Liityttehän seuraamaan!
KYLMÄÄ TILASTOFAKTAA
Lainauksia Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecimin
tekstistä omavaltaisesti lyhentäen ja leikaten: ”Vähintään kaksi päivää
kestävä kylmäjakso lisää kokonaiskuolleisuutta 10 %, sydänsairauuksissa
11 % ja hengityselinsairauksissa 21 %. Pitkä kylmäjakso lisäsi
äkkikuoleman riskiä 19 % päivää kohden.
Lämpötilojen poikkeavuuksille herkkiä ryhmiä ovat mm. kroonisesti sairaat, iäkkäät, lapset,
ulkotyöntekijät tai heikossa sosioekonomisessa asemassa olevat. Alhainen
lämpötila tai sen lasku saavat aikaan fysiologisia vasteita, jotka aiheuttavat
erilaisia tuntemuksia ja haittaa. Nämä heijastuvat myös elimistön systeemitason
oireina, kuten sydän- (rytmihäiriöt, rintakipu) ja hengitystieoireina
(hengityksen vinkuminen, hengenahdistus, yskä tai limaneritys).
Oireilu lisääntyy moninkertaiseksi niillä, joilla on sydän- ja
verisuoni- tai hengitystiesairaus. Myös diabetesta ja sen esiasteita sairastavat ovat
herkkiä kylmän vaikutuksille. Kylmyyteen liittyvien oireiden lisääntyminen voi
olla merkki olemassaolevan sairauden pahenemisesta tai se voi ennustaa
kehittymässä olevaa sairautta esim. diabeteksen esiasteissa. Sairauden huono
tasapaino lisää hengitystieoireita kylmässä. Myös ikääntyminen lisää
oireilua kylmässä.”
VUOSI ALKOI ALAVIREISENÄ
Unirytmi sekoaa pidemmäksi aikaa valvomisesta, kuten vuoden vaihtuminen. Jos ei nuku hyvin/riittävästi, on pitkään raatona. Migreeni kiusaa taas, on huono olo ja ruoka ei maita - vaikkei niin haittaa, josko konvehdit sulaisivat lanteilta. Eilen pääsin kokeilemaan Hyvinvointialueiden terveystoimintaa labrakäynnin verran. Yllättäen pääsin näytteenottoon ihan sukkana, jonossa oli vain kourallinen ihmisiä. Outoa. Hyytymisarvo oli taas liian alhainen, joten napapiikeillä mennään ja torstaina uusintalabraan.
Vuodenvaihde kurittaa sairaan taloutta. Eiliset kela-taksit
meni omaan piikkiin = omavastuun takia, vuonna 2023 summana 300 €.. Lääketäydennyksellä
pitää käydä, sekin katto nollaantui. Laskua pukkaa keuhkolääkärin käynniltä.
Uuttakin vaivaa on, mutta mikä lääkäri sen ratkaisisi – yritän keksiä.
Monielinsarkoidoosin tekosia veikkaan. Erityisen aktiivisena sarkoidoosi ei
ole, mutta eipä se tunnu poistuvankaan. Yritän taltuttaa mielen mörököllit
painamasta kuten ajatuksesta, että vintissäni olisi kutsumaton vieras,
etäpesäke).
KIITOLLISENA KIRJOITAN , VAIKKA TO-DO LISTA JUNNAA
ToDo-listalla on monta konditionaalia. Olisi kaikenlaista, kuten asiakirja- ja taulukointihässäkkää.
Valokuvia pitäisi valikoida ja ryhtyä siirtämään tilausohjelmaan. Tavoitteena olisi saada
aikaan uusi valokuva-albumi. Ongelmana on valita samankaltaisista kuvista sopivin. Ennen oli toiset murheet. Lähes joka kuva oli sellainen,
ettei sitä olisi talteen halunnut. Filmirullia teettettäväksi viedessä lopputulosta odotti kauhulla. Kai tämä runsaudenpula on parempi.
Yritän kypsyä, kasvaa ja muuttua – hah. No, vanhenen ainakin. Toivon päänsärkyni hellittävän. Yöstä aamuun otin pari troppina,
joten pystyn vähän kerrallaan kirjoittamaan. Olisiko pakkasen ja kuivemman huoneilman syytä särkyilykin?. Meillä pohottaa kyllä tässä lähelläni
ilmankostutin. Talvi on- no, se voisi painua vaikka sinne kuuluisaan huitsin Nevadaan.
Kivaa arkista olemista, muistakaa suojautua pakkaselta!
Mennään jo valoon päin ja päivät pitenevät – hämäläisittäin,
mutta kuitenkin.
Linkki::
https://www.duodecimlehti.fi/duo15206
 |
| Kamala luonto 17-1798 |
#ahdistus #kipu #reunallapelottaa #sairas #toivo
Kirjoituksia:
Kädet yhteen - voimaa ja rauhaa
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
2 kommenttia:
kylmempää on luvattu, ja se tietää monelle palelemisen lisäksi lisää kuluja sähkölaskun suuruuden johdosta. Vaikka siis pukeutuisikin jo kolmanteen vaatekertaan.
Ja olisi-pitäisi: minun olisi pitänyt jo vuosia sitten aloittaa ns. kuolinsiivous. Pitäisi poistaa kaikkea tarpeetonta ja liikaa tavaraa, vaan vielä homma on suurimmalta osalta aloittamatta. Ainoastaan olen saanut heitettyä muovikeräykseen kasan viilipurkkeja, että ne eivät jää perinnöksi pojalle.
Mistä ihmeestä sinä saat voimaa ja inspiksen kirjoittaa asiallista tekstiä päivittäin; ihailen ihan vihreenä ja imen itseeni toivossa, että lukemani vaikuttaisi minuunkin ihan konkreettisesti...
Niin, aina on kääntöpuoli. Osa lentää maallisesta simsalabim varoittamatta. Ehkei näiden toivottomuuden tai pitäisi-ajatuksia voi katsoa vähän hymynkare silmäkulmassa. Jos ne siirtämänsä asiat olisivat mahdottoman tärkeitä, niin varmaan niihin tulisi tartuttua, vaikka apua pyytämällä. Vaan eiköhän ne maalliset tavarat ja asiat aina toistenkin toimesta jollain tapaa paikkansa löydä. JOS joku inspis tulee niin sitten touhuksi- vaikka kasoihin Pois ehkä SäästöönEhkä. Ja sitten nakkaa ne Pois jonnekin toisaalle- lähemmäs ovea.
Olen Facebookissa, jossa vastailen kysyjille tai ystäville. Samalla rullailen uutisvirtaa, josta jotain mielenkiintoista löytäessäni luen tai laitan talteen. Samalla soi Spotify ja kuuntelen sanoja - toisinaan inspiraatio löytyy sitä kautta - usein näin runojen osalta. Käyn läpi ja jostain tai useasta vähän kirjoitan. Jos ei luista tai jää junnaamaan. Katselen somea ja "virrasta" tai jonkun sanomasta tullakin tunne, että tuostapa pitää kirjoittaa. Kirjoitan ensin mitä mieleen juolahtaa, poistelen turhat ja toistelut. Harvoin teen ihan siltä istumalta valmiksi asti. Ohjelmaan siirtämisen jälkeen teksti on jotenkin helpommin katsottavissa ja yleensä luen sen ainakin 2 kertaa, jolloin taas hoksaa että tiiviimmin voisi sanoa- tai jotain. Teen hyvin pienissä pätkissä muita asioita- esim. nyt salaatin ja kastikkeelle kasvisten kuorimisen ja pilkkomisen. Sitten tulee vaikea olla ja siirryn istumaan läppäri sylissä, musan raikuessa. Fiilispohjalta. Joskus tulee Heureka ja teksti syntyy helposti, joskus pikku viilausta vaille kerralla. Joskus on vaikea painaa se Julkaise, kun ajattelee, ettei tuo nyt ihan ole ja paljon lisättävää ja parannettavaa. Mutta, olen ajatellut, että en ole ammattikirjoittaja ja tekstit on sellaisia kuin sinä päivänä nyt on syntynyt.
KAUNIS KIITOS kauniista sanoistasi. Suotta viherryt. Olet kirjoittanut ja kuvannut valtavasti, siinä kateuden viherrystä tältä suunnalta sinne. Jollain tapaa kai kirjoittamisessa pitää ottaa henkinen käsijarru pois ja antaa palaa vaan. Joskus olen ajatellut, että no nyt tuli kiva teksti, mutta sitä luetaankin vähän. Joskus taas toisinpäin. Jatka vaan kirjoittamista ja sillä ihan omalla tavallasi. Miettimättä mikä on sopivaa tai miten pitäisi. Pitäisi uskaltaa "hypätä" ... Vielä itsekin opettelen.
Lähetä kommentti