 |
| Kuva Helena Turpeinen |
MTV Uutisten artikkeli: ” Pandemiasta "landemia"?
"Miljoona suomalaista haaveilee maallemuutosta" pisti pohtimaan. Jos 3,5
vuotta sitten olisi lyöty vetoa siitä asunko joskus maalla pikkukunnassa,
olisin aika isosti väittänyt: En ikinä. Ja kas, tuli mies ja rakkaus ja elämäni
asuinpaikkaa myöten mullistui. Koskaan ei pidä sanoa – ei koskaan.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
EN USKONUT IKINÄ ASUVANI NÄIN
Olen ikäni asunut kaupungeissa (lapsuus ja nuoruus mansessa).
Ison osan elämästäni asuin pääkaupunkiseudun liepeillä kaupungissa, jossa
lapsilla oli hyvä kasvaa. Vointini ja liikkumiskykyni on ollut vuosikauden
haasteellista ja hankalaa. Olenkin siis hyötykäyttänyt muiden menoja, kun
jonnekin piti mennä. Muuttaessani yksin asuin pikkukaupungin ytimessä. jossa oli
kaupat ja juna oli lähellä. En halunnut jäädä jumittamaan asuntooni. Ajattelin
pärjääväni ilman autoa, mutta sekin tuli hankittua yhdessä tyttäreni kanssa - ainahan
jotain hankintaa ja menoa on. Sydänraasuni ryhtyi pullikoimaan ja minulle
määrättiin ajokielto 7 kk (peräkkäin). Kun ablaatiosta oli mennyt riittävästi
aikaa ilman uusia vakavia rytmihäiriöitä, sain ajo-oikeuteni takaisin. Tyttäreni
saatu opiskelupaikan pistettiin polle myyntiin. Kallis ylläpidettävä vempele
eikä ollut takeita olisiko minusta useinkaan huristelemaan.
Asun nyt pikkukunnassa, josta lähimpien pikkukaupunkien keskustoihin
on 10 ja 18 km. Motari ja junayhteydet niistä löytyy. Juna-asema on myös kodistamme
rapian km päässä, mutta sinne en jaksa tavaroiden kera enkä ilman. Asutaan
pikkutaajamassa, yhdellä rajanaapurilla on muutama kana ja noin 300 m päässä
näkyy olevan 2 hevosta. Lehmiä tahi muuta eksotiikka ei taajamassa näy. Veikkaan,
ettemme ehkä täytä landeilun kaikkia kriteerejä. On tuossa likellä peltoa ja
kaikenlaisia eläimiä on nurkilla taajaman postausten mukaan. Mielenkiintoisimpana
Tampereen Ilveksen fanina pidän sitä, että seudulla ja ihan 0,5 km päässä ollut
Ilveshavaintoja. Elättelen toivoa, josko joskus itsekin onnistuisin tuon uljaan
eläimen tapaamaan ihan luonnossa livenä. Tämä on itselle yhä aika uutta ja
outoa ja tuntuu, että oon landella – vaikkei lehmänlanta tai muu pellonlevite
olekaan sieraimiini leijaillut.
MITÄ HYVÄÄ?
Ensinnä huomaa hiljaisuuden. Vilkkaammin ja taajemmin
asuessa olo on aina vähän hektinen. Ihmisiä paljon kaikkialla – kävelemässä,
asioimassa, autoilemassa, hisseissä, taloyhtiöiden pihoilla. Ruuhkaisissa
paikoissa liikkuessa on rauhaton olo. Ihmisiä pitää väistellä, siirtyä sivuun
nopeammin ja raivokkaammin rynnivien tieltä. Aina jostain kuuluu, jos jotain
ääniä. Äänimaailma ei oikein koskaan ole ilman ihmisen aikaansaamaa ääntä.
Kaupungit eivät hiljene koskaan. No, täällä linnut laulavat ja sen kuulee. Autotieltä
meille vienoisesti kuuluu. Ja välillä on ihan hipihiljaista – ei kuulu kuin
omien askelten tai touhuilun ääni. Mikä on t o d e l l a rauhoittavaa.
ILMAN PUHTAUS
Ihan heti vieraillessani yli 100-vuotiaassa hirsitalossa
huomasin, miten helppo oli hengittää. Kerrostaloissa asuessa tarvitsin jatkuvasti
kostuttavia silmätippoja. Tällä hetkellä en oikeastaan lainkaan. Siitepölyaikaan
hieman allergiatippoja.
Toinen kiva asia on, että meillä ei tarvitse pestä
ikkunoita. Ne on pesty vain kerran tämän vajaan 3,5 vuoden aikana. Ei kerry
ilmansaasteita, ei lentele lentokoneet eikä autoista tai muustakaan tunnut juuri
mitään talollemme asti kertyvän. Tuntuu hyvältä – etenkin näin keuhko- ja
sydänsairaana.
Pitemmittä mainospuheitta – Ei landella niin pahasti ole,
jottei täällä voisi viihtyä. Netti ja muut härpäkkeet toimii joka niemessä ja
notkossa. Eikä asuta ihan periferiassa – aina voi käydä kääntymässä ja kokemassa
muualla elämyksiä. Palatakseen kipin kapin oman kodin lämpöön.
KAIKILLE LUKIJOILLE OIKEIN HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!
 |
| SARKASMILLA Kamala luonto 20-2833 |
Linkkiluettelo:
#ilo #mielenrauha #onni #reunallapelottaa #toivo
Kirjoituksia:
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti