MIKSI KATSOMME SIVUUN HUOMATESSAMME LAPSEN PAHAN?

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Miksi autamme kaukana hädässä olevia ilman epäilystäkään, mutta käännämme katseen pois, kun sen lähellä kohtaamme? Erään tapahtuman jälkeen mieleeni alkoi nousta kamalia uutisia lasten kaltoinkohtelusta. Siitä, miten aikuiset jättävät puutumatta vaikka huomaavat, että jotain on vialla. 

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

KUN LAPSELLA ON PAHA

Jokainen lienee ollut tilanteissa, jossa aikuinen ärähtää lapselle jostain harmittomasta tai komentaa, moittii jostain, ei niin tärkeästä? Jolloin lapsi valahtaa, vaikenee, alistuu, muuttuu täysin. Olemme varmaan huomanneet jonkun lapsen likaisen naaman ja vaatteet. Ja, että jotkut lapset ovat toisinaan vetäytyviä. Muistan itse lapsuudesta joitain kertoja, kun joku kuiskasi, että ”sen isä on kauhee juomaan, se räyhäsi eilen ja sen perhe meni ulos ja poliisit haki sen isän. Tai että joku sanoi: noi on eronneet ja sen äidillä aina uus mies. Ne inhoo lapsia ja se on aina huoneessaan. On lapsia, jotka valitsevat hauskuuttajan tai vakuuttavan uhoavan machoilun – ollakseen jotain muuta tai paetakseen perheensä tilannetta.

LÄHELLÄMMEKIN LAPSILLA ON HÄTÄÄ

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Auliisti lahjoitamme katastrofeihin ja keräyksiin kaukana. Isoa ääntä ei pidetä siitä, miten huonosti osa perheistä, lapsista ja nuorista voi maassamme. Julminta pahuutta on satuttaa henkisesti tai fyysisesti lasta. Taimelle, joka ei voi valita olemassaolonsa paikkaa. Varttuvalle, jonka pitäisi saada elää huoletonta ikäistensä elämää.

Ihmettelen, miten rempallaan ja pienellä resurssilla on lastensuojelu. Mielestäni tästä ahdingosta, aikapommista pitäisi puhua. Suunnata rahaa ja resursseja siihen, että kasvavat lapset ja nuoret voisivat hyvin. Edes summa, joka lurahti ilmastositoumuksiin tai Suomen EU sähkökiemuroihin.
Monella alalla on työvoimapula. Miksi koulutamme liian vähän ammattilaisia, jotka hoitavat ihmisten hätää? Miksi näillä aloilla palkkaa maksetaan sen vaativuuteen nähden liian vähän?

Eikö tärkeintä olisi auttaa elämänpolun alussa olevia? Arvomaailmassani maamme hiilineutraalius tai pyrkimys olla ilmastoagendan mallimaa ei voi olla ihmisiä tärkeämpää. Pienen maan maltilliset päästöt ovat pisara meressä. Jos olisin päättämässä mihin miljoonat ja miljardit laittaisin, niin valintani olisi ihmisten hyvinvointi.

LASTEN, NUORTEN, PERHEIDEN HÄTÄÄN PITÄISI VASTATA

Usein aikuisina käännämme katseen omiin lapsiimme, arjen vaateisiimme ja omaan napaamme. On helpompi sulkeutua kuplaansa kuin murehtia toisten mahdollisia ongelmia. Ajatellaan, että asia ei kuulu minulle. Ongelmia tuo, kun lähes kaikki ajattelevat, etten minä tee mitään, mutta joku muu varmaan. Sitten luemme lööpeistä niitä karmeimmista tapahtumista.

Edelleen huoltajuuskiistoissa päätökset ratkeavat ädin tai teatteria esittävän hyväksi, vaikka lapsi miten oireilisi? Miten viranomaiset ja muut ihmiset eivät näe merkkejä ja peliä  - teatterin taakse?
Miten neuvolat-päiväkodit-koulut eivät huomaa tai kykene tunnistamaan lapsen tai nuoren hätää - ja puuttumaan siihen? Tai muut lapsen kanssa tekemisissä olevat?

Miksi emme satsaa hyvinvointiin? Etenkin tuleviin veronmaksajiimme, hoitamalla riittävät sosiaali- ja mielenterveyspalvelut lapsille, nuorille ja perheille?

MATALAN KYNNYKSEN HUOLI-ILMOITUKSIA?

Kuva Microsoft 365 kuvapankki

Vanhuksilla on matalan kynnyksen huoli-ilmoitus ja lapsillekin lastensuojelu-ilmoitus. Toivon, että uutisoitaisiin, kerrotaisiin mitä tulisi eri tilanteissa tehdä. Neuvottaisiin kysymään, tsemppaamaan, kenties avautumaan ihmisinä toisillemme enemmän. Huomioitaisiin ja pysähdyttäisiin elinpiirissämme olevien tilanteisiin. Toivon, että tämän kaltaisista asioista kerrottaisiin usein mediassa.
Toivon, että apua olisi tarjolla ennaltaehkäisevästi, etteivät ongelmat paisuisi, mutkistuisi ja pitkittyisi. Jokaisen pitäisi saada ongelmiinsa nopeasti apua, ennen kuin niistä tulee vaikeita monimutkaisia vyyhtejä. Eikö?

Eilen silmiin uutinen: ”Tiettävästi maailman vanhin ihminen Lucile Randon on kuollut 118-vuotiaana Etelä-Ranskassa. Hänen sanomaansa on helppo yhtyä: ”Ihmisten pitäisi rakastaa ja auttaa toisiaan vihaamisen sijaan. Jos me kaikki jakaisimme tämän ajatuksen, asiat olisivat paljon paremmin, hän sanoi.”

Kirsin musacornerin rankka biisisuositus:

YouTube - Markus Bäckman - Lapsuuden loppu

Spotify - Markus Bäckman - Lapsuuden loppu

#ahdistus #armo #myotatunto #reunallapelottaa #toivo

Kirjoituksia:

Nuorten hädästä

Auta ja pyydä apua

RUNO - Älä jätä

RUNO - Sanoittamisen vaikeus

RUNO - Toivon valintoja

Myötätunto

RUNO - Kuule minua

Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.