 |
| Kirjoittaja 2-vuotiaana |
Blogi on 2 vuotias. Ensin lukivat kohtalotoverit,
sitten omat facebook-kaverit ja pikkuhiljaa laajemmin. Kirjoittaminen on
ollut mielenkiintoinen ja monia ajatuksia herättänyt oppimatka – itseeni ja
ihmisten erilaisuuteen.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa
muisteloita.TÄSTÄ linkistä
pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
Liityttehän seuraamaan!
KIRJOITTAMISEN RIEMU JA AHDINKO
Blogikirjoitusten kirjoittaminen oli alkuun kivaa vaihtelua ja ajankulua. Sain kohteliaita kiitoksia ja kannustusta. Rohkeus ja oma mielihalu
kirjoittaa mitä mieleen juolahti vei mennessään. Kirjoittaminen oli ajankulua, sillä tylsyyttäkin koin. Etenkin, kun vointi on hiipunut.
Vaikka netistä on moneksi – tietoa, hömppää- ja voi veljet mitä turhuutta –
niin eihän se oikeita ihmiskontakteja ja tavallisia tekemisiä korvaa. Uppouduin kornakurimuksen ikaan ja muutenkin kirjoittamiseen.
Ihmiset ovat pääsääntöisesti korrekteja tällaiselle
ihmisromulle ja myötätuntoisesti säälivät tilannettani. Muutama semityly huomautus ja kitkerä mielipiteiden vaihto sai miettimään vakavasti koko kirjoittamisen mielekkyyttä.
Sitä, miten sanoilla voi myös satuttaa..
Ajattelen, että riitän tai en, saan kirjoittaa, vaikka
kukaan ei lukisi. Kun vielä voin ja naputtaa jaksan. Ja ehkä voin kuitenkin
toimia vähän muillekin asioiden suodattimena …
Mietin jäävätkö kirjoitukset tänne, kun
siirryn ajasta ikuisuuteen.
ELÄMÄNMAKUA, JONKA POHJALLA TOIVONVIRE
… on ollut toiveeni faktojen ja vähemmän nami-nami elämäni kuvausten ja ajatusten rinnalla. Kun oikein kaivaa – voi löytää jotain, joka kannattelee. Myötätuntoa. Jotain hyvää. Kaunista ja hyvää. Hippusen. Vaikeissa tilanteissa ja asioissa voi nähdä omastakin elämänkulusta, että aina ne jotenkin ovat ratkenneet.
Tällä hetkellä olen tavattoman
väsynyt. Rakkaan ystäväni vakava terveystilanne on syönyt voimia, samoin omat
terveysmenoni ja vointikin. Yritän katsoa kauemmas horisonttiin.
Siihen, että joka päivässä on jotain hyvää ja elämisen arvoista. Ruokaa,
lämpöä, rakkautta. Ennen muuta jossain häämöttää toivonpilkahdus ja toinenkin. Musiikki
saattelee aamulla mieleni heräilemään. Pyrimme mieheni kanssa päättämään illan
yhteiseen hitaaseen tanssiin. Musiikki tuo
toivoa. Päivät on hyvä päättää ristimällä kätensä kiitokseen ja
toiveeseen, että huominen koittaa.
TOIVON PALAUTETTA - KERRO BLOGISTA MUILLE
Palautetta tulee kirjoituksista. Toivon löytäväni
joitain Olennaisia ajatuksia, jotka joku muukin voi jakaa. Tai pienen
toivonkipinän ja ajatuksen siemenen, että vaikeiden asioiden jälkeen tai kautta
voi elämässä olla aina vähän kultareunustakin. Toivon …
Kirjoituksia voi jakaa, jos siltä tuntuu. Blogien
alla on vinkkejä, joilla voi lisätä kenties blogin kiinnostavuutta muiden
silmissä.
SUURI KIITOS LUKIJOILLE JA ETENKIN VAKISEURAAJILLE!!
#kaksivuotta #kiitollisuus #myotatunto #reunallapelottaa #toivo
Kirjoituksia:
Todennäköisyyksiä
murskaamassa ja pohtimassa
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti