 |
| Kuva Instagram Finnishtime |
Muistan, miten aurinko helotti valkoista hankea vasten niin,
että häikäisi. Pakkasta oli muutama tai korkeintaan kymmenen. Hanget hohtivat
ja lumi narskui.
AURINKOISENA LAPSUUDEN PAKKASPÄIVÄNÄ
AURINKOISENA LAPSUUDEN PAKKASPÄIVÄNÄ
YLÖS JA ULOS, PIKKUPAKKASEEN,
HIIHTORETKELLE LÄHISAAREEN.
AURINGONPAISTEESTA NAUTTIEN,
JÄÄN TANSSIA KUULOSTELLEN.
ILOINEN MIELI, ÄIDIN REPUSSA EVÄÄT,
SAARELLA ISTUTAAN KIVELLE, SYÖDÄÄN,
VOIKKOLEIVÄT JA LÄMMINTÄ MEHUA.
AURINKO PAISTAA, LÄMMITTÄÄ POSKIA.
JUTUTETAAN PILKKIJÖITÄ,
JOTKA ILMAN SAALISTA.
ISTUSKELEVAT, AURINKOA OTTAVAT.
RUOAN JÄLKEEN PULKKAMÄKEEN,
YLÖS KAVUTEN, ALAS VIUHUEN.
TEHDÄÄN HYPPYRIÄ, VOI HUIMAA.
PYÖRITELLÄÄN LUMIPALLOJA,
ISOIKSI LINNANMUURIIN,
TEHDÄÄN KAKSI LINNAKETTA,
JAETAAN JOUKKO KAHTEEN.
ILLALLA JALKOJA PAKOTTAA,
NÄLKÄ, VOILEIVÄT KATOAA.
VÄSYTTÄÄ, JALKOJA PAKOTTAA,
NE LÄMPIMÄN KYLVYN SAA.
#ilo #onni #reunallapelottaa #runo #toivo
Kirjoituksia:
RUNO - Onhan vielä olemassa kaunista ja hyvää
RUNO - Elämisen arvoista elämää
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti