Pitkän, hyvin pitkän odotusajan jälkeen miehelläni alkoi tutkimusjakso. Muovitettu mies ei saa tehdä mitään äkkinäistä, hikoiluttavaa tahi muovikuorrutetta muutoin rasittavaa. Voin vain kuvitella miten ihana on nukkua ainakin 5 yötä ilman suihkua tuo kuorrutteen kanssa. Yövymme hotellissa, jossa, kuin piinan kruununa on amme – jonne hän ei voi mennä. Tutkimukset ovat tärkeitä, joten minuutti minuutilta kärvistellääna. Tutkimuspiina jatkunee ainakin viikon.
Blogin Facebook-sivulla ja Instassa muisteloita.TÄSTÄ linkistä pääset REUNALLA PELOTTAA-Facebook-sivulle.
TUTKIMUSRUMBA
Eikö oma sairasteluni olisi riittänyt yhdelle perheelle? Miehelläni tutkitaan ammattitautia. Byrokratian, vaiheiden - paperisen ja sähköisen asioinnin
määrä mieheni tutkimuscaseen on ollut mittava. Kovin on
sirpaleinen polku ja paljon pitää itse oivaltaa ja hoksata matkan
varrella. Kaivaa, selvittää ja vaatia. Prosesseissa on monia toimijoita. Ensin ajateltiin tätä helpommaksi rastiksi, lääkärit olivat satunnaisia. Lopulta erikoislääkäri vihelsi pelin poikki ja osasi antaa jo hieman helpottavia troppeja. Kokeilu työssä oli floppi ja oireet pahentuivat. Siirto toisaalle, mutta oireilu paheni nopeasti (ja pelottavasti).
Koko ruljanssi on vienyt hyvin paljon - tuloistakin yli puolet. Toimijoita on ollut paljon - yleis-, -erikois-, ja työterveyslääkärit, työnantajan henkilöstöä, vakuutusyhtiö, työterveys, Kela sekä tutkimukset tekevä
tutkimuslaitos henkilökuntineen ja tutkimuksineen. Tietenkin jo alkujaan kuvioon liittyivät erilaiset perustutkimuksia tekevät henkilöt. Ei olisi alkuvuodesta tällaista rumbaa osannut arvata, etenkään mieheni kohdalle.
PIENEN IHMISEN PIENET VOIMAVARAT
Kun työkyky ja toimeentulo on vaakalaudalla. Kun tippuu palkansaajasta Kelan päivärahoille. Kun on yksi pieni palanen labyrintissä, jossa eri tahot hoitavat asioita omasta näkökulmastaan. Mutta – sairastunut. Ei saa mistään apua tahi ymmärrystä, vain sirpaleista toimintaa vaiheineen. Tuntuu, että koko tarina ei kiinnostaa oikein mitään tahoa. Vie voimia ja uskoa, että näin iso ihmisen elämään loppuiäksi vaikuttava asia on kokonaisuudessaan lähinnä tylsä rutiini.
Entä jos ei osaa valita juuri oikeita sanoja hiillostettaessa?
Entä, jos lääkärin virheellisen puutteelliset kirjoitukset ovat avainasemassa?
Entä, jos on jo liian väsynyt selittämään? Kuka silloin on auttamassa?
Mielenrauhan, unen ja seesteisyyden löytäminen tällaisissa kriisitilanteissa on hankalaa.
PARANNUSMIETTEITÄ TÄMÄNKALTAISEEN RUMBAAN
Toivon, että päästäisiin malliin, jossa ihmiselle
annettaisiin erilaisiin vakaviin kriiseihin avuksi ammattilainen, jolla olisi
langat näpeissään ja yhteys joka taholle. Asiantuntija, joka kertoisi miten ja
mitä tulee tapahtumaan ja valtuutuksella hoitelisi asioita. Mitä jos sairastunut
saisi olla ihan vaan sairastunut. Ettei pashan olon lisäksi olisi tuhat mietityttävää asiaa, odottamista ja ihmettelemistä. Sellainen kun syö voimavaroja, aikaa, vaivaa, rahaa ja yöunet.
Olen varma, että apu ja tuki varhain, joku ylläkertomani utopistinen malli, toisi pitkässä juoksussa
taloudellista ja inhimillistä säästöä ja apua. Puhumattakaan siitä, miten paljolta stressiltä ja
pelkokertoimilta voisi välttyä, jos asiat hoituisivat keskeytyksettä ja joku
olisi taustalla ohjaamassa ja hoitamassa. Elämän kriiseissä nimittäin voimavarat
ovat vähissä ja stressitaso korkealla.
Tilaisuuksista pitää ottaa vaari. Tulin mukaan tänne Ison kaupungin hulinaan. Ehdin eilen tavata lounastreffillä tyttäreni ja tänään tapaan vielä poikani. Ah, Onnea!
 |
#ahdistus #mielenrauha #reunallapelottaa #sairas #toivo
Kirjoituksia:
Työkyvyttömät järjestelmän uhrina
Jos viihdyt kirjoitusteni ääressä - liittyisitkö seuraamaan myös Blogit.fi:ssä? Voit seurata blogia Facebook-sivun ja Instagramin kautta – TAI VAIKKA MOLEMPIEN!! Klikkaathan Blogikirjoitusten - blogin ylävasemmalta LUE (näyt lukijana kuvalla tai ilman!!)
Olisi kiva, jos jakaisit ja vinkkaisit kirjoituksista muillekin! Blogitekstien alla on pikkuriikkiset jakopalikat. KIITOS JA KUMARRUS.
2 kommenttia:
voi, ikävä lukea, että asiat ovat tuolla mallilla, olen pahoillani. Vaan ilmeisesti nyt tuon muovitetun selän myötä olisi tiedossa jo tuloksiakin dg:n tueksi.
Hyviä ideoita ehdotat, vaan valitettava tosiasia lienee se, että ennaltaehkäisyn edut tiedetään, vaan kuitenkin asioita hoidetaan vaikeamman kautta jälkikäteen; ja kalliimmalla.
Voimia sinulle ja miehellesi, ja kiva, kun ennätit tapaamaan lapsiasi...
Helpottavalta tuntuu, että tutkimusjaksolle vihdoin päästiin, monen vaiheen ja odottamisen kautta.Välitilassa roikkuminen kun on se vaikein asia - ollako vai eikö olla - siinäpä tuhannen taalan kysymys. Tutkimusten kautta sitten johtopäätöksiin ja ratkaisuihin. Siis uutta odotusta, mutta valoa ratkaisun muodossakin jo ilmassa.
Kiitos, kyllä koko prosesssi on ollut henkisesti raskas. Todellakin lasteni tapaaminen kruunasi reissun ja ehdinpä vielä tapaamaan sairaalassa olevaa ystävääkin.
Lähetä kommentti