RUNO - HUOLIA HUOLIEN PERÄÄN - Runojen sarja 17. osa

Keuhkosyöpäleikkauksen, sydänläpän hyytymien ja jalkapöydän murskautumiseni jälkeen oli ensimmäinen käynti keuhko- ja syöpälääkärillä. Eka käynti- pientä nesteilyä ja keuhkolohkon poiston jälkeinen tilanne . MUTTA ..

Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!

SE MUTTA JA LÄHEISTEN OSA

.. mutta, TT-kuvissa oli rinnoissa jotain, joka pitäisi tarkistaa. Kolmen päivän päästä olin jo naistenklinikalla mammografiassa. Lääkärit tutkivat ja ottivat molemmista paksuneulanäytteet. Lääkäreiden (erikois- ja erikoistuva) päätelmä oli, että kyseessä oli mastopatia, ei syöpä. MUTTA, tarvittaessa herkästi yhteys. Helpotuksen huokaus. Könkkäsin keppi-pyörätuoli menetelmällä talvipakkasessa taksiin. Tästäkin pääsin vähän kuin koira veräjästä. Elämän epävarmuus aiheutti silti alituista pelkoa. Tuntui, että kampitettiin koko ajan. Tuore aviopari eli jatkuvassa pelon kuplassa. Eikö kaikki ollut jo riittävän rankkaa? 

Olimme pandemian alettua lähes eristäytyneet ulkomaailmasta. Mieheni töissä moni oli sairastanut koronan ja muita tartuntatauteja. Miehen oli töissään käytävä ja minun terveyskäynneilläni. Mies sai keuhkokuumeen. Raavas fyysistä työtä tekevä olikin potilas. Pelottavan huonossa kunnossa oli. Molempien menneisyys tarjosi yhä aika ajoin ilkeitä osumia tuoden mielipahaa ja surua elämäämme. Ei ollut hehkeää elomme, ei. Oli pää hajota. En ole oikein ikinä kestänyt läheisteni sairastamista. Lasteni sairastaminen oli itselle henkisesti ja fyysisestikin vaikeaa valvomisineen. Sain taas muistutuksen siitä, miten avuton olo läheisillä on toisen sairastaessa Kun haluaisi, muttei voi eikä kykene auttamaan. Tapahtuu, mitä tapahtuu. Voimme vaan rukoilla ja toivoa. Kaipasin niin kovasti syliä ja olkapäätä. 

LAMAANNUS

Mies ei kestänyt ajatusta siitä, että pitäisi käydä läpi kaikkia ”lopullisia” asioita. Minä kävin läpi kutakuinkin kaikki lopullisuudet. Kyselin hautapaikoista, luin kuolemasta, viimeisestä tahdosta, hoito- ja hoivatahdosta ja vierailin hautaustoimistossa. Testamentit kävimme lopulta tekemässä. Lamaannus lienee oikea sana, jonka keskellä elimme. Toisinaan mietin, oliko tämä kaikki miehelleni liikaa. Olisiko pitänyt perua häämme? Olin aika sirpaleina mieheni puolesta. Koin huonoa omatuntoa, vaikka tiesin, etten sairauksiani ollut omilla valinnoilla tai tekemisilläni aiheuttanut.

Sattumaa, irvokasta ja hitonmoista huonojen lottovoittojen arpaonnea. Mietin, olisiko mies valinnut samoin – loppuelämän ja avioitumisen kanssani - JOS olisi ensitapaamisen alussa saanut kurkistaa tulevaan. Kipuilin ja nyyhkin miehelleni. Hän vakuutti, että tämä on silti ollut hänen elämänsä parasta aikaa ja yhä valitsisi elämän kanssani. Kaiken se mies näemmä kestää ...

Vaikea tilanne, trauma ja lamaannus heijastui väsymyksenä myös läheisiämme kohtaan. Ei jaksanut, oikein seurustella, olla ja puhuakaan. Olimme kai niin pohjattoman rikki, ettei kyetty antamaan muille tilaa eikä olla läsnä yhtään enempää. Siten kuin olisi halunnut. Tulkitsimme varmasti toisten hyvää tarkoittavia sanoja ja lähestymisiäkin väärin. Syvät pahoittelut siitä. Koronapelko oli myös paskamainen taustavieras mielen pohjalla ja vähäisillä vierailuillakin.

TOINEN KEUHKO-SYÖPÄLÄÄKÄRIKÄYNTI

Keuhkot oli yhä ok. MUTTA -TT-kuvissa kilpirauhasessa oli jotain. Nopeasti tuli aika spesialistille. Kilpirauhanen ultrattiin. Koepaloja ei tarvinnut ottaa, sillä muutokset olivat lääkärin mukaan, mitä ilmeisimmin, vaarattomia. Olin huojentunut, mutta voi, miten tavattoman väsynyt. Melkein varmasti EI rinnoissa eikä kilpirauhasessa olisi syöpää. Helpottavaa, mutta välillä sitä mietti, että miksi kuvissa oli aina jotain hälyttävää? Ei pitäisi miettiä, mutta voiko olla miettimättä? Etenkin, kun tietää, että keuhkosyöpä voi levitä minne tahansa. Tai joillain voi tulla usea erillinen syöpä. Olihan kilpirauhasessani jo ollut tulehdus 2020 maaliskuussa, joka tulkittiin lääkeaineen aiheuttamaksi. Ehkä oli, ehkä ...
Kesällä sulkapallon läpsyttely eikä oikein kävelylenkitkään sujuneet. Usein iski kivulias puristava rintakipu, jonka aikana haukoin henkeäni kuin kala kuivalla maalla. Ensimmäinen aviovuosi ja toinen yhteinen vuosi alkoi lähestyä loppuaan.

                              Pitkäaikaissairaalla ...

HUOLIA HUOLIEN PERÄÄN 

STRESSIÄ PÄÄLLE STRESSIN,
HUOLIA HUOLIEN PERÄÄN.

ALITAJUISTA, JÄYTÄVÄÄ, KYLMÄÄVÄÄ,
KURKUSSA, VATSASSA, MIELEN POHJALLA.
LAMAANNUTTAVAA, PELKOTILOINA HERÄTTÄVÄÄ. 

EI POISTU AJATUKSISTA, EI LÄHDE PYYTÄMÄLLÄ. 

ONNEKSI RINNALLA TOINEN,
JAKAEN, YRITTÄÄ YMMÄRTÄEN,
KAIKEN TÄMÄN KAUHEUDEN,
VUOKSI RAKKAUDEN.


#armo #keuhkosyopa #mielenrauha #rakkaus #reunallapelottaa #runo #sairas #syopa #toivo


Kirjoituksia:






Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)

Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.

at
Labels: , , , , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)