 |
| Mieskin voi ilahtua |
Heräättekö aina prinsessoina tai prinssi Uljaina? En
minäkään. Sometsekkauksen jälkeen perehdyin edunvalvonnan vuosi-ilmoitukseen. Jelpin
vaan, noin yleensä kun melko järjestelmällinen olen. Olen yhä tiiviimmin
viihtynyt alakerrassamme. Enää en sitten muistanutkaan mitä olin jo skannannut,
tallettanut yläkerran pöytäkoneelle ja mitä läppärille. Mitä jo tallessa ja
mitä ei.
PS. Kuva vaatinee selityksen. Tilasin miehen synttäriksi (etukäteen) laatuluettavaa, oli niin muikeana ylläristä, että nakkasin kuoren päähän ja räsäsin kuvan. Yllärikin saattoi vaikuttaa ...
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
KAIKKI PAITSI TUPLASTI TEHTY ON TURHAA
Miten nopsaan ja helpolla olisin päässyt, jos olisin kerralla
kerännyt läjään, skannaillut ja tallentanut. Ajankulua. Aikaahan on, mutta olisin
halunnut keskittyä vaikka valokuvien valikoimiseen, tulevaa albumia varten.
Aamulla oli ongelmia saada puseroa päälle ja melkein kyynel tirahti tuskasta. Vaatteeni ovat melko tyköistuvia ja vaikka villapaitaa tiki pidän, mutta hipiäni on niin herkkä, että se vaatii usean vaatekerran, niin kuin palelunikin. Napitettavia puseroita ei montaa ole ja ne ei vaan iske. Miehen vaatekaapille en tohtinut enkä halua olla mikään hiphop-vaateläjä – vaatekokomme kun on hieman eri. Sain lopulta päälleni, skannailtua tarvittavat ja täsmäytettyä excelit. Kahvia koneeseen!
Omaan laajan särky- ja muun lääkearsenaalin, mutta monet lääkkeet ei sovi ja kun käytän tuota Marevania. Moni lääke ei auta,
tulee vaan pelkät haitat. Mobilaatteja muita levitettäviä en saa käyttää. No,
joku vähemmän viisas on keksinyt sanonnan: ”Kärsi, kärsi – korkeimman kruunun
saat”. No, tunnustan olevani sen verran heikko, että voisin tämän
kärsimysjakson skipata vaikka vähän maksaen.
MIES PASSAA - KIITOS
Eilen mies tuli töistä. Työnteli autosta noustuaan lumia. Piipitin
ovelta, että roskis ja postilaatikon tsekkaus - kiitos. Oli kaupan kautta
käynyt ja sai sitten ihan itse kantaa työreppunsa, saatella ostokset jääkaappiin
ja kaappien syvyyksiin. Ruoka oli valmiina, männäpäivästä. Hetken tuo huili
reclainerissa. Vienosti kyselin imuroinnista. Tarttuihan tuo pian imurinvarteen. Pisti
takan lämpiämään ja katsottiin leffa. Teki iltavoikkarit ja kuori appelsiinin,
oikein palasiksi eteen. Tunnen itseni etuoikeutetuksi prinsessaksi. Varmaan
olenkin. Harmi, ettei mulla ole prinsessatiaraa. Ehkä pitää ostaa ja viipottaa
se päässään. Mutta ei kai rinsessatkaan kulje taviskuteissa kruunut, tiarat päässään?
Ulos katsoessa mieli ei totisesti ylenny, niin ankeaa. Lumi
hupenee silmissä, räystäs huutaa hoosiannaa ja kunnon lumiläjiä vyöryy katolta
romahdellen. Tiet pientareineen ovat kuraisia ja yhä liukkaita. Eikä edes
tammikuun puoliväli. Auts.
Pidemmittä puhetta kevennyksiin, niitä ei voi koskaan olla
liikaa. Eihän?
Linkkiluettelo:
 |
| Kamala luonto 20-2872 |
#alakulo #kipu #rakkaus #reunallapelottaa #sairas #toivo
Kirjoituksia:
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti