Liityttehän seuraamaan!
ELÄMÄSTÄ
En omaa supervoimia, eikä elämäni ole pelkkää aurinkoa ja auvoa. Painin karhunpainia päivän mittaan
erilaisten olojeni ja oireideni kanssa. Päivästä ja hetkestä riippuen olen
perusväsynyt tai totaaliväsynyt, turhautunut, kettuuntunut tai mollimielellä. Elämässäni aina jostain nurkasta puskee isompaa tai pienempää huolta, mielipahaa
tai jossain asiassa olisi parantamisen aihetta. Elämä ei ole koskaan valmis, niinpä suuntaan katseeni
eteenpäin. Pään pensaaseen laittaminen ei auta (kuin hetkellisesti). Ja
kiitollinen pitää olla, kun saa kokea niitä hetkien toistumisia. Yritän
ajatella, että niin monella muulla on pahempia ongelmia. Ei tarvitse kuin
miettiä vaikkapa kehitysmaa - länsimaa ajatusleikkiä, niin hetkessä kirkastuu,
että me suomalaiset olemme etuoikeutetussa asemassa. Miten turhista napisemme. Välillä on ihan hyvä nollata se aivosolujen turhanaikainen
sinkoilu. Kuunnella hengitystäään ja sydämen sykettään. Tuntea elävänsä!
VERTAILU
En kadehdi kauniita, rikkaita enkä kuuluisia.
On ihan mukava olla tavallinen. Huolet taitavat vaan vaihtua materian myötä.
Terveys sitten. Jokaiselle tulee aikanaan viimeinen taival
eteen, jolloin ei auta mammonat eikä suhteet. Sydänkäyrä suoristuu kaikilla jossain
vaiheessa lopullisesti. Ajattelen, että Yläkerran isäntä on viisaudessaan
pohtinut isommat kuviot. Meillä on jokaisella täällä oma latumme kuljettavana. Onneksi emme tiedä elämämme pituutta emmekä lähtöhetkeä. Iloitsen siitä, että yhä liikun omin jaloin, puhun ja ajattelen. On paljon asioita, jotka voisivat olla tavattoman paljon huonommin.
AJATUS KUOLEVAISUUDESTA
 |
| |
Riippumatta elämänjanan kestosta, on usein lähes kielletty keskustelualue sivuta kuolevaisuutta. Edelleen lääketieteen huikeasta kehityksestä huolimatta jokaisen latu loppuu joskus. Minun on täytynyt miettiä asiaa jo yli 20 vuotta sitten ensin vaikeiden raskausaikojen myötä ja sitteb näiden sairasvuosien aikana. Pähkäilen pikku päänupissani asioiden tärkeysjärjestystä tai sitä, haluanko vielä jotain Ennen kuin Se Hetki Koittaa. Vuosikaudet sain voimaa siitä, että halusin tehdä kaikkeni, jotta lapseni saavat pitää äitinsä ainakin siihen asti, kun he ovat täysi-ikäisiä (ja ovatkin jo).
ILON JA HYVÄN HUOMAAMINEN
 |
Lohduttomuuden, itsesäälin ja alakulon kuiluun on helppo
tipahtaa. Kaikkeen ei aina voi itse vaikuttaa, mutta joidenkin asioiden kanssa
pitää elää. Auvoisina päivinä on helppoa
tuoda aurinkoa muillekin. Tavallisina päivinä voi yrittää tietoisesti huomata
ympärillään olevat ihmiset. Muistaa kirjoittamalla tai soittamalla tai vaikka
valmiilla voileivällä. Pimeä aika- jee, pidetään hämäränhyssyä ja poltetaan
kynttilöitä. Annetaan pölypalleroiden olla ja leijailla. Herkutellaan kohtuudella
ja leppoistetaan elämäämme hyvällä omalla tunnolla. Puuhaillaan edes hieman
niitä omilta tuntuvia ja iloa ja toivoa tuottavia asioita. Kun läheisellä on
rankka päivä tai aika, silloin on hyvä olla läsnä vaikkei niin muuta
jaksaisikaan. Aina on aikaa hieman pysähtyä ja katsella ympärilleen. Hyvää ja
kaunista voi huomata ympäriltään ja elämästä.
Jatkan nyt muutamalla hulavanteen pyöräytyksellä, luukutan musaa silleen, että melkein
rappaukset tippuvat. Ne varmaan kalpenevat seuratessaan säälittäviä muuvejani. Matti
Nykäsen sanoin: ”Kyllä elämä on laiffii.”
OLLAAN KILTTEJÄ TOISILLEMME.
#ahdistus #alakulo #mielenrauha #myotatunto #reunallapelottaa #toivo #vertaistuki
Kirjoituksiani:
OMA KOKEMUS - Sydänsarkoidoosi
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti