ELÄMÄN JÄLJISTÄ

Pohdiskelen tavaran tarpeellisuutta, hamstraamista ja minimalisointia. Koronarajoitusten hölläys ja loppuminen nosti radikaalisti omaa liikkumista ja otettujen otosten määrää. Kyllä, edelleen työstän valokuva-albumia. Mies täytti vuosia ja poikani synttärit on tänään. Aika kuluu, merkkipäiviä on hämmentävän usein. Puuhastelen kaikkea pientä päivän mittaan, jota ei niin konkreettisesti huomaa – paitsi, jos jotain tarvitsee.

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

RUNSAUS VAI MINIMOINTI?

Olen pieniä puuhastellut. Käsi ei ole ehta ja hidastaa. Kivut vähemmät ja liikkuu ihan kivasti. Olen kirjoittanut pari juttua Karpatiat ry:n-jäsenlehteen (sydänlihassairaiden potilasjärjestö). Syöpäpotilaat ry:n kirjoitushaasteeseen vastaamista pohtinut ja vähän siihen luonnostellut. Ikuisuusprojekti valokuvien siirtäminen tilattavaan albumiin on nytkähtänyt eteenpäin valinnan osalta.

Tavaran karsimisen kanssa on ystäväpariskuntamme paininut muuttotouhujensa myötä. On ihmeellistä. miten kaapit syövät huomaamatta sisälleen kaikenlaista, joiden olemassaoloa ei oikein muistanutkaan. Vanhan kansan ihmiset opettivat, ettei mitään rahanarvoista saa hävittää. Jotain voi tarvita joskus. Joku karma siinä piilee – kun jotain rikkoutuu tai uupuu, niin se on se minkä turhana juuri pois nakkasi. On inhaa muistaa, että se juuri tähän tilanteeseen auttava härpäke on varmasti jossain. Vaan missä?? Ei aina kauheasti muistijälkeä tallella, ainakaan silloin kun sen tiedon pitäisi tulla kuin Manulle illallisen.

Meillä on tilaa, mutta säilytysratkaisut voisivat olla käyttökelpoisemmat. Oma kiinnostuksen puute organisoidakin näyttelee isoa osaa, kun voi keksiä kivempaakin puuhaa. Usein kun riittää se, että hahmottaa missä päin kyseinen haettava on. Tietyllä logiikalla niitä - ei jokapäiväisiä sijoittelenkin. Jos Kroisos olisin, niin voisin noita kaappien kätköjä katsomaan ottaa ammattijärjestäjän. On myös tosi paljon kivempaa ja nopsempaa tehdä ”perkaamisoperaatiota” jonkun toisen kanssa kuin itsestään. Meinaan, on se itsekseen aikas puisevaa puuhaa.

ELÄMÄÄ VAAN, EI SEN ENEMPÄÄ

Facebuukkeli ilahdutti pari päivää sitten 2 vuoden takaisella muistolla. Olen kahden vuoden sisällä onnistunut murtamaan jo jalan ja käden – ja sitä ennen tapaturmia ei ole ollut. Noo, lapsena palovammoja ym., mutta ei mitään luun murskajaisia. Olen pentuna kaatunut satoja kertoja ja saanut tuta tönimisistä. Polvet ja muut arat pinnat ovat arpia täynnä - niitä elämän jälkiä.

Elämä on jättänyt kroppaan jälkiään. Kenties niiden tarkoitus on muistuttaa meitä kuolevaisuudestamme. Sydänleikkauksen, syöpäleikkauksen, tahdistimen arpia ja koepalojen oton arpia muiden pienempien tavallisten lisäksi. Yleensä kuljen niin vaatekappaleisiin verhottuna, ettei asiaa voi huomata. Kroppani ei ole lihaksikas eikä ihanteiden mukainen. Toimii se silti ihan hyvästi, kun sen kanssa vaan toimii rauhaisan hämäläisesti eikä hösellä.

Välillä teevee suoltaa mitä sattuu ja iltaväsynä jää vaan katsomaan ihan sattumanvaraisia. Usein Remppa vai muutto tms. Muutamia kertoja viime viikolla TV jäi päälle ja sitä jumittui toljottamaan Beverly Hillsin rikkaita ja kuuluisia – oliko täydelliset naiset tms?? Miten kiristettyjä ja luonnottomia kasvoja ja kehoja. Voi ulkokultaisuuden ja teennäisyyden määrää! Kokki kertoi kaikilla olevan joku kuuri meneillään. Ihan tuli katsoessa myötähäpeä, säälikin. Tuoko on elämää, josta jotkut haaveilevat ja jota jotkut kadehtivat? Uskomattoman surullinen ajatus …

Kävin pari vuotta sitten heti jalkatapaturman jälkeen kardiologilla. Jouduin lainaamaan Meilahden aulasta keppien lisäksi pyörätuolia (pitkät välimatkat ja surkeat käsivoimat). Rapian viikon päästä menen taas kardiologin ”pakeille”, tällä kertaa sitten käsikipsini kanssa. Hassu sattumus.

Huomenna käynti lounaalla nuorisoni kanssa. Voikaa hyvin! Elämä on laiffii!

Kevennykseksi Kamala Luonto 20-2903

#armo #kiitollisuus #mielenrauha #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

RUNO - Nyt on näin

RUNO - Hauras elämä 

RUNO - Peruspäivä

Sairaan itsetunto

RUNO - Elämänmakua

Hetkessä elämisestä

RUNO - Aina on lupa haaveilla

RUNO - Sairaan eloa

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.