi.

Tolkuttomasti päätöksiä

Teemme tolkuttoman määrän päätöksiä. Jatkuvasti huomioita ja ratkaisuja, usein huomaamattamme. Valitsemme tuosta vain tunteella, kokemuksen syvällä rintaäänellä tai täysin alitajuisesti. Päälle sinistä vai punaista, kampaus, rutiinit. Luonne-eromme ja kaikki se, mitä olemme nähneet ja oppineet, vaikuttavat siihen, millaisia päätöksiä teemme – ja miten niitä teemme. Aika, paikka ja seura voivat ratkaista paljon.

Kulutustilanteissa houkutus on tehdä kuten muut: ostaa kahvi leivoksen kera, vaikka mielessä olisi tiukka taloustilanne tai laihduttamisen jatkaminen. Päätösten viisautta ei useinkaan näe heti. Iän karttuminen tarkoittaa toisille oppimista kantapään kautta ja toisille nopeita muutoksia. Ikä ei kuitenkaan takaa yhtään fiksumpia ratkaisuja. Suurimpaan osaan päätöksistä emme käytä juuri energiaa – teemme vain ratkaisumme. Päätösten järkevyyden näemme usein vasta jälkikäteen.

Ratkaisuja ja virheitä

Isoja ratkaisuja on hyvä peilata omaan arvomaailmaan ja periaatteisiin nojaten. Vaikeiden ratkaisujen äärellä tarvitaan kärsivällisyyttä ja etäisyyttä tarkastella asioita monelta suunnalta. On hyvä kuunnella sydäntään ja omia tuntemuksiaan.

Aina päätökset eivät osu oikeaan. Mokailua ja huonoja valintoja teemme kaikki. Rumista teoista ja sanoista kannattaa ottaa vastuu – niitä voi ja pitää katua ja pyytää anteeksi. Ihminen oppii usein tehokkaasti juuri tunaroimalla, tekemällä tyhmiä päätöksiä ja tekoja. Tasapainottelemme elämän trapetsilla ja opimme vähitellen.

Toisinaan tarjolla olevat vaihtoehdot ovat huonoja, vähemmän huonoja tai erittäin huonoja. Jos sählää, tietää ainakin tehneensä jonkin ratkaisun. On raskasta jäädä pyörimään ikuiseen jossittelun ja ratkaisemattomuuden kehään. Monet tilanteet ovat kiusallisia, mutta niistäkin voi selvitä.

Virheet voivat herättää häpeää tai hajottaa meidät hetkellisesti aivan palasiksi. Ne voivat purkautua kiukkuna, vähättelynä tai vaikenemisena – niin, ettei asiasta enää koskaan sovi puhua. Suurten asioiden äärellä on syytä pohtia kaikkea mieleen tulevaa monelta kantilta. Ja jos osuu syteen tai saveen, on hyvä kysyä: voisiko virheen seurauksille vielä tehdä jotakin?

Viisautemme ja elämänkokemuksemme eivät takaa oikeita ratkaisuja. Voimme silti toivoa, että osaamme tehdä ja valita mahdollisimman hyvin. Myötätuntoisella mielellä teemme usein arvomaailmamme mukaisia päätöksiä ja tarkastelemme asioita laajemmin. Oma epätäydellisyytemme auttaa myös muita heidän ratkaisuissaan. Näemme, että virheitä sattuu – kaikille.

Elämä ei tule koskaan valmiiksi, joten päätöksiä ja ratkaisuja ei kannata ottaa kuolemavakavasti. Joudumme tekemään lukemattomia kompromisseja ja opimme luovimalla elämän virrassa. Yhden ratkaisun jälkeen edessä voi olla jo uusia mutkia, käänteitä ja haasteita.

Lopulta olemme yksin

Elinpäiviämme ja kuoleman hetkeä emme tiedä etukäteen. Vakavan sairastumisen tai viimeisten henkäysten äärellä kukaan muu ei voi tuntea sitä, mitä kehossamme tapahtuu. Kukaan ei voi täysin tietää ajatuksiamme. Siksi olisi hyvä yrittää sanoittaa tärkeitä toiveita ja ajatuksia muille jo etukäteen. Suosittelen kirjaamaan niitä ylös ja hoitamaan tärkeät kirjaukset pois mieltä painamasta.💗

Häpeä ja muisto koululaisen häpeästä

Häpeä on voimakas tunne. Joskus koemme toisen puolesta myötähäpeää. Omassa ja usein myös toisen ahdingossa yritämme paikata tapahtunutta noloa tilannetta. Mielessä pyörähtää, ajatukset laukkaavat kehää, kun teemme jotain tyhmää tai ajattelematonta. Herkästi kuvittelemme, että muut pitävät minua aina idioottina.

Häpeän korjaaminen ja seuraukset

Tilanteesta ja seurasta riippuu, kuinka voimakkaasti mokan vaikutukset tuntee ja miten siihen suhtautuu. Tutussa seurassa voi nauraa omalle typeryydelleen, mutta vieraissa ja tärkeissä tilanteissa moni pyrkii paikkaamaan virheensä kaikin tavoin. Nolostuminen voi jäädä hetkelliseksi, jos joku hoksaa ohjata huomion muualle, niin että tilanne raukeaa pelkkään ”olipa noloa” ‑ajatukseen.

Jos joukolla nauretaan yhden punastumiselle ja kömpelyydelle, se voi kuitenkin aiheuttaa syvän henkisen haavan. Haavan, josta voi alkaa vetäytymisen ja lamaannuksen kierre. Erilaisia tilanteita ja ihmisiä aletaan karttaa. On julmaa jättää joku keskustelun ja huomion ulkopuolelle – eristäminen ja huomiotta jättäminen ovat äärimmäistä julmuutta.

Häpeässä voi kokea monenlaisia tunteita: vihaa tai inhoa pilkkaajia kohtaan. Uhkaavissa tilanteissa häpeään voi liittyä myös pelkoa. Häpeää tunteva voi alkaa ajatella olevansa kelvoton – luuseri, jonka yli kävellään ja jolle nauretaan. Se tekee pahaa jälkeä itsetunnolle.

Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin, ja yksin jääminen on kova rangaistus. Yksinäistä on helppo haavoittaa. Voimakas ja toistuva häpeän tunne voi johtaa eristäytymiseen, asioiden ja ihmisten tietoiseen välttelyyn. Häpäisty voi kokea, ettei hän riitä sellaisena kuin on. Hän voi alkaa pelätä, että muut jatkossakin nauravat, sättivät ja kiusaavat. Itseään on vaikea muuttaa äkkiä, ja tuo vaade synnyttää pohjatonta avuttomuutta.

Tuetaan, eikä naureta

Runon sisältö pohjautuu lapsena koettuun, mutta muisto elää mielessäni yhä kirkkaana. Mitätöintiä, sivuuttamista, supattelua, naurua, osoittelua, mittailevia katseita ja muuta ikävää tapahtuu jatkuvasti myös aikuisten kohtaamisissa. Syyn ei tarvitse olla kummoinen: vaatetus tai ulkoasu, mokailu ja virheet – mitättömätkin – väärät sanavalinnat väärään aikaan väärällä sävyllä. Juhlatilanteissa sattuneet kömmähdykset.

Kukaan ei ole täydellisen virheetön ajatuksiltaan tai käytökseltään.
Miksi olemme niin julmia toisillemme?

Kiusaajat, huomatkaa, mitä pahimmillaan saatte aikaan. Hävetkää – se on raukkamaista. Ja pyytäkää anteeksi. Aina.

KOULULAISEN HÄPEÄ

Punatukkaiselle huudellaan,

paloautoksi mollataan.

Ujolle ja hiljaiselle hihitellään.

Veikö kissa kielesi? – kysellään.

Pojalla ärrävika,

naurunremakkaa ja matkimista.

Yksi ei opi kertotaulua.

Auta armias sitä hekottelua.

Huomaan –

se kovin hiljainen ja vakava

katsoo kaukaa pihan laidalta.

Hymyilee leikille toisten,

kaivaten varmasti mukaan.

Suudun, kun toisia pilkataan,

pomotan ja sanoilla viskaan.

Nappaan ivatut leikkimään,

jää ilkkujat itsekseen,

ilkeyttään häpeämään.

💗

Kuvat: Microsoft 365 ‑kuvapankki.

Kokemukseni – Rytmihäiriöt ja tahdistimen asennus

Rytmihäiriöt tulivat kuvaan, kun sydämeni mitraaliläppävuoto löydettiin. Ne tuntuivat ikäviltä ja ilmenivät huonona olona, hengästymisenä ja pyrähtelyinä. Mitraaliläppäleikkaus vuonna 2014 vaurioitti sydämeni sähköisiä johtoratoja. Vuonna 2018 pyrähtelyt lisääntyivät, ja tuli hengenvaarallinen SVT‑takykardia. Pitkän reissun päätteeksi minulle asennettiin iskevä ICD‑rytmihäiriötahdistin. Tahdistimen etäseurantalaitteen sain kotiin vietäväksi.

Muljuaa ja pyrähtelee

Sydänsarkoidoosin löydyttyä rytmejäni seurattiin muun sydämen tilan ohella. Lisälyöntejä ei pidetty vaarallisina, ja niitä oli melko vähän. Enemmän huolta aiheutti mitraaliläppävuotoni. Läppäleikkaus tehtiin vuonna 2014. Sairaalassa ja alkuvaiheessa kotona toipuessa tunsin paljon nopeita pyrähdyksiä. Beetasalpaajalääkitystä lisättiin, ja pysäytin tekemiseni aina, jos rinnassa tuntui villiintyvältä.

Vuonna 2018 nopeat rytmit lisääntyivät entisestään. Iski hyvin kivulias rytmihäiriö, joka puski hien pintaan ja jatkui sitkeästi. Päädyin paikallissairaalaan, jossa suoniyhteyden saaminen vei aikaa. Pelättiin, että sydämeni pettää. Sain lääkettä suoraan suoneen. Rytmihäiriö nytkähteli ja lopulta tasaantui.

Minut nostettiin ambulanssiin ja vietiin pillit vinkuen Meilahteen. Sydän ultrattiin heti. Rytmihäiriölääke Cordarone laitettiin tippumaan. Minua siirrettiin osastolta toiselle, ja syytä rytmihäiriöille pohdittiin yhdessä. Otettiin lukuisia laboratoriokokeita ja sydän magneettikuvattiin. Lopulta todettiin, että rytmihäiriötahdistin on asennettava.

Tahdistimen asennus ja kotiutus

Kuva: Microsoft 365 ‑kuvapankki.

ICD‑tahdistimessa on sisäinen sydäniskuri, joka tunnistaa vaaralliset rytmihäiriöt ja voi tarvittaessa tuottaa voimakkaan sähköimpulssin rytmin pysäyttämiseksi – aivan kuten monille tuttu defibrillaattori.

Tahdistimen asennus eteni näin: antibioottisuoja, alkutoimet salissa, liina näkösuojana. Kirurgilla oli apunaan hoitaja, ja toimenpiteen ajan paikalla oli myös tahdistinfirman asiantuntija. Puudutus annettiin. Tahdistimen johdot uitettiin sydämeen verisuonten kautta ja kiinnitettiin ruuveilla sydämen seinämiin.

Vasemman kammion johto irtosi. Irronneelle ruuville etsittiin uusi kiinnityspaikka. Uusi yritys, röntgenkuvaus, tahdistimen sovitus ja laitteen toiminnan testaus. Lopuksi haava ommeltiin ja päälle asetettiin paineside. Tahdistinfirman asiantuntija kertoi lyhyesti laitteesta. Sain ICD‑tahdistimen ohjekirjasen sekä etäseurantalaitteen.

Minut vietiin takaisin osastolle. Oli päivällisaika, ja sain ruokatarjottimen. Jalut sängyn laidalle, kaksi askelta, lusikallinen ruokaa – ja sitten hulvahti todella huono olo. Ehdin sanoa, että nyt huimaa. Kyseessä oli harvinainen ilmarinta. Tämän komplikaation riski on noin yksi prosentti.

Kotiin

Pääsin kotiin reilun viikon sairaalajakson jälkeen tahdistimen etäseurantalaitteen kanssa. Laite kytketään töpseliin, ja sen tulee olla nukkuessa enintään kahden metrin päässä tahdistimesta. Se lähettää öisin raportin sydämeni rytmeistä linjoja pitkin niitä tulkitseville.

Alkuun toimin hitaammin. Oli kipuja, ja jaksaminen oli huteraa. Kesti noin kuukauden, ennen kuin olin lähes samassa kunnossa kuin ennen sairaalareissua. Haava oli pitkään kipeä. Tahdistimen puoleisella kyljellä nukkuminen sattuu toisinaan yhä. Tavallisesti en kuitenkaan kiinnitä huomiota koko mötikkään. Se tuntuu ja näkyy ihon alla pullottaen – ja katu‑uskottavuutta lisäävänä arpina.

Rytmihäiriöitä on monenlaisia: vaarattomista lisälyönneistä hitaisiin ja nopeisiin rytmeihin. Hoitotahot arvioivat tahdistimen tarpeen ja sen, millainen tahdistin kulloinkin on tarpeen – jos on.

Musiikin avulla

Olen musiikin suurkuluttaja. Kuuntelen musiikkia lähes aina. Se piristää, herkistää ja vie ajatuksia pois omasta navasta. Se pistää jalan vipattamaan, saa hymyn huulille ja voi hetkessä muuttaa mielialaa. Musiikki palauttaa elämäniloa ja uskoa ihmisyyteen. Kuuntelen paljon myös laulujen sanoituksia. Joskus tietyt sanat ja niiden merkitys osuvat hetkeen niin, että ne syöpyvät lähtemättömästi muistiin.

Muisto neljän vuoden takaa

Lähdimme perjantaina noutamaan pizzaa tyttäreni kanssa. Hän oli kuskina – ajokortti juuri taskussa. Olin niin huonossa kunnossa, etten saanut itse edes auton ovea auki. Tytär auttoi.

Radiossa soi ensimmäinen kappale, ja se osui suoraan sydämeen. Me molemmat ulvoimme tietyissä kohdissa, aivan estottomasti. Kappale oli Johanna Kurkelan Sun särkyä anna mä en. Laulu kertoo rinnalla pysymisestä, toisen kannattelemisesta silloin, kun voimat ovat vähissä. Siitä, ettei anna toisen särkyä, vaikka kaikki horjuisi.

Siinä hetkessä musiikki sanoitti sen, mihin omat sanat eivät riittäneet. Turvan, lohdun ja lupauksen: en jätä, olen tässä.

Tarinan opetus?
Joskus rankat sairaudet ja elämänvaiheet vaativat rankat huvit – ja musiikki voi olla juuri se, mikä kannattelee.

MUSIIKIN AVULLA

Muistiin painuvat melodiat.

Oivaltavan osuvat sanat.

Avaavat muistojen tulvan,

muuttaen mielen

mustasta valkoiseen.

Musiikki tsemppaa,

pyytää tanssimaan.

Se saa mielikuvituksen virtaamaan.

Musiikin avulla unohtuu tuska,

kolotus ja ajatus turhan musta.

Musiikin avulla päivästä toiseen.

Ajatus lentoon

ja haaveiluun rentoon.

💗

Klikkaa kuvaa, niin se avautuu isompana ja selvempänä.💗
Kuva-aihe: Kamala Luonto ‑sarjakuva (21/3020).

Pienen häpeä

Jokainen on kompuroinut, mokannut, tehnyt tai sanonut jotakin ajattelematonta. On hetkiä, jolloin maailma tuntuu pysähtyvän ja tekisi mieli vajota maan alle. Häpeää yritetään usein korjata tai peitellä. Häpeää kuvastaa alas painunut pää ja nolo, alas luotu katse.

Pienen häpeä – mistä se alkaa

Häpeän ilmaisut voidaan havaita jo noin kolmen kuukauden iässä, kun äiti ei vastaa vauvan lähestymisyrityksiin. Vauva lamaantuu, luo katseensa alas ja kääntää kasvonsa pois. Vierastaminen alkaa jo noin kuuden kuukauden iässä, kun vauva huomaa, ettei syliin ottaja ole aina äiti.

Häpeä on eräänlainen romahdus. Se lamauttaa ja pysäyttää. Usein häpeä on kätkettyä ja ilmenee esimerkiksi punastumisena, vapinana, hikoiluna, lamaantumisena tai apatiana. Toisilla häpeä näkyy liikapuheliaisuutena, liiallisena esiintymisenä, näennäisenä häpeämättömyytenä, piittaamattomuutena tai kyynisyytenä. Osalla häpeän kokemus käynnistää raivon. Häpeän pohtiminen voi johtaa myös syyllisyyden tunteeseen.

PIENEN HÄPEÄ

Ei aina löydy sanoja,

ei aina osu justiinsa.

Matkimista, vitsailua,

tapahtuneen kertailua.

Punastuttaa, tahdon turvaan,

vetäydyn, kiipeän syliin.

Epävarmuus iskee, kun kysytään,

en halua sanoa, en ryhtyä puhumaan.

Miksi ne pilkkaa? Ei ole kivaa.

Katson kenkiini, ettei kukaan katsoisi,

ettei kukaan mitään kysyisi.

On niitä, jotka ilkkuvat

kaikkea ja kaikkia pilkkaavat,

hiljaisia, heikkoja piinaavat,

vihaisina vähän pelottavat.

Toiset sanavalmiita,

paistattelevat ylpeinä.

Isottelua, ilkeilyitä,

aina kovin äänekkäinä.

Välttelen tilanteita,

karttelen määräilijöitä.

Jotka niin hyökkääviä,

raivoissaan möykkääviä.

💗

Mitä rakkaus on?

Rakkaus on jo sanana niin suuri, että sitä on mahdoton määritellä tai tyhjentävästi selittää. Raapaisen siitä vain pintaa. Minusta rakkaus on hyvän voima. Elämää ylläpitävä ja kannatteleva asia. Hyvän valitseminen pahan sijaan on rakkautta. Arvaan, että tällä kirjoituksella ammun itseäni jalkaan – jokaisella saa olla oma käsityksensä. Yhtä ainoaa ja oikeaa määritelmää ei ole olemassa.

Pyyteettömyys

Rakkauden muotoja ja ilmentymiä on monia. Minusta rakkaus on toiselle tehtyä ja ajateltua hyvää. Sellaista, jonka tarkoitusperät eivät ole itsekkäitä, vaan välittämisestä kumpuavia. Jokainen kokee ja ymmärtää rakkauden omalla tavallaan. Valintojen ja arjen keskellä ei aina kannata valita helpointa, vaan sitä, minkä tuntee sydämessään oikeaksi.

Nämä ikiaikaiset viisaudet allekirjoitan. Paavalin kirjeissä kuvataan rakkautta kärsivällisenä, lempeänä ja pyyteettömänä. Rakkaus ei korosta itseään, ei etsi omaa etuaan eikä muistele pahaa. Se kestää, uskoo, toivoo ja kantaa. Lopulta usko, toivo ja rakkaus jäävät – ja niistä suurin on rakkaus. Tämä ajatus on jäänyt elämään, vaikka konteksti on ollut ihmisen ja Jumalan välinen rakkaus. Silti sanat puhuttelevat yhä.

Arkinen rakkaus

Rakkaus ilmenee kaikessa meitä ympäröivässä elollisessa ja ihmissuhteissa. Puolisoissa, lapsissa, vanhemmissa, läheisissä ja ystävissä. Lemmikeissä ja vastaantulijoissa. Rakkaus ei ole ympärivuorokautista auvoa. Useimmiten se on peruspuuroa – sitkeää tekoa, jota ei tarvitse epäillä.

Rakkaus on myös sitä, että antaa jokaisen olla omanlaisensa. Jokaisella on huonoja aikoja, ja silti välitetään. Huolet varjostavat, mutta arjen rakkaus on luottamusta ja yhteen hiileen puhaltamista. Se kantaa ja auttaa jaksamaan lasten flunssat ja valvomiset. Luotetaan siihen, että asiat lutviutuvat jotenkin.

Annetaan jokaiselle vapaus hengittää ja olla – välillä aivan ärsyttävän epätäydellinen. Pohjavireenä on luottamus ja ymmärrys siitä, että keskinäinen välittäminen on pyyteetöntä ja ehdotonta. Ajattelen, että rakkaus on siunaus, jonka avulla jaksaa katsoa eteenpäin.

Lähimmäisen rakkaus

Kun huomaa toisen seisovan eksyneen näköisenä kaupassa ylähyllyn äärellä, voi kysyä: voisinko auttaa? Tällaiset kohtaamiset eivät vie kauan, mutta voivat merkitä toiselle paljon. Erityisesti lasten kohdalla pysähtyminen ja aikuisen turvallinen huomio voivat antaa matkaevääksi lisää luottamusta.

On rakkautta, että lapset ulkoiluttavat koiraa ja touhuavat yhdessä. Ystävän kanssa hengailu on välittämistä, vaikka toisella olisi känkkäränkkäpäivä. Voi tehdä, vaikkei erikseen pyydetä. Kohdataan kunnioituksella ja annetaan mahdollisuus vastavuoroisuuteen.

Rakkaus parisuhteessa

Rakkautta ja suhteita on monenlaista. Olen auttamattoman vanhanaikainen ja nojaan kristilliseen arvomaailmaan. Minusta rakkaus parisuhteessa on sitä, että yhdessä päätetään katsoa samaan suuntaan. Luvataan rakastaa joka päivä – ja sen yli. Puhalletaan samaan hiileen.

Hyväksytään toinen kaikkine ominaisuuksineen. Ollaan valmiita oppimaan toisesta jatkuvasti lisää, sillä ihminen muuttuu elämän myötä. Kestetään toisen ärsyttävät tavat ja joskus kiukussa sanotut tölväisyt. Uskalletaan puhua hiertävistä asioista, ettei eletä oletusten ja väärien tulkintojen varassa.

Toinen tekee halkoja liiteriin, toinen laittaa ruokaa. Arkisia tekoja. Pidän tärkeänä, että päivän päätteeksi luetaan iltarukous, toivotetaan hyvää yötä ja sanotaan: rakastan. On onni elää ja rapistua yhdessä, jakaen arjen ja suuret hetket.

Onnni rakastaa - saada vastarakkautta 💗

Rakkaus voi olla onnen huumaa ja auvoa, lämmintä läikettä ja hymynkaretta. Asia, joka on niin suuri, että sen eteen tekee paljon – ja enemmänkin. Rakkaus on elämän eliksiiri ja kannatteleva voima. Toivon rakkautta jokaisen elämään.

Älä jämähdä

Uteliaisuus pitää mielen virkeänä. Arjen ja elämäntilanteiden myötä kuitenkin usein turrumme. Asiat rullaavat ilman sen suurempaa miettimistä, niin kuin ne ovat rullanneet jo pitkään. Mitä kauemmin on elänyt tasapaksua putkea, sitä vaikeampi on irrottautua tai kokeilla jotakin ihan muuta. Joskus olisi hyvä löysätä kravattia ja laittaa nuttura hieman löysemmälle. Joten –.

ÄLÄ JÄMÄHDÄ

Elämän jatkuva koulu.

Mihin katosi kokeilu,

uuden hämmästely?

Tallot tasaista latua.

Vielä voisiko muuttaa,

kokea, tehdä vähän toisin?

Jos elo on kuin peruspuuroa,

kokeile jo jotakin muuta.

Älä jämähdä

ja katoa tasaiseen.

Pienikin uusi ilostuttaa,

elämäniloon vilkastuttaa.

Loppukevennyksenä Kamala Luonto ‑sarjispätkä (21/3009).

Ajan kulumisesta

Ajan kulumisen käsite on kumma asia. Tuntuiko vuosi vilahtavan ohi yhtä nopeasti kuin suklaalevy toisinaan katoaa parempiin suihin? Tietyt päivämäärät tapahtumineen iskostuvat mieleen lähtemättömästi. Päivät lipuvat toisinaan madellen. Vuosikaudet kiitävät ja tuntuvat katoavan jonnekin mustaan aukkoon. Niin, ettei perässä pysy. Lapsien varttuminen pistää hämmästelemään miten ihmeessä he ovat ykskaks noin isoja? Vaikka itsellään tuntuu olevan vielä rippikoulu meneillään. Terveydenhuollon odotustiloissa aika tuntuu suorastaan jämähtävän niille sijoilleen.

Lapsesta elämän ruuhka-aikaan

Lapsi hämmästelee elämää. Hän ei osaa pelätä eikä hänen tarvitse suunnitella. Hän saa olla ja odottaa muiden ohjausta ja palvelua. Kehittyä ikänsä mukaisesti, oppia kohtaamisista ja tekemisistä. Lapsuuden kesien moni muistaa olleen huolettoman aurinkoisia ja pitkiä. Lapsi osaa pysähtyä hetkeen ja siihen mitä näkeeja kokee. Ei silloin tuumailtu menneitä eikä ajateltua tulevia. Elämä oli tässä ja nyt.

Kasvaessa elämään tulee vaatimuksia ja rutiineja. Oppimista läksyjen kera ja harrastukset. Vapaa, pyyteetön, aikatauluton ja vastikkeeton elämämme vähenee varttuessamme. Usein tulee työ, parisuhde ja monella perhe. Aika, jolloin itsensä lisäksi huolehditaan muista. Hoidetaan velvoitteet, jolloin oma aika on kortilla. Vapaat menevät tuolloin yhä enenevästi palautumiseen. Keski-ikäisillä on usein vanhempiensa tiimoilta huolehdittavaa. On auteltavaa, muistuteltavaa, perään vilkuiltavaa. Arjen velvoitteet imaisevat tehokkaasti imuunsa. Aika kuluu hurjalla vauhdilla. Päivät, kuukaudet ja vuodet – suorastaan laukkaavat.

Erityiset tapahtumat

Ainutkertaiset ja merkitykselliset tapahtumat jäävät ikuisesti verkkokalvollemme ja mieleemme. Sellaiset, jotka ovat sykähdyttäviä ja nousevat arjen yläpuolelle. Ne erityiset, joita odotetaan ja joita huolella valmistellaan. Merkkipäiviä, konsertti- ja kulttuuririelämyksiä, kenties pitkään suunniteltu loma. Jos jotain ainutkertaista tapahtuu arjen keskellä, sen muistaa pitkään. Mieluisissa ja odotetuissa tilanteissa aika pysähtyy. Merkityksettömät kohtaamiset ja tekemiset painuvat nopeasti unholaan.

Muistamme odottamisen tuskan ja sen, jos lopulta saamme haluamamme. Tärkeät kohtaamiset, kuten onnistuneet treffit voi muistaa erityisellä tarkkuudella. Hulvattoman hauskoja iltoja ystävien kanssa muistelee pitkään hymynkare suupielessä, vaikkei sanottua ja puuhasteltua niin tarkasti muistaisikaan. Tunnelma porautuu syvälle muistiimme. Itselleen mieleisessä seurassa aika tuntuu pysähtyvän.

Elämän tasaisuus ja alhot

Aika kuluu, kello käy ja vuodet vaihtuvat. Miten kohottautua voimat ja ajan vievän tasaisuuden yläpuolelle? Toisten huomioiminen on suurin rakkauden- ja välittämisen osoitus. Arjessa on hyvä joskus yllättää tai tehdä jotain pyytämättä. Katsoa seurana toisen toivomaa ohjelmaa tai yllättää hieronnalla. Tehdä jotain, vaikkei tarvitsisi. Vaihtaa lamppu, siivota tai kokata. Tavallisia asioita ei muista ikuisesti, mutta pienet mukavat asiat auttavat jaksamaan ja tyytyväisempänä arkea.

Elämällä on nurjat puolensa. Kamalat tilanteet ja vaiheet voivat horjuttaa tai muuttaa elämän kulkua silmänräpäyksessä. Ne voivat aiheuttaa pidempikestoisia vaikeita elämäntilanteita. Ikävien asioiden edessä aika pysähtyy todellisuuden iskiessä kasvoille. Lääkäriä odotellessa ja sairaalavaatteissa aika matelee. Aina siihen asti, kun havahtuu siihen, että tämänkin läpi on menty. Kotiin pääsy voi olla sinfoniaa.

Elämän ehtoopuoli

Askeleiden lyhentyessä elämänpiirimme pienenee. On omista tekemisistä, perhe- ja ystävyyssuhteista kiinni miten vilkasta ja virikkeellistä elomme loppusuora on. On hyvä kerrata elämänkulkuaan- itselle ja muille. Elämä on muuttunut tavattomasti joka vuosikymmenellä. Voi harrastaa tai olla harrastamatta. Lukea, katsella ja tuumailla. Hiljaa, kellon raksuttaessa.

Aika kuluu välillä pikakelauksella ja kääntöpuolena, joskus ihan madellen. Mitaten sen väitetään raksuttavan vallan tasaisesti. Sekunti on tasan sekunti ja minuutti tarkalleen minuutti, vaikka aikakäsityksemme ei ainasitä puollakaan.

Kuva Microsoft 365 kuvapankista.

Hoitoväsymys - Fatiikki

Kuvan lähde: Sanoja elämästä – Facebook-sivu

Kroonisesti sairastuneen elimistössä on usein jatkuva ylikuormitustila. Se tuntuu voimakkaana väsymyksenä ja uupumuksena, joka ei mene levolla ohi. Tavalliset päivärutiinit voivat tuntua ylivoimaisilta tai vaatia valtavia ponnistuksia. Sairastuneen osa on kuulostella ja tarkkailla itseään. Hän toimii oman elämänsä ”omahoitajana” ja raportoi hoitotahoilleen voinnistaan – erityisesti sen muutoksista.

Pitkäaikaissairaan maraton

Kroonisen eli pitkäaikaisen sairauden ja hoitojen aikaisen väsymyksen syyt eivät ole täysin selvillä. Väsymys vie voimat pitkäksi aikaa ja vaikuttaa koko elimistöön. Se on voinut olla oireena jo ennen sairauden toteamista.

Uupumuksen taustalla voi olla monia tekijöitä: hoidot tai muu lääkitys, anemia, painon lasku ja huono ruokahalu, aineenvaihdunnan muutokset, vähentynyt hormonitoiminta, unihäiriöt, liikunnan väheneminen, stressi, hengästyminen, kivut, mahdollinen tulehdustila sekä epävarmuus ja pelko. Krooninen väsymys on oire, jonka jokainen kokee yksilöllisesti. Sairauden omahoito on elämän mittainen maraton.

Vaatimuksemme

Sairauden kanssa eläminen ja sen hoitaminen vievät paljon voimavaroja. Lyhyet epätoivon hetket ovat inhimillisiä – ja ne menevät ohi. Ne ovat osa sopeutumista sairauden tuomaan elämänmuutokseen.

Uupumusta voi helpottaa tunnistamalla omat voimavaransa. Lyhyet päiväunet voivat auttaa ylläpitämään energiatasoa. Levätä voi useita kertoja päivässä, mutta vain lyhyesti, jotta vuorokausirytmi säilyy. Katkeamaton yöuni on erityisen tärkeää. Jos unettomuus vaivaa, siitä kannattaa puhua lääkärin kanssa.

Jos hoito ei tuota toivottua tulosta, sairastunut saattaa syyttää itseään. Mitä tein väärin? Mitä jätin tekemättä? Jos vointi ei kohene ja liitännäissairaudet uhkaavat, pelko voi nostaa päätään. Syyllisyyden, pelon ja riittämättömyyden tunteet voivat johtaa ahdistukseen ja masennukseen. Liian kovat omat vaatimukset ja liika yrittäminen saavat pinnistelemään yli voimien. Silloin ei aina ymmärrä, että riittävän hyvä voi tarkoittaa sairauden eri vaiheissa eri asioita.

Jos kaikki energia kuluu sairauden hoitoon, se loppuu jossain vaiheessa kesken. Kun voimia ei jää perheelle, ystäville ja harrastuksille, elämä alkaa kaventua. Kannattaa pysähtyä miettimään, mitä pieni hellittäminen oikeasti merkitsisi. Hoidon tulokset tuskin kärsisivät, mutta ihminen voisi jaksaa paremmin. Jotta voimia riittäisi koko elämän matkalle, voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Se riittää.

Lääkäriin yhteys, jos

– väsymys muuttuu poikkeuksellisen voimakkaaksi
– väsymys ei lievity levolla ja ulkoilulla
– et kykene huolehtimaan päivittäisestä ravinnonsaannista ja hygieniasta
– väsymys on jatkuvaa

Vaikka krooniseen väsymykseen ei ole yksittäistä lääketieteellistä hoitoa, sitä voidaan lievittää.

  Kuva : Marja Hänninen

Irti kielteisyyden kehästä

Väsyneenä ajatukset alkavat helposti kiertää samaa kielteistä kehää. Se lisää stressiä, huolta, kuormitusta ja kärsimystä. Kielteisyydestä irrottautuminen edellyttää omien – myös ikävien – tunteiden hyväksymistä, kykyä olla läsnä tässä hetkessä ja sitoutumista omien arvojen mukaisiin tekoihin.

Kielteisten ajatusten ja tunteiden torjuminen johtaa usein yritykseen kontrolloida niitä. Se voi saada ihmisen yrittämään olla ajattelematta sairauttaan, mikä puolestaan saattaa heikentää omahoitoa. Kun sallii kielteiset tunteet sellaisinaan, niiden kyky häiritä ja pelottaa usein vähenee.

Arvot ohjaavat – kannatteleva tuki lisää jaksamista

Omien arvojen selkeyttäminen lisää motivaatiota pitää itsestään huolta. Se auttaa oivaltamaan, mikä on itselle tärkeää ja miten kohtelemme itseämme ja toisia. Arvot ja toimintatavat muuttuvat ajan myötä – se, mikä toimi ennen, ei välttämättä toimi nyt. Terveys on arvo, joka kilpailee ajasta ja voimavaroista muiden arvojen kanssa, ja joskus ne on asetettava tärkeysjärjestykseen. Elämän loppuvaiheessa jäljellä oleva aika muuttuu entistä arvokkaammaksi.

Monelle pärjäävälle ihmiselle avun pyytäminen ja oman väsymisen tunnustaminen on vaikeaa. Kannustavatkin kommentit voivat tuntua kritiikiltä omahoitoa kohtaan. Porkkanaksi tarkoitettu neuvo saattaa muuttua kepiksi. Läheisten ja hoitotahojen kannatteleva tuki lisää tyytyväisyyttä ja motivaatiota omahoitoon. Selkeä, joustava hoitosuunnitelma ja mahdollisuus yhteydenottoon kannattelevat seurantakäyntiin saakka.

Hoitoväsymys voi uusiutua

Elämä on epäreilua. Osa saa taakakseen parantumattoman sairauden. Stressi kasvaa, ellei ihminen sopeudu sairauteensa. Se voi johtaa liialliseen murehtimiseen, ylisuorittamiseen, yrittämiseen tai jopa luovuttamiseen.

Sopeutuminen vaatii rohkeutta kohdata sairauden mukanaan tuomat kokemukset ja tuntemukset. Se on rohkeutta tunnustaa, ettei sairautta voida parantaa. Sairastunut joutuu aina uuden sopeutumisen eteen, kun sairaudessa tapahtuu muutoksia.

Lopuksi linkki kuvaukseen siitä, miltä hoitoväsymys voi tuntua – klikkaa kuva suuremmaksi.

Kuva: Suomen Syöpäpotilaat ry – Syöpään sairastuneen oppaasta (linkki oppaaseen linkkiluettelossa).

Tekstin koostamisessa on hyödynnetty linkkiluettelon materiaaleja: lainaten, muokaten ja yhdistellen.

Linkkiluettelo:
– Syöpä ja väsymys – Kaikki syövästä / Syöpää sairastavan hyvinvointi
– Suomen Syöpäpotilaat ry: Kun mitään ei jaksa (pdf-opas)
– Tehylehti: psykologi Juha Kauppila – Hoitoväsymys ja sen selättäminen